sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Tuplasti länkkäriä tällä kertaa

Kulunut viikko oli kunnon länkkäriviikko. Ratsastin enemmän lännensatulalla kuin tavan enkkusatulalla tai ilman satulaa. Kovin tehokas ratsastusviikko ei tosiaankaan ollut kuitenkaan kyseessä, kalenteriin kertyi huimat kolme ratsastuskertaa ja kaksi maastakäsintouhuilupäivää. Kävin noista kolmesta kerrasta kaksi ratsastamassa Niemenpellossa länkkärimaailmassa, ensin keskiviikkona korvaavalla tunnilla kun en viime viikonlopun messuilulta ennättänyt tunnille.

Keskiviikkona oli ratsunani Bliki. Viime länkkäritunnilta tuttu kaveri siis. Tällä tunnilla tehtiin trail juttuja ja opettelin tekemään neliökäännöksen, en tiedä mikä sen oikea virallinen nimi on... :D eli mentiin hepalla puomeista tehtyyn neliöön, jossa piti kääntää ensin etujalkoja, sitten takajalkoja ja sitten taas etujalkoja kunnes oltiin käännytty niin paljon että päästiin samasta kohtaa pois mistä oltiin tultu sisään. Tämä kuulosti opettajan selittäessä tosi helpolta ja yksinkertaiselta ja olin varma että se onnistuisi kyllä mutta kuinka ollakkaan, eihän se onnistunutkaan niin helposti. Aina lähti heppa jossain vaiheessa kävelemään neliöstä pois ja tehtävä jäi siihen. Saatiin kuitenkin muutamia kertoja ihan hyvin tehtyä tätä tehtävää. Aina kun sai tehtyä yhden jutun onnistuneesti, piti ravata kierros. Siis piti. Mutta Blikin mielestä ei pitänyt. Meikäläinen istui taas ihan vinksallaan ja lähetti näin superherkälle ratsulle ihan ristiriitaisia viestejä, kun jokainen ravi yritys päätyi kentän keskelle ja hevonen vain seisoa tönötti paikallaan. Bliki varmaan nauroi mielessään minulle, on se kumma kun ei saa annettua kunnon käskyjä... :D Vähän saatiin ravailtuakin, mutta kyllä suurin osa tunnista taisi mennä siinä että sain hevosen liikkumaan edes käynnissä siellä uran suunnallakaan... Ei siis ihan nappiin mennyt tunti, ja kaikki mikä ei sujunut, johtui ihan vain kuskin istunnasta.
Bliki irvisteli minulle jo karsinassa aavistellen osaamattomuuttani... :D

 Veikkaisin että miun istunnan hirmuinen vinous johtuu siitä etten ole juurikaan ratsastanut kentällä, tuota peltoiluakaan ei ole satulan kanssa kovin paljoa tullut harrastettua. Myö mennään vaan suoraan metässä tamman kanssa ilman satulaa ja Eemelin kanssa aina sitten satulan kanssa, ja nyt kun tarkkaan miettii, niin Eemeli kyllä punkee aina toiseen suuntaan mettään mennessä, eli se on niissä satuloissa se vika... ;) no ei vaan, täytyisi varmaan ottaa joku tehoistuntatunti niin saisi tuon kuntoon. Ei tosiaan ole juuri ongelmia kun menee Sontun kanssa ilman satulaa peltokentällä, mutta heti kun on se satula niin ei oikein onnistu, Eemeli kiemurtelee jonkin verran kenttäillessä, syypäänä ihan varmasti ratsastaja. Noo, tässä hyvä juttu mitä kehittää!

