lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kääpiöt ulkoilemassa

Koska kevät on jo pitkällä, päätimme tuoda pikkuiset kääpiömmekin käymään ulkona. Kaverit olivat vähän ihmeissään, kun tutun ja turvallisen Eemelin karsinan ovi avattiin, ja saikin juosta ihan minne halusi. Matka ulos kesti tosin aika pitkään, kun pikkuiset juoksentelivat tietenkin ympäriinsä katselemassa paikkoja. Lopulta molemmat kilit osuivat oikeaan oviaukkoon, ja sieltähän löytyi ihan uusi maailma, jossa on tilaa juoksennella.
No, joko me päästään ulos?
 Pihalla kääpiömme innostuivat juoksemaan entistä lujempaa. Kuvia ei kauhean hyviksi voi kehua, mutta kyllä niissä toivottavasti jokaisessa kili näkyy... Voisin melkeinpä sanoa, että vuohet ovat maailman hankalimpia kuvattavia!
Pikku Lilli vauhdissa

Vilikin juoksee, ja juokseekin muuten lujaa!

Hurja meno päällä :)
Lilli kohtaa Missen, joka aina juoksee kilien kanssa kilpaa


Misse toimi virallisena valvojana...


torstai 27. maaliskuuta 2014

Eläinten kevät tunnelmia

Näin keväällä on ihanaa, kun voi päästää ensimmäisen kerran talven jälkeen esimerkiksi kanat ulos. Ja voi sitä riemua, kun vuohet pääsevät ulkoilemaan piiitkän talven jälkeen! Hevosetkin odottavat tietysti kevään ensimmäisiä ruohonkorsia ja selkää lämmittäviä auringonsäteitä. Kissat odottavat sitä aikaa, kun ei tassuja koko ajan palele, ja kun pääsee kieriskelemään ihanan lämpimässä hiekassa...  Tässä muutama kuva keväisistä eläimistä.
Tältä näytti vielä pari viikkoa sitten...

Ja tässä on tämän hetkinen näkymä!
 Eemelin lempipuuhaa on kelien lämmetessä päiväunien otto. Sónata toimii tietenkin vahtina. Kukapa nyt ei haluaisi ottaa pieniä torkkuja auringon paisteessa?
Rositasta keväällä on kaikkein kivointa ottaa aurinkoa

Tuore heinäkin kyllä maistuisi...

Eemeli haaveilee kesälaitumista...
Löytyisköhän täältä mutavellin joukosta tuoretta heinää??

Tätä kissat odottavat!

Havuviidakko kanamme :)
 Kanat ovat keväisin innoissaan, koska ne tietävät pääsevänsä ulos tonkimaan maata ja ottamaan aurinkoa ja hiekkakylpyjä. Ensimmäinen ulkoilu talven jälkeen on aina hyvin jännittävä...

Tytti ja Heta-äiskä ulkoilee
Vuorikiipeilijä Tytti
Tytille ulkoilut keväällä ei ole uusi asia. Itseasiassa Tytti on käynyt ulkona pitkin talvea, minkä ansiosta sillä on todella paksu turkki. Toisten vuohien kanssa Tytti ei sen sijaan ole koskaan ollut koskaan ulkona. Ainoastaan kerran Hetan kanssa, josta olikin kuva ylempänä.Saa nähdä, miten käy kun muutkin vuohet päästetään ulos...

Pikkuiset kääpiömmekin ovat kasvaneet hurrjasti nyt viikon aikana. Ulos ne eivät ole vielä päässet, mutta eiköhän viimeistään viikonloppuna jos on lämmintä. Menoa kyllä piisaa kavereilla, eikä aina meinaa Eemelin karsinakaan riittää, jos kilit oikein innostuvat juoksemaan...

Vilkas Vili ja Lystikäs Lilli

Pikku Vili, joka ei ole enää niin pieni...

Lilli ja Lumikki äiti halaavat <3
 Lillihän se suoritti jo ensimmäisen karkumatkansakkin. Kerran, kun tulimme äitini kanssa iltatallia tekemään, niin pikku Lilli hilmunen juoksi meitä vastaan. Ei ole kyllä sen jälkeen karkaillut, mutta vielähän se ennättää...

Vili haluaa juoksemaan!

