tiistai 31. tammikuuta 2017

Icelandic express lähtee nyt!

Viimeisen parin viikon aikana on tullut ratsastetua ihan huiman paljon siihen nähden, miten pitkiä koulupäiviä on ja kuinka liukasta vieläkin on paikoitellen. Sónata varsinkin on liikkunut kalenterin mukaan parin viikon aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se kesä sieltä on tulossa kun illalla näkee jo ihan kevyesti vielä viiden aikaan mennä tuolla pitkin pihamaata. Eemelikin on lenkkeillyt, muttei ihan niin ahkerasti kuin pikku tamma.

Tällä kertaa jopa vähän ratsastuskuvia! Kattokaas muuten miten pitkä häntä Sónatalla on! Se osuu melkein koko ajan maahan, pitäsköhän sitä leikata...? :)

Sónatan kanssa ollaan puuhasteltu vaikka mitä, eräjormailtu metsissä ihan uusilla poluilla taas vaihteeksi ja kenttäilty kuin mikäkin kouluratsukko. Ja tietenkin polle on saanut irrotella Eemelin kanssa irtona kentällä. Kengitys oli viime viikolla ja saatiin hyvät uudet hokit vanhojen ja kuluneiden tilalle, nyt siis kelpaa köpötellä taas menemään!

Ilman alkunamia ei tämä islantilainen kuljetus kulje mihinkään! :)

Näistä kuvista kiitokset äidilleni. :)

Tosiaan ollaan menty tuossa kentällä nyt muutamia kertoja, ja olen hyvin positiivisesti yllättynyt tamman asenteesta siellä kiertämiseen. Se ei ole kertaakaan ryhtynyt villihevoseksi vaan on tehnyt (ainakin melkein) just niin kuin on pyytänyt. Eilen viimeeksi menin sillä kenttää kiertämään ja tehtiin sen kanssa ihan perusjuttuja, vähän kiemurauria sinne tänne ravissa ja käynnissä, hurjan paljon siirtymisiä, jotta saatiin vauhtia hiukan enemmän... Olin niin ajatellut että laukkahommiksi otetaan sitten muutamia ympyröitä laukassa, mutta pyh ja pah, lopulta vaan harjoiteltiin sitä siistiä siirtymistä laukkaan ihan vaan niin että lyhyet sivut ravilla ja pitkät sivut laukassa. Alkuun poni tarjosi niin hirmuisen korostettua ja hiljaista laukkaa, ettei sitä meinannut edes tunnistaa laukaksi. Loppua kohden alkoi poni kuitenkin jopa ihan oikeasti laukata, tuntui ihan kun olisi ratsastanut jollain tuntiratsulla kun niin kuuliaisesti se puksutti menemään 'uralla'. Siinä vaiheessa kun miulla hiki virtasi (ehkä ne paksut ulkohousut ois voinu jättää pois..) ja oltiin saatu oikein mallikasta laukkaa, oli hyvä lopettaa. Olin ihan varma, että oltiin menty jo hirmu pitkään, mutta kun kaivoin puhelimen loppukävelyiden aikaan taskusta, meillä oli mennyt tasan puoli tuntia. Siinä alkoi vähän huvittamaan, että mitenkähän sitä enää jaksaisi mennä kokonaista tuntia ratsastuskoulussa, kun nyt olin tuon puolen tunnin jälkeen ihan poikki. No, onhan se toisaalta vähän eriasia mennä tuollaisella ikuisella metsäpollella ilman satulaa ja komentaa vähän koko ajan eteenpäin kuin mennä niillä hevosilla, jotka ovat tottuneet siihen hommaan. Ponilla ei kuitenkaan ollut edes vähän lämmin, vaan se olisi ollut menossa samantien metsäretkelle... :)



Eemelikin on edistynyt kenttäilyssä, viime kerralla jopa ravailtiin vähän! Se on meille iso saavutus, kun kummallakaan eläimellä ei ole juurikaan menty kentällä, niin pikku hiljaa totutellaan...Nyt ollaan parina päivänä päästy Emppulinkin kanssa metsäilemään, tänäänkin ois ennättänyt kun miulla loppui koulu jo kahdeltatoista, mutta olin niin poikki vuohien juoksuttelun ja Sónatan lenkin jälkeen että Eemelin lenkki jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.