Eilinen tunti menikin sitten paremmin! Menin minulle jo suhteellisen tutulla piensuokilla Humulla ja vitsi että oli kiva tunti! En ole ennen mennyt Humulla länkkäritunnilla, mutta koulutunneilta löytyy kertoja, milloin olen tällä kaverilla ratsastanut, tosi kiva heppa. Tälläkin tunnilla harjoiteltiin trail juttuja ja nyt oli neliön lisäksi L-peruutus ja sidepass uusina juttuina. Sidepass on vähän kuten kouluratsastuksen pohkeenväistö, mutta siinä hevonen ei etene yhtään vaan menee ihan suoraan sivulle päin. Tämäkin kuulosti niin helpolta jutulta, mutta ylläri ylläri, se olikin melkoisen haastavaa! Tässä ongelmana oli, että Humu päätti lähteä aina eteenpäin vaikka piti mennä vaan sivulle. Kyllä me ainakin kerran onnistuttiin. Tälläkin tunnilla tehtiin niin, että kun oli saanut yhden jutun onnistuneesti tehtyä, piti ravailla kierros. Humu oli tosiaankin ihan superkiva, se ravasi mukavasti, mitä nyt välillä vähän meinasi vissiin se allekirjoittaneen surullisen kuuluisa istunta hepan menoa jarruttaa... Alkutunnin istuinkin muuten pallojen päällä, ja sen jälkeen muuten tuntui istuinluut hyvin! L-peruutus ei alkuun meinannut onnistua, mutta kun opettaja oli neuvomassa, saatiin oikein hieno L-kirjaimen muotoinen peruutus aikaan! Tuossa peruutusjutussa siis on puomeista rakennettu L, joka pitää peruuttaa läpi, ei mikään helppo juttu, mutta oi että sitä onnistumisen fiilistä kun se onnistui!

Toosi innokas tunnill lähtijä Humu

Ensi viikolla sitten kuulemma vaan laukataan, kun ei olla vielä ehditty lännen tyyliin laukkaamaan, sitä odotellessa siis! 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Esteitä, kärryttelyä, länkkäriä...

Viikko siinä jotenkin taas vierähti ihan kevyesti ja blogi sai olla ihan hissukseen... Nyt on tuolla luonnoksissa jo muutama postaus tulossa, joten nyt ei pitäisi olla ihan näin hiljaista. Viiko sitten oltiin pakkailemassa reppua lauantain messupäivää varten, aamulla oli aikainen lähtö kohti Helsinkiä! Tuttu tapahtuma, Horse Fair tuli siis taas kierrettyä läpi ja oli taas kyllä kivat messut! Tällä kertaa miulla oli tosiaan bloggaajapassikin matkassa mukana. Niin paljon näkemistä, ihastelemista, ostettavaa, paijattavaa... Mulla oli listalla ylhäällä sellaiset must see-ohjelmanumerot, mikä kyllä helpotti huomattavasti messuilua niin tiesi ainakin suurin piirtein, milloin kannataa olla tapahtuma-areenan laidalla kameran kanssa heilumassa. Listalle pääsivät Suomenhevosten katrilli, dressage meets western-esitys, poliisiheppojen leijonanmetsästys, Driving dressage (?) kilpailu ja tietenkin kutkuttavan jännittävät esteluokat päivän lopuksi. Näiden välissä oli onneksi sopivasti aikaa kierrellä kojuja läpi ja hypistellä kaikkea mahdollista (onneksi meidän hepat ei juuri mitään tällä hetkellä tarvitse, muuten olisi ollut melkoiset kantamukset päivän lopuksi..) ja ihastella näytillä olevia rotujen edustajia (niitä hevosia siis ;D).

Pienen pienet aasit olivat niiiin ihania että aloimme harkitsemaan tälläisen ottamista Eemelin leikkikaveriksi... :D

Suokkien katrillia oli hauska seurailla :)

Tämä oli mun lemppari esitys ihan ehdottomasti!
 Mun lemppariksi jäi kyllä tänä vuonna tuo länkkäriaiheinen esitys, jossa oli siis western ratsastaja pienellä ja ketterän näköisellä ratsullaan ja kouluratsastaja hirmuisen suurella ja isoliikkeisellä kouluhepalla ottamassa mittaa toisistaan. Oli tosi hauska seurata lännenratsastajaa, kun tuota lajia nyt on muutaman kerran tullut ratsastettua. Samalla kun koulupolle tepasteli hienoa koottua ja lisättyä ravia, lännenratsastaja esitteli hevosensa kiitolaukkaa ympäri kenttää.

