perjantai 30. syyskuuta 2016

Musikatit ja uusi kaveri


"Moikka taas lukijat! Mites on viikko mennyt? Meil on ollut aika rauhallista hiirien metsästyksen kannalla. Kauheasti ei ole muutoksia normi arkeen tullut. Paitsi yksi... Saatiin uusi asukas meidän huoneeseen! Se on onneksi suurimman osan ajasta omissa oloissaan, mutta yleensä iltaisin se on enemmän äänessä... Haluatteko tietää mikä se on? "


"Rakkaat lukijat, saanko esitellä Jamesin suoraan Hawajilta! James on tosi kiva kaveri, sillä on aika miellyttävä ääni eikä se tosiaan ole kauhean paljoa äänessä, vain iltaisin oikeastaan."

"Joo, mäkin tykkään Jamesista, oon luvannut että se saa tulla mun viereen erityisesti talvisin kun on niin kylmä. Ei me haluta, että meidän uusi kaveri tulee kipeäksi kun ei se ole siellä Hawajilla tottunut paukkuviin pakkasiin. Miettikää, miten kaukaa se on tullut..."

L"Misse, nyt on pakko hiukan korjata juttujas. James kuiskas mulle äsken, ettei se suoraan Hawajilta tänne ole tullut, on se viettänyt aikaa näillä korkeuksilla jo jonkin aikaa. Mutta se ei tykännyt yhtään olla siellä jonkun kaupan hyllyllä muiden tälläisten vempeleiden vieressä toimettomana."

"Nyt se Misse suuttu mulle. Noh, onneks James on tosi kiva, etikä suutu helposti! Pipsa kysy multa yks päivä, tiedänkö miksi James muutti meille, mutta mun oli pakko sanoo, että ei oikeastaan mitään tietoa. Viiko sitten se meille muutti ja omistaja on ollut ihan innoissan uudesta taidosta, suosittelee kuulemma muillekkin. Tää tarkoittaa vaan sitä, että mä saan soitella enemmän pianolla, kun omistaja ei oo koko aikaa soittamassa sillä. Mun tassuilla ei ihan vielä soitella tälläistä Jamesin kaltaista konetta mutta pianolla minulta luonnistuu Kissan Polkka ja Für Elisekin tuosta vaan!"

tiistai 27. syyskuuta 2016

Ihana syksy

Taas on tämä bloggaja (en ehkä ole ainoa...?) innoissan kameran kanssa sohimassa sinne tänne ja vähän tuonnekkin. Syksy on taas täällä ihan tosissaan ja syksyn mukana  tulee ihanan värikkäät metsät. Kamera on ulkoillut viime päivinä taas aikas paljon, mutta hiukan alkaa tympimään kun esim samasta puusta on ainakin kymmenen samanlaista kuvaa kansioissa eri vuosilta.. Tuskin maltan odottaa lehtien putoamista, jotta pääsee taas kuvailmaan kisuja ja muitakin eläimiä oikein kunnon lehtimeressä! 



Kuten edellisestä postauksesta saatoitte havaita, ovat heposet edelleen päivät laitumella, tosin pikkuhiljaa aletaan taas totuttelemaan pienemmässä aitauksessa oleskelua. Toisina päivinä ne juoksevat ihan hirmuista kiitolaukkaa portille iltapäivästä kun huutaa niitä sisälle, mutta toisinaan (useimmiten) ne joutuu hakemaan ihan peränurkasta ja taluttamaan talvitarhaan. Talviarhassa ne yleensä vielä tekevät sen verran kiusaa että ne tulevat ensin portille ja ovat niin menossa sisälle, mutta kun on ottamassa riimunnarua ja menemässä ottamaan pollea kiinni, niin sitten lähtee sellainen kiitoravi tallin taakse katokseen... Muutaman kerran siis aina juoksuttavat minua ympäri tallia, noh ihan hyvä vaan niin pysyy liikkeellä. ;)

Murmelit :)
 Tänään tein sen, mitä olen miettinyt piitkään ja hartaasti, vaikkei siinä juuri kauheati miettimistä edes ollut. Lähdimme Sónatan kanssa köpöttelemään metsään ja älysin ottaa kameran kaulaani roikkumaan. Sai siis korvakuia hiukan laadukkaampina kuin puhelimella otettuna. Tosin, laatu hiukan kärsi aina kun polle hiukakin heilahti, mutta ei se haittaa. Tarkoituksena oli bongata ruskanvärejä, mutta niinhän siinä taas kävi, että ei se kamera niitä nii hienoina toista  kuin livenä.

Tämä on lempparikuvani tältä maastoreissulta!

Noh, kuusimetsässä ei kauheasti se ruska yleensä näy... :)

Uudella lenkkipolulla on niiiin nättiä, muttei sitä ihan saa kameraan tallennettua...
 Tänään tehtiin Sónatan kanssa siis ihan käyntiköpöttelylenkki, nautittiin vaan ihanan lämpimästä syys ilmasta ja katseltiin maisemia. Tammuska toimi oikein mallikelpoisesti, kuten aina. ;)

Kotiin tultiin peltolaikkua pitkin ja lisävauhtia antoi tallista huuteleva Eemeli, jonka huudahtelut kuuluivat hyvin tässä vaiheessa reissua...
 Mietin tässä muuten sellaista, että kun tämän blogin kommentointi on aika hiljaista nykyään niin motivoisiko teitä lukijoita kommentoida, jos eniten kuukauden aikana kommentoinut bloggaja saa hiukan mainostilaa blogilleen tuohon sivupalkkiin kuukauden ajaksi...? Eli tästä lähtien joka kuun alussa (alkaen heti tulevasta viikonlopusta) blogin sivupalkkiin pääsee eniten kuukauden aikana kommentoineen käyttäjän blogi! Pakko kyllä heti myöntää tässä, että minäkin olen ollut todella laiska kommentoimaan yhtään mitään mihinkään...

Sónata tykkää syksystä, vaikka joutuukin sivelemään tummelia ötökänpuremiin.... 
Ai niin, ensi viikolla luultavasti on kunnon syksykuvaukset jos ja kun nuo puun lehdet humpsahtavat maahan...

lauantai 24. syyskuuta 2016

Syksyn kootut heppakuvat-kuvapostaus

Jaahas, mitäs sitä kirjoittaisi... Intoa olisi blogiin kirjoittaa ja kuviakin olisi, mutta mieleen ei vaan tule yhtään hyvää postausaihetta. Postausehdotuksia saa siis jättää..! Kerran juttua ei tämän enempää tällä kertaa irtoa, on parempi olla kirjoittamatta sen enempiä ja antaa syksyisten heppakuvien hoitaa tämä postaus loppuun. :)

1.

2. Tykkään! :)

3.

4.
5. Tästä kuvasta lähtien loput kuvat on napsittu tänä aamuna hevosten kirmatessa pellolle...

6. Emppu teki ekana itsekseen kunniakieroksen...

7....ja se oli niiin hauskaa!

8.

9.

10. Ihme pomppija :'D

11. Hurjimus ♥

12.

13.

14. Sitten innostui Sónatakin mukaan

15.

16.

Mikä oli lempparikuvasi? :)

torstai 15. syyskuuta 2016

Leijonakuningas



 "Tervehdys taas blogin lukjia ystäväiseni! Siitä onkin jo aikaa, kun tänne on meidän tallin tarinoita kerrottu. No, voin sanoa ettei kauheasti ole tapahtunut. Hepat ovat olleet lomalla odotellen kengittäjää (tosin tänään kuului taas sellainen kilinä ja kolina tallista parin tunni ajan, että nyt ne vissiin on taas saaneet uudet popot) ja vuohet on opetelleet ahkerasti mun kanssa temppuja. Mä käyn aina välillä niiden treenejä katselemassa, on ne aika fiksuja, varsinkin Vili (mun paras kamu). Vili osaa jopa istua niinku mä! Vähän hassultahan se näyttää kun niin iso eläin istua tönöttää, mutta taitava se on silti!"