Lilliki halluu juoksemaan!
Lilli ja Vili ovat nyt tämän viikon aikana oppineet juttelemisen jalon taidon, jos siivoan karsinoita kuuluu koko ajan kaksi pientä ja vaativaa ääntä viereisestä karsinasta. Ihme kyllä, niin tunnistan jo kumpi kili oikein määkäisee... Hankalaa se kyllä on, kun molemmilla on kuitenkin hirveän korkea ääni.
Lisää eläinten kevät tunnelmia viimeistään viikonloppuna!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kääpiöt valloittavat maailmaa

Nyt on kulunut reilu viikko siitä, kun Lumikki teki maailmaan kaksi suloista kääpiötä. Kilit ovat jo sen verran reippaita, että uskalsimme ottaa ne juoksemaan hiukan isompaan tilaan, eli Eemelin karsinaan. Siellä on Sohvi ja Tyttikin juosseet ensimmäisinä viikkoinaan. Voitte varmasti kuvitella, millaista menoa on kun kaksi kymmenen päivän ikäistä duracel-kiliä juoksee villisti ympäri hevosen karsinaa. Siitä menosta ei muuten vauhtia ja huimapäisiä hyppyjä puutu!
"No, joko mennään??"
 Ennen kuin otimme kilit karsinaan, siivosin tietty ne. Siivouksessa tosin kesti tavallista pidempään, kun viereisestä karsinasta kuuluu vähän väliä pieni, käsekevä määkäisy. Vilihän se siellä yritti sanoa että nyt mennään jo juoksemaan! Lilli siskoa nukutti niin paljon, että sitä ei paljon näkynyt.
Pienet suuressa maailmassa
 Lopulta sain karsinat siivottua, ja nostimme kilit karsinaan. Aluksi ne olivat ihmeissään ja yrttivät syödä Eemelin kuivikkeita, mutta syöminen unohtui kyllä nopeasti, kun keksittiin miten hyvin karsinassa voikaan juosta.
"Ootas nyt sisko, mennään sittenkin tänne."

Vili suunnittelee seuraavaa liikettä
Pikku Lilli ilman päätä... Kiitos kameramiehelle... :)

 Pikkuiset juoksivat niin hurjasti, ettei niistä saanut oikein hyviä kuvia. Nyt ei sitten saatu yhtään hyppy kuvaa tai muutakaan hassumpaa kuvaa, mutta jospa saisin Adan ottamaan joku päivä parempia kuvia pienistä...

Kilimme (Sohvi ja Tytti) ovat molemmat olleet oikeita sylikilejä, eivätkä Vili ja Lilli ole poikkeus. Kaverit viihtyvät sylissä paremmin kuin hyvin, joten sylikuvia niistä kyllä saa niin paljon kun vain jaksaa ottaa. :)
Lilli Hilmunen sylissä <3

Vilperikin malttaa aina istua sylissä vauhdin keskellä


Vielä mahtuvat samaan syliin...

 Sellaista meidän pienet kääpiömme ovat touhuilleet, yritän saada lisää juttua lähiaikoina!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lumikki ja kaksi kääpiötä

Kaikkihan tietävät sadun nimeltä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Meidän satumme nimi onkin Lumikki ja kaksi kääpiötä. Lumikki ei tyytynyt vain yhteen kääpiöön, eikä halunnut ihan seitsemääkään... Lumppa tekaisi maanantai iltana (10.3.) kaksi pikkuista kiliä!
Pieni suuri Vili ja ylpeä äiskä
 Saimme siis kaksi pienokaista talliimme. Kavereilla oli jo ensimmäisenä päivänä hurja meno päällä. :)Tässä on oikein reipas pukkipoika Vili. Vili on oikein suuri kokoinen ja koko ajan menossa.
Pikkuinen Lilli <3
 Toinen kili on pieni kuttu. Nimeltään Lilli. Lilli siksi koska toinen on niin pieni. <3
Lilli ottaa paljon mallia isoveljestään.
 Lillikin on melko reipas, mutta ei ole ihan yhtä paljon sylikili kuin isoveljensä.
Reipastakin reippaampi isoveikka
 Lilli tosiaan katsoo paljonkin mallia isoveljen touhuista, mutta joskus se vain katsoo, että mitä ihmettä se oikein touhuaa taas. Jos Lilli huomaa veikan olevan sylissä (jossa Vili viihtyy oikein hyvin...) sekin yrittää kömpiä syliin. Vielä on hiukan kömpelöä menoa, mutta ketterämmin Lilli ja Vili kulkevat kuin moni muu eläinvauva noin pienenä.
Menisinkö syliin vai en? Siinäpä vasta kysymys...

Minäki haluun sylliin!

