tiistai 30. kesäkuuta 2015

Maastoesteille mars!

Ennen leiriä, ehdittiin rakennella Vilman kanssa viiden esteen hurja maastoesterata. Suruksi voin kyllä kertoa, että pari kertaa ehdin hypätä esteet ensimmäisen kerran jälkeen, kun ne piti kerätä tukkiautojen tieltä pois... Heti kun tukkiautot poistuvat, niin täytyy siis rakentaa uusi rata, ei kai se muu auta.
Alkuun menin Sónatan kanssa esteet ihan vaan taluttamalla, jotta mikään kumman risukasa (lue: este) ei tulisi yllätyksenä hepolaiselle.Hienosti sujui jo talutusvaiheessa, ja kun oltiin päästy esteet kertaalleen läpi, niin loikkasin kyytiin...
Tässä sitä mennään, kohti ekaa estettä.


Tämä este osoittautui kaikista esteitä hirveimmäksi, sen yli ei suotunut hevonen meneään, ei ilman ratsastajaa eikä ratsastajan kanssa...


Vika este oli Sontun mielestä se paras, tarpeeksi korkeutta vain! :)
 Tuossa talutus versiossa tuli jo aika hyvin lämmiteltyä hevonen, ja se olikin ihan innoissaan jo menossa kun selklään pääsin.



Eka ja toinen este ylittyivät hyvin molemmat
 Toisen ja kolmannen esteen välissä on aikas pitkä välimatka, joten siinä välissä nostettiin laukka. Oli kuitenkin tarkoitus hiljentää laukka pois ennen estettä, kun ei olla oikein noita esteitä vielä kauheasti ylitetty laukassa. No, eihän se hevonen mitään ravia ottanut vaan kaahasi hirmuista vauhtia kahden esteen ohi sille viimeiselle ja kaikista korkeimmalle esteelle. Ennen sitä sain kuitenkin hiljennettyä raviin..
Sónata:"Eeeipäs mennäkkään..."

:'D

Ja näin hienosti meidän hienon hieno estepolle loikkasi vikan esteen yli, ihan mestarihyppääjän ainesta, eikös vaan..? <3

 Esteiden jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja laukkaa ja sitten kotia kohti. Polle toimi ihan superisti, ei mitään moitteen sanaa! :)



maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hyppyjä irtona

Leiriltä suoriuduttu, ja hengissä yhä ollaan! Leiri kuvia en ole vielö saanut, joten leireilypostauksia saatte vielä hetken aikaa odotella, mutta kun niitä alkaa tulemaan niin niitä muuten tulee! :)
Jokunen aika takaperin rakenneltiin Vilman kanssa irtohypytys kuja, jota testailtiin Sontun kanssa. Eemeli ei ehkä olisi ihan älynnyt ideaa... Enivei, kujaan väsättiin kaksi pikkuista estettä, jotka tamma ylitti kyllä leikiten! Ei ollut mitään onkelmia päästä ylitse, seuraavalla kerralla täytyy hiukan nostaa esteitä korkeemmiksi, pikkuhiljaa kuitnekin alotellaan tätäkin harrastusta...

"jassoo, vai tälläistä tänään..."
"noo, voishan sitä vähän loikata..."

<3




<3

 Tuo meidän kuja raknetui vaikka sun minkälaisista korokkeista, jotta tammalainen edes pysyi esteiden kohdilla.. Mustia puunkanto laatikoita oli käytössä ties kuinka monta ja Lillin agi juttujakin taisi olla menossa mukana, kuten myös oari maitotonkkaa. :) Muuten, tuli Lillistä mieleen, että meille nyt ruoesi keikkoja tulemaan kilien kanssa, pitäsi olla lauantaina esiintmässä yhdellä kyläkirpparilla! Ollaan ihan pääesiintyjinä siellä... ja nyt jo hiukan jänskättää! Tosin, ei oo kyllä mitään syytä jännittää kilien puolesta, jos kamut hoitavat homman yhtä hienosti kuin edellisellä kerralla, ja nyt tapahtuma on sentään ihan rauhaisalla paikalla, ei keskellä kaupunkia! :)
Toinen tulee niin hurjana