Kokoero on ihan pieni... :)

Miua harmittaa ihan suunnattomasti, kun en ollut säätänyt asetuksia kohdilleen kamerassa vielä tässä vaiheessa, mutta ehkä kestetään nämä vähän suttuiset kuvat...? :)


Noin puolessa välissä siten tapahtui ratsujen vaihto. Se oli hauskaa katsottavaa, ei oikein sopinut sinne suuren kouluhepan selkään stetsonipäinen ratsastaja, eikä länkkäripollen selkään oikein sopinut kouluratsastaja... Hyvin kuitenkin onnistui kummallakin ratsastukset vähän erilaisillakin hevosilla. :D




On nämä hevoset kyllä niin taitavia, ei voi muuta sanoa! Ei onnistuis meidän hepoilla...

Tätä kisaa oli hauska seurata, vaikka alkuun idea oli vähän hukassa... Kuvassa muuten koko kisan voittaja!





Estekisan alussa säädin kamerasta kaiken mahdollisen ja sen tuloksena on näin kivoja kuvia! Tykkään itse varsinkin tästä toosi paljon! :)

Arvatkaa vaan tuliko hinku päästä kuvaamaan ulkokisoja... Täytyy varmaan lähteä tutkimaan kipaa...



Jotenkin tuli vaan näistä kimoista kuvia esteillä tällä kertaa... :)


Niistä kimoista sai nimittäin vähän paremmin kuvia kuin näistä tummemmista kavereista...

Älyttömän nätti otus sanon minä!


Ihan ei tyhjin käsin messuilta tarvinnut lähteä, vaan matkaan tarttui tuliaisia heppojen lisäksi myös kissoille. Ostin pienellä bloggaaja alennuksella hevosille tälläisiä nameja, ilmeisesti eestiläisiä. Vielä en ole niitä saanut aikaiseksi napata talliin lähtiessä mukaan, joten makutestiin ne eivät ole vielä päässeet, kerrotaan sitten kyllä mielipidettä kunhan ehditään maistelemaan! Bloggaajapassilla lähti mukaan myös kissanruokanäytteitä, ja voin sanoa näistä jo että meidän kissat tykkää! Samantien on kupit tyhjänä kun näitä ruokia niille laittaa. Viimeisenä mukaan lähti ihan täysin heräteostoksesna uusi riimunnaru. Eipä sen kummempaa tällä kertaa!




perjantai 17. maaliskuuta 2017

Adios punkit!


 Tämä yllä olevassa kuvassa ylimielisesti teitä katseleva otus herätti pientä epäilyä viime viikonloppuna hieman huteralla kävelyllään ja muutenkin vähän oudolla käytöksellä. Kissa ei ollut oikein oma itsensä, se ei esimerkiksi lainkaan kytännyt mahdollisuuksia pompata kielletyn hyllyn päälle. Se ei edes tuntunut miettivän seuraavaa kolttosta jonka se voisi mennä tekemään. Se käyttäytyi siis lähes kuten meidän toiset kissat, eli se nukkui ja söi ja kävi ehkä vähän ulkona välillä tai tepasteli olohuoneessa, ja se ei ole normaalia. Misu on aina se, joka on jokapaikassa touhuamassa sitä sun tätä ja yleensä se on kiellettyä. Hyvänä esimerkkinä tämä hyllyn (joka on täynnä posliinisia kissapatsaita) päälle hyppääminen, jolla se uhkailee minua aina kun se haluaa jotain.

Ei edes kovin tuomitseva katse...