Pikkuiset kolmen päivän vanhoina
 Kolmen päivän iässä kilimme hyppelevät jo niitä korkeammalle laatikon päälle ja loikkivat vadilta vadille, jos karsinaan on laitettu pesuvateja väärinpäin. :) Pikkuiset jaksavat juosta yllättävän pitkään, jos katsoo miten nuoria ne vasta ovat.
Reippaat pikkukilimme

Yhteiskuva pikku perheestä. Pienet on kuvassa puoli vuorokautta vanhoja.
Nyt riittää vilinää ja touhuamista vähäksi aikaa! Kirjoittelen varmasti lähipäivinä lisää Vilin ja Lillin touhuista.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hevosten uudet vaatteet

Ennen joulua laitoimme hevosille tietenkin joulupäitset ja nyt kun on tullut vihdoin kevät, niin vaihdoimme heposille kevätpäitset.
Pollet vielä jouluisissa tunnelmissa...

...ja pollet kevät tunnelmissa!

Sónatan kevätilme :3

Ja Emppulin kevätkatse <3
 Sain Sónatalle uuden, hienon pinkin satulahuovan, jonka vaihdoin sille kevään kunniaksi. Eemelin satulahuopakin pitäisi vaihtaa, mutta en ole vielä ennättänyt.
Sónata ennen...

Sónata nyt.
Nyt olemme valmiita kevään tuloon! :)

torstai 6. maaliskuuta 2014

Misukan leikkituokio

Misu on siitä hassu katti, että joskus se leikkii kuin pieni pentu, mutta joskus se vain vilkaisee tympääntyneenä kun yrittää edes vähän viihdyttää sitä. Tänään sain sen kuitenkin innostumaan hiukan leikkimään. Aloitimme ensin jalkapalloilulla. Yritin kertoa Misulle, että sen on tehtävä maaleja (eli saada pallo tunneliin) tai torjua jos minä yritän tehdä maalia, mutta Misuli ei oikein syttynyt ajatukselle. Kyllä se vähän palloa tassullaan viuhtoi, mutta ei Misustaa vielä kyllä kissojen Messiä tule...
Ai siis mitä tälle pallolle pitikään tehdä? Voisitkos toistaa?
 Yritin tosiaan selittää Misulle, että sen tulisi torjua kaikki minun tekemäni maalilaukaukset, mutta ilmeisesti Misu on liian hidas pysymään pallon perässä, tai sitten se ei oikein välitä jalkapalloilusta...
Oho, se taisi mennä maaliin!

Voihan pahus, ohi meni!
 Sitten annoin Misun yrittää tehdä maalia. Kyllähän Misu palloa vähän pyöritti, mutta pallo itsepäisesti vieri ohi maalin. Misua harmitti se niin paljon, että se halusi vaihtaa leikkiä jalkapallosta pallon piilotusleikkiin. Misu on tässä laijissa erityisen hyvä, ja tänäänkin Misu onnistui piilottamaan pallon niin, etten ehtinyt sanoa edes: "Kissa". Misu ei kyllä tiedä, että minä löysinkin pallon melko nopeasti. Misukka oli vain vierittänyt pallon matalan pöydän alle... Sinne jäi pallo ainakin vähäksi aikaa...

Yleensä pallonpiilotus on Misusta kivaa, mutta joskus vain ei oikein huvita...

Pallonpiilotuksen mestari :)
Misu käy varmistamassa, että onko se pallo täällä vai veinkö sen sittenkin jonnekkin muualle piiloon...

Kun pallo oli saatu piilotettua, Misu halusi leikkiä hiiren jahtausta. Misu pitää tästä leikistä erityisesti silloin, kun leikkikaluna on sen kaksivuotis syntymäpäivälahja, jonka olen itse omin pikku kätösin kisuille tehnyt. Hyvin se onkin kestänyt, nyt jo neljäs vuosi meneillään, mutta yhtenä iltana olivat kissat hiirulia repineet niin että siinä on nyt melkein nyrkin mentävä aukko, ja täytteet melkein pursuavat ulos. Hyvin sillä silti leikkii!
Oiii, miten kivaa!

Voisitko nyt vaan antaa sen hiiren mulle??
Leikin loppuun vielä yritetään taittaa lelulta niskat ilmeisesti potkunyrkkeilemällä... :)
Äää, anna se hiiri mull takas!!!
 Lopuksi otin Misulta hiiruliinin pois, niin sitä rupesi ilmeisesti ärsyttämään. Saimme kuitenkin sovittua, että leikkisimme taas huomenna lisää.