 Nyt on hiukan ollut taas opettelua hepoilla miun leirin jälkeen, kun on taas alkanut liikutusta olemaan, olihan ne ihan vaan lomalla kokonaisen viikon, ja sen kyllä huomaa! Molemmissa on virtaa kuin ruutitynnyreissä ja kaikki on ihan hirmu jännää koko ajan. Eilinen maastolenkki meni kyllä lomasta huolimatta ihan nappiin, ravi sujui hienosti ilman hötkyilyä, laukka nousi tosi hienosti ja loppupätkään saatiin ihan täydellistä tölttiä! Ei voi olla kuin tyytyväinen <3 Eemelinkin kanssa sujui eilinen ratsastus ihan hyvin. Mentiin pihalla ihan vaan muutama kierros, jotta saatiin edes hiukan virtaa pois ja jotain puuhaa pollelle. Ennen ratsastusta saivat kyllä molemmat hepat juosta tarhassa vielä irtona, jotta säästyttiin enimmiltä virroilta. Tässä taas opetellaan viikon tauon jälkeen, ihanaa oli kyllä päästä oman, tutun ja turvallisen pollen selkään. Tosiaan, leirpäivitystä saatte heti, kunhan saan kuvat! :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Häkin putsailua


Olen tällä hetkellä kauan odotetulla ratsastusleirillä, hankkimassa lisää postausaiheita! ;) Tässäpä teille kuitenkin jotain loma luettavaa...
Aloitetaas taas näköjään luontokuvapläjäyksellä...


Luumu kukki jo aikaa sitten, ja sillin on tämäkin otos otettu
Niin se vaan juhannus mennä hujahti ja kohta alkaakin päivä jo lyhenemään, plääh. Ei nyt sitä kuitenkaan vielä ehkä kannata murehtia vai...? :) Sen verran saatiin aikaiseksi jopa ennen juhannusta, että siivottiin vahtikoira Sasun häkki. Häkkiin olikin kertynyt tuntemattomasta syystä (niimpä niin, tuntematon hyvinkin...) pientä vanusilppua joka on ilmesti peräisin tyhjäksi retaleeksi jääneestä täkistä... Häkissä oli Sasu tehnyt myös ison kasan kaivauksia, tosi Ziggy kertoi kirkkain silmin, että oli nähnyt joku aika sitten jättiläismyyriä häkissään.. Kumpaa tuossa sitten uskoisi... ;)
"Tervetuloo vaa meitsin valtakuntaan!"

"Tässäpä tää mun lukaali oikeestaan on. Tommonen kiva mökki, mukavasti kaivuualaa ja sängyn pohja, jonka päällä nukkua, mitä muuta koira voisi toivoa?"

"...ja täällä on sen jättiläismyyrän tekemä kuoppa, en oikeesti tiiä, kuka sen on tehnyt..!"
Sasu viettää suurimman osan kesäpäivistä häkissään, jossa se viihtyy hyvin. Tietty se pääsee useita kertoja lenkille ja se pääsee aina mökkien tsekkauslenkille mukaan, siellä on mukavaa bongailla oravia!
"Thjoo, siirrä sitä vaan vielä vähn tännepäin, noooin, nyt on hyvä!"

"Meitsi ei saanut enää huudella ohjeita työläisille, joten mun kanssa tultin leikkimään, kivaa!!"

kiltti luun tuoja

<3


Taustalla näkyy puussa roikkuva sininen köysi, jossa Sasu on nuorempana roikkunut pitkiäkin aikoja. Se oli sen mielipuuhaa, ja olisi edelleen, jos sen vain antaisi roikkua köydessä. Ei vaan taitaisi vanhan koiran luut ja hampaat oikein kestää eää moista..?

<3


Nyt alkaa olla häkki siistinä, eiköhän lähdetä testaamaan uusi sänky!
Häkitä tuli super siisti, ja meikäläinen saikin luistaa hommasta aika hyvin kun räpsin kuvia Sasusta..  Käytiin tosiaan eilen mökillä, ja miulla oli lainassa kaverimme järkkäri pidemmällä objektiivilla. Sitä tulikin testailtua, harmi vain kun niitä oravia ei näkynyt!
Tämä pörröhäntä tuli vastaan yhdellä mökkireissulla, silloin oli vain oma pikkuinen objektiivi mukana, onneksi edes se!

Hieman vaivaantuneen näköinen koira, Sasu ei tykkää olla kuvattavana...


<3 <3

räyhä <3
Loppuun vielä iloinen juhannusposeeraus, hiukan myöhässä tosin...