Tämäkin pyöreä otus on myöskin päässyt viime aikoina lenkille
Harmittaa ihan suunnattomasti, kun just tämä kuva ei tarkentanut... Tuolla pidemmällä objektiivilla on vähän haastavampi kuvata, varsinkaan jos ei ole sillä kovin paljoa ennen kuvannut...


Seuraavalle kenttäilykerralle ajattelin roudata muutamia puomeja mukaan ja kehitellä niistä jotain puuhaa, helposti kun meillä se menee vaan siihen että vaan kierretään sitä kehää ympäri kierros kierroksen perään.. Saas nähdä, muítä pikku tamma sanoo asiasta... :)



Ai niin täytyypäs vielä loppuun kertoa meidän viikonlopun seikkailuista... Alkuun mentiin ihan jopa tietä pitkin peruslenkki Saimaan rantaan ja siellä sitten meinattiin mennä yhden mökin rannasta jäälle. No siitä rannasta ei päästykkään, niin rämmittiin sitten metsikön läpi toiselle mökille jonka rannasta päästiin laskeutumaan jäälle. Sónata oli ihan innoissaan metsäilystä, eikä innostusta yhtään laskenut jokseenkin aavat maisemat joka puolella, kun jäätä pitkin tepasteltiin. Jäältä selvittiin ehjin nahoin ja kavuttiin takaisin kovalle maalle rantalenkkiemme toiselle lenkille, josta sitten rämmittiin taas metsäpolkua pitkin kotiin. Tuolta jälkimmäiseltä metsäpolulta Sónata keksii jostain aina kauheasti ylimääräistä virtaa, hyvä että käynnissä polle pysyy kotiin asti kun siltä polulta palaa tielle. Tänään oli ihan sama juttu, sille polulle asti käynti oli ihan suht rauhallista mutta kun polulta poistuttiin, oli ponissa virtaa kuin pienessä kylässä... On se mainio pieni. :)

Icelandic express jäätikön valloituksessa. :) Onneksi polle ei päättänyt lähteä laukalla kohti horisonttia...

Niin hieno pieni polle kuin vaan voi olla♥♥
Oletteko te käyneet jäällä ratsastamassa?

tiistai 24. tammikuuta 2017

Biitsi päivä vuohien kanssa

Aurinko paistoi niin ihanasti viime lauantaina että päätettiin lähteä vuohien kanssa taas vaihteeksi vähän pidemmälle ulkoilulle. Ihan olisi pitänyt olla aurinkolasit päässä, niin hurjasti tuo valopallo taivaalla loisti. Kameran olin muka taas tarkistanut että sen akku riittää ulkoilun ajan, mutta kas kummaa, tallin kiviseinät olivat imaisseet 40% pois harjailujen ja koulutustuokioiden aikana ja kun startattiin vuohien kanssa, oli kamerassa oikein ihanat 20% akkua. Tosi kiva hei. Tuo akku ei ole mistään parhaimmasta päästä, mutta uhmasin sitä silti ja lähdettiin tarpomaan lumessa kohti metsikköä.

Eka evästauko tallin takana!

Eikä pitkään mennyt ennen seuraavaa taukoa...

"Mitäs siinä sillä kamerallas osottelet, anna mun syödä!"

Oltiin jopa pellon toisella puolella, ja kaikki matkaseuralaiseni olivat kyllästyneitä ja mussuttivat vaan eväitä pitkin ojia...

Talli näkyi vielä, kun kuulin takaani hyvin tympääntynyttä määkimistä: "Määä haluan sisälle, ei taas tänne! Mennään jonnekkin muualle! Anna namia!". Niimpä vilautin niille vähäisillä kameran akun rippeillä kameran muistikortille tallentuneita otoksia kesältä, joilla sain motivoitua niitä jatkamaan. Saatoin hiukan vihjata, että ollaan menossa biitsille, ja varmistelin olivatko ne ottaneet aurinkorasvan ja uikkarit mukaan.