Epäilys oli, että kisulla oli jotakin ongelmaa korvissa, josta tasapainon lievä heittelykin voisi johtua. Kun tilanne ei oikein ottanut rauhoittuakseen, varailimme Misulle oman sviitin paikalliselle eläinlääkärille, jotta se voitaisiin tutkia ettei vain olisi mitään vakavampaa. Tosiaan, sille varattiin sviitti (ei hänen korkeutensa voi muualla päiviään viettää) eli paikka eläinlääkärin vastaanotolta päiväksi. Misun aika olisi ollut iltapäivällä siihen aikaan ettei kukaan olisi sitä mitenkään saanut sinne, joten kissa matkasi heti aamulla samalla kyydillä kuin minä bussille ja kissa jatkoi matkaa äitini mukana kaupunkiin.


Voitte vaan kuvitella, miten kamalaa oli istua koulussa koko päivä miettien miten Misulla menee, onkohan se osannut käyttäytyä vai onko koko paikka jo ihan uudessa uskossa... Misu oli kuitenkin osannut käyttäytyä kuulemma ihan hyvin, ja se oltiin saatu tutkittua. Syyllinen tähän kummalliseen käytökseen ja korvien kovaan kutinaan oli varmasti monelle kissan omistajalle tuttu; korvapunkit. Ne olivat päättäneet asuttaa Misulin korvat, mutta ne saivat nyt häädön ja nyt kuljetaan entistä ehompana etsimässä kolttosten teko mahdollisuuksia... Korvapunkit kuulemma ovat vaan sellaisia kavereita, että ne tykkää muuttaa muidenkin samassa talossa asuvien kissojen ja koirien korviin. Sen takia meidän sisällä asustelevat kavakorvat saivat kaikki punkkikarkotteen, joka eilen sitten siveltiin niskaan. Nyt on punkit siis saaneet häädön ihan tosissaan!

"Mekin saatiin häädettyä mahdolliset korvapunkit, jee!"

"En kyllä yhtään tykännyt tosta aineesta kun sitä laitettiin mun niskaan..."


Pakko oli napata taas pari mustavalkoista otosta...

"Tällä kopilla mä matkustin sinne paikkaan, jossa mun korvat putsattiin! Reissaaminen ei kyllä oo mun juttu..."

"Mä jätin sinne ne ikävät otukset mun korvista, adios!"

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mitäs spesiaalia laitetaan?

Aika. Se mahdottoman nopeasti menevä asia, jota ei uskoisi miten vauhdilla se meneekään. Siis ihan tosissaan, missä välissä on muka mennyt kolme vuotta?? Vähän reilu kolme vuotta sitten nimittäin julkaistiin tähän blogiin historiansa ensimmäinen postaus!



Vuosipäivät vaan vilahtelevat ohi niin blogilla kuin blogin päätähdilläkin, Sónata ja Eemelikin ikääntyivät virallisesti vuoden ensimmäisenä päivänä ja niiden ikämittarit näyttävät nyt 24 ja 13 vuotta. Ihan oikeasti, mihin tämä aika karkaa. Kissat täyttävät tänä vuonna jo 9 vuotta ja vuohipuolella juhlitaan seuraavaksi Tytin 4v synttäreitä joita seuraa heti Sohvin 5v juhlat. Ihan hurjaa, Sasukin on jo 11.

Aina yhtä aurinkoinen Sasu

Valppaana jäällä keppiä odottelemassa...


Niin siis se keppi oli tällä kertaa tämän kokoinen, se kummasti aina pienenee joka heiton jälkeen...
 Tämän postauksen pointti ei kuitenkaan ollut ihmetellä menevää aikaa vaan tulla vähän kyselemään, mitäs spesiaalia te oikein haluaisitte? Blogin vuosipäivän lisäksi nimittäin paukahti 400.postaus nettiin ihan muutama postaus taaksepäin. Sitä en edes ennen julkaisua huomannut, voikohan sekään pitää paikkaansa?

Sasu ei oikein pysy  mukana, miksi sen kuvat olivat kuvittamassa näin kauhean epäselvää postausta, mutta pakko kyllä sanoa että en tiedä! :-D
Eli nyt kaikki erikoispostausideat kehiin, jotta saadaan jotain spesiaalia ennen seuraavaa vuosipäivää ja satasta! ;)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Tallipihan bilehileet vauhdissaan

Tänään nimittäin oli syytä bilettää, meidän esiintyvät taiteilijat Lilli ja Vili nimittäin täyttävät tänään kolme vuotta!

Näini leppoisissa tunnelmissa potkaistiin bileet käyntiin!
 Kolme vuotta siitä on muka jo mennyt kun nämä pienen pienet sarvipäät näkivät tallin seinät ensi kertaa. Voi että kun ne olivatkin pieniä! Ehkä niiden tämänhetkisten päiden kokoisia, tai ehkä vähän isompia. Pieniä kuitenkin! Tämä päivä vietettiin juhlatunnelmissa ja lauleskeltiin onnittelulauluja vähän väliä. Lilli ja Vili senkun nauttivat erityiskohtelusta, ja ottivat tietty kiitollisina kaikki herkut vastaan.


 Kun ensin oltiin vähän siistiydytty sisällä harjaillen enimmät heinänkorret tallin lattialle, lähdettiin ulos juhlimaan. Toiset vuohet tosin sanoivat odottelevansa sisällä harvinaisia kesänherkkuja, joita oltiin niille lupailtu juhlan kunniaksi. Synttärisankarit siis suuntasivat ulos kohti juhlapaikkaa, jossa odotti värikkäiden ilmapallojen lisäksi niiden lempiherkkuja, kuivia koivun oksia! Näitä on koko talvi säilytelty tuolla parvessa talven pahojen päivien varalle. Hiukan epäilytti, miten ilmpalloihin suhtauduttaisiin, mutta mitäpä nämä showvuohet nyt pelkäisivät, ei ainakaan ilmapalloja!

Vilin mielestä ilmpallot oli niin hauskoja, että se alkoi ihan hassutella!

Ja sitten kun vakavoiduttiin synttärikuvaa varten, ei sisko tietenkään älynnyt katsoa kameraan...

Lilliäkään ei mitkään pallot pelottaneet!

"Mikäs tässä syödessä..."

Kun siskon silmä vältti, oli Vili samantien tanssahtelemassa iloista polkkaa pitkin parven ramppia ilmapalloja tavoitellen...

...Mikä sai Lillinkin tanssijalan vipattamaan ja pian laitettiin jalalla koreasti!

Sanoisinko, että tässä on yksi virallisimmista synttärikuvista, mitä tänään saatiin, meidän nykynuoret... :D

 Kunnon juhlathan eivät ole juhlat, jos siellä ei ole yhtään vieraita. Jos toiset vuohet päättivät odotella sisällä juhlaruokaa, oli vieraita etsittävä muualta. Onneksi heppatarhan kaviokkaat sattuivat juuri köpöttelemään tallin takaa paikalle, kun bileiden tunnelma oli lopahtamaisillaan.

"Mitäs täällä juhlitaan ja ihan ilman meitä!"

"Ai teillä on synttärit tänään, no paljon onnea vaan! Lahjaa ei nt ole, mutta riittääkö jos me vähän hymyillään?"

Partying partying hey!

Eemeli varmaankin kertoi jonkun hurjan hauskan vitsin, kun Viliä näin kovasti naurattaa :D

"Vili toi yrittää nyt ottaa meistä semmosta edustavampaa kuvaa, oo kunnolla!"

"Ei pysty Lilli nyt, liian hauskaa!"

Tähän kuvaan oli hyvä lopetella juhlia, kun vieraatkin olivat jo poistuneet omiin oloihinsa. Tästä lähdettiin jatkoille talliin superherkuilla varustetuille kauroille!