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kattien kalajuttu


Mikä ihananinen näky kesällä...
 Muutama päivä sitten lähdimme serkkuni kanssa kokeilemaan kalaonnea lammellemme. Oltiin jo viskattu ongen koho kellumaan järven pinnalle ja mato oli koukussa pyytämässä viiden kilon haukia (lue: kymmenen sentin pikkusinttejä) kun kaksi hyvin innokasta kalakaveria ilmestyivät paikalle kuin tyhjästä. Misu ja Missehän ne tulla tepsuttelivat tietäå pitkin perässä ja osallistuivatkin oikein ahkerasti kalanpyyntiin...
Kamera selvästi jotenkin heilahti.... ;)
 Olemme serkkuni kanssa laittaneet aina saamamme kalat tuollaiseen isoon ruskeaan astiaan, joka on äyskäröity täyteen vettä. Siellä ne fisut ovat aina pulikoineet ja kun ollaan kyllästytty kalastukseen, niin ollaan aina vapautettu vangeiksi joutuneet kalaparat. Nyt kun kissat olivat mukana, mietittiin kovasti, että annetaanko nyt kissalle vai ei, joten tultiin siihen tulokseen, että ottakoot kissa itse tuolta astiasta, jos ihan tosissaan tahtoo kalan, ja nehän muuten tahtoivat...
Misse tsekkaa, että vesi on tarpeeksi kiehuvaa kalapaistille astiassa on tarpeeksi vettä

Samaan aikaan Misu viritteli ongen uudelle paikalleen, eihän nuo ihmiset ikinä tiedä, mistä sitä kalaa ihan oikeasti tulee, nytkin ihan väärä paikka mokomalla ongella...

Tässä sen olla pitää! Nyt tulee kohta kalaa... Odotas vain..

Odota.... ja odota...

Ja niinhän se koho katosi veden alle, ja se viiden kilon hauki saatiin juuri ja juuri pois vedestä, tiukka kamppailu oli... ;)
 Tuon kalan kanssa tehtiin tosiaan niin, että laitettiin se tuohon astiaan ja annettiin Missen napata se jos se halusi ja uskalsi koskea tuohon hurjan märkään ja iljettävään veteen. Misu ei nimittäin edes yrittänyt kastaa pikkuvarvastakaan tuossa vedessä, sehän on ihan liian kylmää ja märkää! Niimpä Misse sai kaiken rauhan itselleen puuhastella kalan kimpussa. Pienen katselun jälkeen Misse hoksasi kalan astiassa ja sai kuin saikin sen kiinni itselleen. No tietty oli se hienohelma kaveri heti kimpussa, että nyt se kala tänne ja heti! Misse kuitenkin sai kalan syötyä, ja kun kerran onnisti astian ääressä kalapaistin nappaaminen, niin eikös nyt vielä toisenkin kerran...? Misse siis jahtasi "kaloja" vaikka astiassa ei ollut edes pyrstön puolikasta! :D Tässä vaiheessa kamera oli aktiivisessa käytössä ja Misse sen kun jahtaa niitä olemattomia kaloja...
Ollakko kala vai eikö olla kala, siinä vasta mysteeri..?

Huomatkaa, kuinka märkä töppönen kisulla oikein on... raukka parka :)

Hah, mikä pöhkö kissa, siellä ei ole mitään!


hurja kalastaja kunkku <3
 Samaan aikaan laiturin toisessa päässä...
Tulisko ees vielä yks...

Tai vaikka kaksikin...

:´D

Misse kävi välillöä tsekkaamassa, ettei rannassa sattuisi olemaan yhtään sinttiä...

"Eiks tääl ihan oikeesti oo mitään?"

Voi toisen töppönen <3

"Tuolla se on! Näättekö?!"

"Hitsit, mihis se nyt katos...."

"Hahhaa, nyt nappaan sinut..."

"...senkin riiviö..."

"...Noh, mihis se taas katosi..? Ai ei koskaan ollutkaan mitään..? En usko!"

Ja toinen vaan oottaa kärsivällisesti <3

<3<3

Misu heittäytyi uhkarohkeaksi...

Lopulta koko kalastaminen alkoi kyllästyttää, kun ei ruennut kaloja kuulumaan, ehkä ensi kerralla lisää...?

Misse ei usko, ettei se saa enempää kalaa... "Lähetään jooko soutaen hakemaan miulle kalaa, jookos??"

Sinne meni vähätkin vedet astiasta Missen kalansaalistuksen jälkeen.. nyt voi lähteä hyvillä mielin kotia kohti, kun ei enää tarvitse miettiä, onko siellä kaloja vai ei... :)
 Loppuun vielä muutama luontokuva, jotka on otettu jokunen päivä sitten...


Pilvet ovat näköjään se uusi kuvauskohde nykyään! :D