Vuohille meni ihan täydestä kun näytin niille tätä kuvaa ja kerroin että nyt nekin pääsisivät rannalle, jos vain jaksaisivat hetken taapertaa, ovela olen, enkö... ;)

Lilli alkoi heti haaveilla, kuinka se hankkisi vihdoinkin tasaisen rusketuksen, viime kesän auringonotot jäi vähän toisen kyljen jutuiksi...
Niimpä matkamme jatkui odottavissa tunnelmissa ja minä myhäilin tyytyväisenä, sain sarvipäät huijattua edes vähän pidemmälle lenkille, ja vielä ilman nameja! Kyllä nuo siis tykkää lenkkeillä, mutta joskus joku niistä keksii että kotona ois kivempaa ja ulkona kaikki on kamalaa ja kylmää niin pitää aina välillä vähän suostutella. Jotta päästäsiin rannalle, meidän piti kulkea jo ihan tutuksi tullutta metsäpolkua pitkin. Siellä oli aivan ihana käveleskellä kun aurinko vähän pilkotti puiden lomasta ja vuohetkin jopa juoksi edellä, niin innoissaan ne olivat rannalle pääsystä.

Ei ihan se tunnelma välity tämän kuvan kautta, mutta näettepähän meidän lenkkipolun maisemaa

Metsän siimeksessä pidettiin taas vaihteeksi pieni evästauko...

Vili löysi jopa hiukan vihreää lumen alta, puolukan varvut on namia!


"Noniin, jokos jatkettas?"

"Hopi hopi, se näkyy jo!!"

Vielä pakollinen puuräpsy ennen rannalle pääsyä...
Kun vihdoin vuohien sorkat kopisivat vasten laituria, ja ne alkoivat kaivella aurinkorasvoja esiin, alkoi kamera uhkaavasti pimetä ja pian akku olikin niin tyhjä, ettei sillä tehnyt enää mitään. Sain kuitenkin vähän lämmiteltyä akkua jotta sain muutaman kuvan vuohien biitsi tuokiosta.

"Noniin Tytti otitko uikkarit mukaan, nyt mennään uimaan!"

"Tuota noin Sohvi... Luulen että tässä on nyt jotain teknisiä ongelmia... Vettä ei ole!"

"No mihin se muka on voinut hävitä?! On se tässä aina ennenkin ollut! Ja tuo ihminen lupasi!"

"Kaverit hei, luulen, että me kävellään se veden päällä tälläkin hetkellä!"

"Ei oo totta! miten tää on mahollista! Sohvi me kävellään vetten päällä! ihan kun jotkut yliluonnolliset!"

"Noo, onneks sentään ruokapalvelut pelaa vaikkei uimaan nyt päästy..."

Näin syyllistävän katseen sain Sohvilta kun se vihdoin uskoi, ettei uimarantaa nyt ollutkaan vaan se käveli veden päällä...

"Hmm.. tämä pohja vaikuttaa täydelliseltä pienelle kisalle! Sohvi ja Tytti, ootteko valmiita?"

"Aina! Nyt mennään Sohvi! Eka toisella puolen voittaa!"

"Sinne on kyllä niin pitkä matka etten minä sinne juokse!"

"No älä nyt oo noin tylsä isosisko!"

"Okei, nyt alko pelottaa ku tää on niin iso paikka... ota syliin..."
"Kun nu kaksi nyt lähti juoksemaan tuonne, voin jäädä tähän tasailemaan tätä mun rusketusta..."
3 tunnin kuluttua...
"Jokohan nyt ois hyvä? Voidaan varmaan lähteä, oli mukava päivä!"

lauantai 21. tammikuuta 2017

Rallihepat kentällä

No justiinsa näin, viikko sitten lupasin että julkaisen hevosten irtojuoksuttelu kuvia, mutta mites siinä sitten kävikään, viikko vierähti ja kuvat säilyivät luonnoksena... Nyt on ainakin paljon kerrottavaa näiden kuvien ohella! Heppojen liikunnat on nimittäin nyt saatu edes vähän vauhtiinsa pellolle väsätyn kentän ansiosta, ihanaa!
Tietenkin kuvauspäivänä piti tulla lunta hirmuisen sakeana... Tunnelmaa luomassa... ;)
Hevoset on tosiaan käyttäneet ahkerasti tuota meidän hienoa uutta kentän tapaista, siellä ollaan juostu tosi paljon irrallaan, yksin ja kaverin kanssa, pelailtu paljon palloa ja kumpikin on toiminut kenttäratsuna! Jos jollain on siis mennyt edellisistä postauksista ohi, meillä on ollut tosi pitkään niin kauhean liukasta ettei hevosilla hokkienkaan kanssa ole mihinkään uskaltanut lähteä. Lumikin tuli, ja ajateltiin sen helpottavan tilannetta, mutta sehän vain pahensi asiaa kun jää jäi mukavasti lumen alle eikä sitä edes nähny siinä vaiheessa enää. Pellolle väsättiin siis kenttä, jotta saatiin hevoset liikkeelle ja se on tosiaan auttanut! Kyllä on murmelit lujaa pinkoneet ihan vaan pinkomisen riemusta kun pääsivät paremmin pitävälle pohjalle.

