lauantai 23. syyskuuta 2017

Pikkuiset pitkäkorvat

Joku ehkä muistaa, kun puhuin jossain postauksessa, kuinka meidän vanha Lotta-pupumme siirtyi pomppimaan vihreämmille apilapelloille? Taisin silloin myös ehkä mainita, että pupukoppi ei suinkaan jäisi tyhjäksi, vaan sinne muuttaisi uusia asukkaita. Niin, haimme uudet asukkaat kolmisen viikkoa sitten, ja vasta nyt saan aikaiseksi tänne niistä esittelyn, tiedän olen hidas... :D

Ihan aluksi emme edes meinanneet ottaa uusia pupuja, van ajattelimme, että ehkä sitten keväällä. Eikö niin, että 3-vuotiaan serkun synttärit on hyvä tekosyy hankkia pari pientä pupua, vähän niinkuin synttärilahjana serkulle? Niimpä ajelimme yksi lauantai kissankoppi takapenkillä hakemaan näitä kahta söpöläistä:

Nej men hej! ♥

Pienet ulkoilivat heti toisena päivänään uudessa kodissaan, jotta sain niistä kuvia kun ne vielä olivat pieniä... Niiden koon voi hyvin päätellä vertaamalla niitä noihin häkin aukkoihin.
 Hassua sinänsä, että paikka, mistä nämä kaverit haimme, oli ihan sama kuin mistä haimme kymmenisen vuotta sitten Pepin ja Lotan. Tallin pitäjä vielä muisti Pepin ja Lotan kun kerroimme, että haimme ne silloin kymmenisen vuotta sitten, kun aloittelin ratsastustani kyseisessä paikassa. Maailma on pieni ja täynnä hauskoja sattumuksia. :)

Pupujen nimet oltiin aluksi ajateltu, että serkkuni saisi päättää ne. Touhua riitti pikkuautojen ja ratsasteluiden merkeissä niin paljon, että pupujen nimeämisestä ei tullut mitään. Niimpä puput saivat alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen minun päättämät nimet, Lilo ja Stitch.

Tässä on pienen pieni Stitch
 Stitch on muistaakseni hieman vanhempi näistä kahdesta ja sen huomaa pienestä koko erosta. Stitch on myös ehkä hitusen verran rohkeampi. Nämä molemmathan ovat ihan superarkoja vielä, mutta kovaa vauhtia yritetään totutella toisiimme. Olimme ennen pupujen hakua päättänyt, ettemme ottaisi välttämättä valkoista pupua, varsinkaan jos sillä olisi punaiset silmät. No, toisin kävi kuitenkin ja onhan tämä nyt aika hirmuisen söpö punaisista silmistään huolimatta!

Stitchistä saa ihania kuvia,  ja kamera vaan lauloi ekalla ulkoilukerralla...


Lilo on tämä pienen pieni harmaa pupunen. Se oli varsinkin tullessaan ihan älyttömän pieni, ja paljon paljon arempi kuin Stitch. Uteliaisuutta kuitenkin riittää, ja sillä pääsee pitkälle aina!

Toinen on niin hilmusen pieni♥♥



Ja niin kuvauksellinen!
Kuten joku ehkä saattoi jo huomata, en ole maininnut missään kohtaa, ovatko Lilo ja Stitch tyttöjä vai poikia. Syy tähän on se, että meillä ei ole mitään tietoa asiasta... Ne ovat niin pieniä vielä, ettei niistä oikein pysty sanomaan mitään. Pahimmassa tapauksessa meillä on siis kohta aika monta pientä pupua...

Mysteeri kaverukset...


Nappasin tänään tallille kameran mukaan ja otin pupuista ihan vain vertailun vuoksi muutaman kuvan niiden ulkoillessa. Tänään ne eivät olleet ihan yhtä kuvauksellisia, eikä aurinko paistanut ihan yhtä nätisti, mutta eihän se mitään.

pitkän heinikon taakse nämä jäävät vieläkin piiloon, ei siis ihan älytöntä kasvua havaittavissa!

Mutta ainakin omaan silmään ne näyttävät kuitenkin paljon isommilta kuin pari viikkoa sitten

Hiiiirrrrmuisen suuret korvat, ostettiinkohan me sittenkin aaseja?

Osaako joku kertoa, voiko pupun koon jotenkin ennustaa esim korvien koosta tai jotain? Epäilyksenä nimittäin on että nämä kasvavat aika isoiksi...

Vertailukohteena edelleen häkin kalterit, kasvua selvästi huomattavissa

Söpönöpöt vieläkin, vähän isompinakin♥

"mikä siellä meni?"

Misse on tutustunut pikkuisiin kovasti :D

"Mee vaa sisälle, mää jään vahtii näitä ja vuohia!"

perjantai 15. syyskuuta 2017

Raudaton suu-ja mitä siitä seurasi

Sónatalla on aina ollut kuolaimet suussaan sen tavallisissa suitsissa, kun minä olen sillä ratsastanut. Olen kyllä aika paljon mennyt sillä pelkällä riimulla ja mentiinhän me pelkän kaulanarun voimin kesän aikana. Tamma siis toimii ilman kuolaimiakin, joten aloin tosissani haaveilemaan sille jonkinlaista kuolaimetonta vaihtoehtoa tämä kesän alussa. Aikaisemminkin olen aina välillä ajatellut etsiväni sille uudenlaisen kuolainhärpäkkeen, mutta aikaisemmin asia on aina jäänyt.