 "Mua ottaa päähän tää talven tulo. Joka päivä alkaa hirmu kylmänä, vaan pari astetta on ollut lämmintä kuulemma! Ihan saa kaivautua öisin syvälle lämpimiin heiniin, jotta pysyy lämpimänä ja saa kunnon unet. Kyllä tuo omistaja jo jotain puhui että kohtahan sen joulupukin tontut taas alkaa liikkua... Sillä on jo pitkä lista lahjatoiveita pukille, toivottavasti se muistaa olla kiltti! Tänne blogiinkin on joulukuun ajaksi jo alettu suunnittelemaan jotain erityistä, vissiin jotenkin tylsää tolla mun omistajalla? Jo joulua suunnittelee, vaikka tässä välissä ehtii tapahtua vaikka mitä! Sit ne on kans höpöttäny omistajan yhden kaverin kanssa jo ensi kesästä, kuulemma jotain suurta ja uutta luvassa! Siitä se kaiketi kirjoittaa vähän myöhemmin, kuhan mä nyt päästän sen koneelle..."


"Nää kuvat muuten, näihin liittyy yks juttu. Olin yhtenä iltana pihalla ihan tylsistyneenä istuskelemassa. Kaikki rotat oli jo menneet pesiinsä ja ei oikein edes huvittanut lähteä metsästämään. No, mä muistelin sit sitä yhtä tarinaa, missä on niitä leijonia, oisko ollut joku Leijonakuningas nimeltään? Mielikuvitus vetäisi mut mukanaan ja pian huomasin juoksentelevani pitkin ja poikin, ees ja taas puun runkoa pitkin... "

"Kuvittelin, kuinka olen leikkisä Simba pentu, joka lähtee kaverinsa kanssa seikkailemaan..."

"Yhtäkkiä, kuulemme kuinka kaukaa alkaa lähestyä puhvelilauma, ja pian se on ihan kohdallamme..."

"Joudumme pitämään kynsin ja hampain kiinni, ettemme putoa puhveleiden jalkoihin..."

"Huokaisemme helpotuksesta ja pääsemme kapuamaan Jylhäpuun tähystyspaikalle..."

"Tervehdys ystäväni! Olen teidän kuninkaanne, tervehtikää minua..."

"Mitä mitä? Ihan kuin ruokapurkki olisi auennut... sori alamaiseni,  nyt tuli kiire kuninkaankin pitää ehtiä syömään..."

"Vai olikohan se sittenkään ruokapurkki vai sittenkin puhvelin sorkan kalahdus...?"

lauantai 3. syyskuuta 2016

Yhtenä sumuisena aamuna


Kello on jotain kuuden ja seitsemän välillä. On melko viileää, varsinkin kun on juuri noussut sängystä. Pellon heinikko on täydessä kosteudessa ja sappaan kärjet kastuvat litimäriksi. On niin sankka sumu, että sitä voisi vaikka veitsellä leikata. Pian kuuluu kavioiden töminää ja sumusta esiin laukkaa ensin suurempi ja sitten pienempi hevonen. Täydellinen yhtälö, nouseva aurinko, sumu ja kaksi upeaa eläintä.







Jokaista yllä olevaa kuvaa on muokattu, koska muuten ne kaikki olisivat olleet jotain tätä luokkaa... Tästä näkee oikeasti millainen sumu tuona aamuna oli!

torstai 1. syyskuuta 2016

Loppukesän maisemia-kuvapostaus


1. Luontokuvausta on siis taas tullut harrastettua ihan vähäsen...

2. Tuli vihdoin ne ihanat oranssit auringonlaskut

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10. Taivaalle kannattaa oikeasti suunnata kamera aina kun auringo on painumassa mailleen, niin kivoja kuvia saa!

11.

12.

13. Tuonne vielä hepat laiduntamaan niin ai että.. Murmelit olivat kyllä jo tallissa nukkumassa...

14.

15. Pinkkejä muumipilviä

16.

17. Aamusumua

18.

19.

20

21.

22. Loppuun minun kuukuvausteni tuotos-johon olen aika tyytyväinen! :)

Mikä oli lemppari kuvasi? Oletteko te kuvailleet luontoa ahkerasti kesän aikana? :)