Rakas pikku vauhti murmeli ♥


Hiukan epäilytti kun ekan kerran suitsin Sónatan ajatuksissa lähteä tuohon kentälle ratsastamaan, viime talvena meidän peltoilut päättyi joka kertaa kauheaan pukitteluun ja kerran löysinkin itseni sitten sieltä lumihangesta... Epäilyt oli kuitenkin tällä kertaa ihan turhia, tamma toimi niin hienosti että yllätyin hirmu positiivisesti! Ei tosin ekalla kenttäratsastuskerralla menty kuin pitkät pätkät käyntiä ja kiemuroita ja kumpaankin suuntaan kierros ravia. Ratsastustuokio pidettiin lyhyenä, jotta siitä jäi hyvä maku suuhun niin hepalle kuin ratsastajallekkin. Ehkä huomenna jos kierretään kenttää, uskalletaan jo vähän enemmän juosta..? Miulla on ollut aina ajatuksena, että kun pellolla ollaan kenttäilty, niin sitä tehdään vaan kerran viikossa, jotta homma ei ala tympimään tuota pikku tammaa, eli max kerran viikkoon kentällä ja loput maastossa, toimii! :)



Olin lievästi sanottuna pettynyt, kun heppojen ekalla irtojuoksutuskerralla, joka toteutettiin pellolla, ei kumpikaan polle juurikaan pukitellut tai keulinut. Ne vain juoksivat. Just silloin kun oli kamera mukana... Kun yksi päivä otin kameran mukaan ja olin muka oikein ladannut akunkin täyteen, otettiin molemmat hepat juoksemaan samaan aikaan, toiveissa oli iso kasa supesuloisia ja vauhdikkaita kuvia ihanassa kelissä. Hienosti hevoset juoksi ja pukittelusta ei meinannut tulla loppua, kuvasaldo taas jäi ihan kokonaan. Kun ekan kuvan otin, ilmoitti kamera että muistikorttia ei voi käyttää. Siinä kohtaa piti laskea kymmeneen ja juoksuttaa hepat ilman kameraa. Juurikin siitä miun isommasta ja käytössä olleesta muistikortista oli lohjennut sen kulmasta pieni palanen, joka sitten estää kortin toiminnan. Tosi kiva. Onneksi miulla sattui olemaan vähän pienempi kortti jemmassa, ei sitä tosin silloin hevosten juoksutukseen viitsinyt lähteä hakemaan, mutta eipähän tarvii lähteä ostamaan uuttakaan.




Sónatan kanssa ollaan kenttäkerran lisäksi seikkailtu vähän uusissakin maisemissa. Postilaatikostamme vähän pidemmälle mennessä erkanee sellainen oikein ihanan idyllinen metsäpolku, jonne Sónata joka ikinen kerta haaveilee jos siitä ohi mennään. Nyt siinä on niin hyvin näkyvä polku ja muutkin hevoset siinä ovat kulkeneet niin uskallettiin lähteä pikku tamman kanssa sitä polkua valloittamaan. Sónata tepsutteli niin mahdottoman tyytyväisenä menemään pitkin metsää, etten edes älynnyt kuinka kauas mentiin, oltais varmaan menty vielä pidemmälle mutta turvamiehenä mukana ollut äitini ei enää suostunut jatkamaan. Meillä meni mukavat 40min tuolla metsäpolulla, varmana mennään uudestaan! Ja mikä parasta, kun menee sitä polkua tarpeeks pitkälle, pääsee isommalle tielle, jota pitkin pääsee takaisin meille. Kunnon kesävaellus ainesta siis... :)




Eemelikin tosiaan valloitti kentän ratsastuksenkin merkeissä. Sen kanssa oltiin vielä epäileväisempiä, sen kanssa kun ei ole kesäisinkään tullut kenttäiltyä oikeastaan yhtään. Hevoset yllätti molemmat sinä päivänä, ensin Sónata hirmu hienolla käyttäytymisellään ja sitten Eemeli, joka toimi kuin ainakin tuntiratsu pienellä kenttäilytuokiolla. Empun kanssa pysyttiin ihan vaan käynnissä näin aluksi, ehkä ensi kerralla sitten ravia?




Vauhtia on kentällä piisannut, kun Eemelin on sinne päästänyt, se juoksee ihan hurjana varsinkin Sónatan kanssa. Muuten ratsastelut herra Eemelillä on vieläkin ihan jäissä, sillä kun ei oikein ole uskaltanut lähteä autoteille, jossa pysyisi hyvin pystyssä eikä meidän vakiolenkki ole siinä kunnossa että siellä pysyisi mitenkään pystyssä. Ollaan Eemelin kanssa siis vaan juoksenneltu kentällä yksin tai yhdessä ja tietty pelattu palloa.





Kenttä on ollut ihan huippu paikka pelata palloa Eemelin kanssa. Me ei olla koskaan saatu pelattua niin, ettei pallo koko ajan ole vierimässä johonkin suuntaan. Kenttä on kutakuinkin tasainen, joten pallo ei karkaile niin usein. Eemeli on innostunut kentällä pelatessa ihan juoksemaan aina pallon luo ja namia hakemaan, varsinkin tänään se oli suorastaan yli-innokas. Olin vienyt jo Sónatan sisälle ja en meinannut enää lähteä palloilemaan Eemelin kanssa, yhtenä syynä mailleen painuva aurinko (tuleva pimeys) ja toisena, että miulla meni melkein koko päivä ulkona juostessa joten ei meinannut enää jalat jaksaa. Kun sitten otin herran riimun ja rupesin portin yli sitä laittamaan, käänsi tämä 'pikku' ruunamme vaan päänsä pois eikä suostunut lähtemään vielä sisälle. Kun sanoin sille "okei, okei, voitit haetaan pallo ja mennään pelaamaan", sen korvat nousi heti pystyyn ja se kääntyi ympäri. Siinä vaiheessa kyllä nauratti. :D



Kun pallo saatiin ekana kentän puolella, vapautin hurjan villihevosystäväni sinne myös, se lähti hirmuista laukkaa kohti palloa! Katsoin sitä ihan ihmeissäni, se ei ole koskaan pelannut niin innoissaan että olisi ihan laukannut pallon luo ja takaisin! Koska heppa oli niin innoissaan pallosta, pysyttelin ihan varmuuden vuoksi aidan toisella puolen ja huutelin sille aina "pallo, pallo, pallo! Hyvä poika!! Tule hakemaan nami!", naapurit varmaan mietti ihan hiukkasen että mitä ihmettä oikein tapahtuu... :D Eemeli oli aivan super pelailija tänään, ei tarvinnut kuin tosiaan seisoa ja sanoa sille aina että pallo niin johan alkoi kaviot viemään palloa kohti, ja tietty vielä kovempaa aina namikauhan luo. Kun taskut oli tyhjennetty leivistä ja aurinko oli lopullisesti painunut mailleen, lähti tämä tyytyväinen tulevaisuuden Messi ihan mielellään talliin rehuja mussuttelemaan. Se on joskus aikaisemminkin tehnyt tämän saman, olen puhunut sille aikaisemmin päivällä että pelataan palloa, ja jos palloa ei näy sisälle lähtiessä, ei lähde heppa mihinkään. Kun hetken saa edes pallotella niin sitten mennään niin nöyränä poikana talliin että. On se ihan höpö. ♥

Tästä näkee miten paljon lunta tuli yhdessä vaiheessa...

Laittelin muuten meidän tuosta tämän päiväisestä palloilusta pienen videopätkän blogin instagramiin, sinne päivittyy vähän usemmmin muutenkin kuin tänne, varsinkin niitä videoita. Eli jos et jo seuraa meitä instagramissa, niin meidät löytää sieltä nimellä tallintarinoita.
Nyt kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)