Loppukeväästä/alkukesästä aloin tutkimaan entistä tarkempaan erilaisia vaihtoehtoja kuolaimettomissa suitsissa ja pian minulla oli päässäni ajatus, minkälainen kuolain voisi olla hyvä juuri Sónatalle. Itse en oikein lämmennyt perinteiselle hackamorelle sen suuren vipuvaikutuksen takia. Aika nopeasti suosikikseni nousi LG bridlen kaltaisesti toimivat kuolaimettomat. Aidot ja alkuperäiset LGt maksavat mansikoita, mutta onneksi nettikaupat olivat pullollaan (varsinkin ulkomaalaiset, ei suomalaiset tietenkään) aivan samalla periaatteela toimivia, hieman halvempia vaihtoehtoja. Yksi näistä vaihtoehdoista oli starwheel-hackamore, joka on kaikenlisäksi mielestäni vielä tosi kivannäköinen! Googlettelua ja facebookin Kuolaimeton, kengätön ja kannukseton-ryhmässä kyselyä, ja näin lähti ensimmäinen starwheel-tilaus matkaan.

"Tää on kiva kuolain kun voi syödä helposti!"

  Ensimmäinen tilaus ei mennyt aivan putkeen, minulla ei vieläkään ole toukokuun lopussa tilaamaani tuotetta. Tämän johdosta nyt on aika epäileväinen fiilis kaikkien nettikauppojen suhteen... Onnellisuus oli suuri, kun Hööksin uusin kuvasto kolahti postilaatikkoon ja selailun jälkeen bongasin juuri haluamani kuolaimettoman! Melkein heti (pienen koko selvityksen jälkeen) lähti starwheel taas tilaukseen ja innolla jäin odottamaan miten tämän kanssa kävisi, vai olisiko kuolain jotenkin kirottu eikä se koskaan tulisi miltään toimittajalta perille. Tällä kertaa kävi kuitenkin niinkuin yleensä onneksi kaikissa tilauksissa käy, ja pian päästiin mallailemaan uuden karheaa kuolaimetonta ponskin päähän!

Mallikuvaukset


Pientä hankaluutta oli varsinkin alkuun saada kuolain istumaan tamman päähän, koska remmit olivat full-kokoiset. En kuitenkaan halunnut enää jäädä odottelemaan että josko Höökslle tulisi jossain vaiheessa cob-kokoiset remmitkin. Säätövaraa löytyy näistä remmeistä nimittäin vaikka muille jakaa! Rinkula on kaikissa saman kokoinen, ei väliä, vaikka olisi cobi tai full. Muutamat mittaliut ja mallaillut, pari lisäreikää sinne tänne ja kuolain istui niin hyvin pienen issikkani päähän, että uskaltauduttiin koeajolle.

Kunnon tilanne päällä, vain sekunti tämän kuvan jälkeen Sohvi ponkaisi aidan yli ja pisti koko ratsastussuunnitelmat uusiksi...

Ekasta kerrasta lähtien Sónata on toiminut varsin hienosti ottaen huomioon ettei sillä ole mitään rautaa suussa. Vähän se aina metsässä meinaa testailla vieläkin (ehkä noin kuukauden kuolaimettomuuden jälkeen), että onkohan se kuski ihan tosissaan menossa tähän suuntaan... Olen uskaltautunut sillä ihan uusiinkiin metsiin ja vauhtilenkit on pysyneet normaalivauhtisina uuden päähärpäkkeenkin kanssa.

Ekaa kertaa pellolla 

Tosiaan, mitä siitä seurasi, kun Sontulla ei enää ole kuolainta suussa? Sen sisäinen Seikkailija Dora heräsi tosissaan, kartta ja kompassi valmiina suoraan repusta kohti uusia seikkailuja. Kuolaimettomaan siirtymisen jälkeen ponista on tullut ihan ihmeellinen puskailija ja koko ajan pitäisi mennä vain metsässä ja uusille poluille, ei voi enää kulkea tietä pitkin... Huomasin ihan ekalla kerralla heti, että poni oli jotenkin paljon rennomman oloinen, en sitten tiedä oliko vain toiveajattelua vai mitä. :)


 Hyvänä esimerkkinä tästä parin viikon takainen reissu, kun poni päätti että mennäänkin uimapaikan sijaan ylempää polkua pitkin, kyllä sitä pitkin johonkin pääsee! No pääsihän siitä aika lähelle meidän normilenkkiä, ja suunnittelin jo innoissani, kuinka päästäisiin menemään ympäri ettei tarvitsisi rämpiä samaa tietä takaisin. No, olisi vaan pitänyt uskoa ponia, kun se hakkuuaukon alkupuolella tuumasi että nyt mennään takaisin. Ei nimittäin päästy hakkuuaukolta tielle, sen verran kosteita lammikoita oli juuri ratkaisevissa kohdissa... Ei muuta kun takaisin samaa tietä, eihän siinä ihan nätti polku se onneksi oli mitä tultiin. Yhdessä vaiheessa meinasi kyllä usko loppua, kun metsäkoneen jälkiä meni ristiinrastiin eikä enää ollut edes varma, missä oltiin jo käyty tsekkaamassa tilanne. