perjantai 15. syyskuuta 2017

Raudaton suu-ja mitä siitä seurasi

Sónatalla on aina ollut kuolaimet suussaan sen tavallisissa suitsissa, kun minä olen sillä ratsastanut. Olen kyllä aika paljon mennyt sillä pelkällä riimulla ja mentiinhän me pelkän kaulanarun voimin kesän aikana. Tamma siis toimii ilman kuolaimiakin, joten aloin tosissani haaveilemaan sille jonkinlaista kuolaimetonta vaihtoehtoa tämä kesän alussa. Aikaisemminkin olen aina välillä ajatellut etsiväni sille uudenlaisen kuolainhärpäkkeen, mutta aikaisemmin asia on aina jäänyt.



Loppukeväästä/alkukesästä aloin tutkimaan entistä tarkempaan erilaisia vaihtoehtoja kuolaimettomissa suitsissa ja pian minulla oli päässäni ajatus, minkälainen kuolain voisi olla hyvä juuri Sónatalle. Itse en oikein lämmennyt perinteiselle hackamorelle sen suuren vipuvaikutuksen takia. Aika nopeasti suosikikseni nousi LG bridlen kaltaisesti toimivat kuolaimettomat. Aidot ja alkuperäiset LGt maksavat mansikoita, mutta onneksi nettikaupat olivat pullollaan (varsinkin ulkomaalaiset, ei suomalaiset tietenkään) aivan samalla periaatteela toimivia, hieman halvempia vaihtoehtoja. Yksi näistä vaihtoehdoista oli starwheel-hackamore, joka on kaikenlisäksi mielestäni vielä tosi kivannäköinen! Googlettelua ja facebookin Kuolaimeton, kengätön ja kannukseton-ryhmässä kyselyä, ja näin lähti ensimmäinen starwheel-tilaus matkaan.

"Tää on kiva kuolain kun voi syödä helposti!"

  Ensimmäinen tilaus ei mennyt aivan putkeen, minulla ei vieläkään ole toukokuun lopussa tilaamaani tuotetta. Tämän johdosta nyt on aika epäileväinen fiilis kaikkien nettikauppojen suhteen... Onnellisuus oli suuri, kun Hööksin uusin kuvasto kolahti postilaatikkoon ja selailun jälkeen bongasin juuri haluamani kuolaimettoman! Melkein heti (pienen koko selvityksen jälkeen) lähti starwheel taas tilaukseen ja innolla jäin odottamaan miten tämän kanssa kävisi, vai olisiko kuolain jotenkin kirottu eikä se koskaan tulisi miltään toimittajalta perille. Tällä kertaa kävi kuitenkin niinkuin yleensä onneksi kaikissa tilauksissa käy, ja pian päästiin mallailemaan uuden karheaa kuolaimetonta ponskin päähän!

Mallikuvaukset


Pientä hankaluutta oli varsinkin alkuun saada kuolain istumaan tamman päähän, koska remmit olivat full-kokoiset. En kuitenkaan halunnut enää jäädä odottelemaan että josko Höökslle tulisi jossain vaiheessa cob-kokoiset remmitkin. Säätövaraa löytyy näistä remmeistä nimittäin vaikka muille jakaa! Rinkula on kaikissa saman kokoinen, ei väliä, vaikka olisi cobi tai full. Muutamat mittaliut ja mallaillut, pari lisäreikää sinne tänne ja kuolain istui niin hyvin pienen issikkani päähän, että uskaltauduttiin koeajolle.

Kunnon tilanne päällä, vain sekunti tämän kuvan jälkeen Sohvi ponkaisi aidan yli ja pisti koko ratsastussuunnitelmat uusiksi...

Ekasta kerrasta lähtien Sónata on toiminut varsin hienosti ottaen huomioon ettei sillä ole mitään rautaa suussa. Vähän se aina metsässä meinaa testailla vieläkin (ehkä noin kuukauden kuolaimettomuuden jälkeen), että onkohan se kuski ihan tosissaan menossa tähän suuntaan... Olen uskaltautunut sillä ihan uusiinkiin metsiin ja vauhtilenkit on pysyneet normaalivauhtisina uuden päähärpäkkeenkin kanssa.

Ekaa kertaa pellolla 

Tosiaan, mitä siitä seurasi, kun Sontulla ei enää ole kuolainta suussa? Sen sisäinen Seikkailija Dora heräsi tosissaan, kartta ja kompassi valmiina suoraan repusta kohti uusia seikkailuja. Kuolaimettomaan siirtymisen jälkeen ponista on tullut ihan ihmeellinen puskailija ja koko ajan pitäisi mennä vain metsässä ja uusille poluille, ei voi enää kulkea tietä pitkin... Huomasin ihan ekalla kerralla heti, että poni oli jotenkin paljon rennomman oloinen, en sitten tiedä oliko vain toiveajattelua vai mitä. :)


 Hyvänä esimerkkinä tästä parin viikon takainen reissu, kun poni päätti että mennäänkin uimapaikan sijaan ylempää polkua pitkin, kyllä sitä pitkin johonkin pääsee! No pääsihän siitä aika lähelle meidän normilenkkiä, ja suunnittelin jo innoissani, kuinka päästäisiin menemään ympäri ettei tarvitsisi rämpiä samaa tietä takaisin. No, olisi vaan pitänyt uskoa ponia, kun se hakkuuaukon alkupuolella tuumasi että nyt mennään takaisin. Ei nimittäin päästy hakkuuaukolta tielle, sen verran kosteita lammikoita oli juuri ratkaisevissa kohdissa... Ei muuta kun takaisin samaa tietä, eihän siinä ihan nätti polku se onneksi oli mitä tultiin. Yhdessä vaiheessa meinasi kyllä usko loppua, kun metsäkoneen jälkiä meni ristiinrastiin eikä enää ollut edes varma, missä oltiin jo käyty tsekkaamassa tilanne. Tuntihan siinä vierähti kevyesti kun rämmittiin ees taas, ja poni oli ihan innoissaan! Olisi varmaan mennyt vielä jonkin polun päästä päähän ja kolmannenkin.. Ihan mukava juttu kylläkin, ei valittamista!



Superponi♥

Kentällä ollaan testattu wheeliä pari kertaa ja se olikin sitten vähän haastavampi rasti! Ekalla kerralla päästiin menemään kaikki askellajit läpi, mutta ponski oli selvästi ihan ihmeissään kun ei ollut kuolainta ja painoi kauheasti päätään alas (mitä se ei yleensä tee) ja oli muutenkin vähän hankalampi kuin yleensä. Tänään ratsastin sillä vähän aikaa kentällä käyntiä pääasiassa ja tamma mokoma toimi hirmu hienosti koko ajan! Muita askellajeja ei oikein voitu mennä, kun nämä ihanat vesisateet pitää huolen pellon kosteudesta... Opeteltavaa siis riittää, mutta hyvältä tämä vaikuttaa ainakin tällä kokemuksella! 

Onko sinulla kokemuksia kuolaimettomien kanssa ratsastuksesta?

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! :) Mullakin on jossain vaiheessa ajatuksena tilata jotkut vähän paremmat kuolaimettomat, mutta en ole ihan vielä varma mihin malliin tässä lopulta päädyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nää on ainakin toistaiseksi olleet tosi kivat, tykkään!

      Poista

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)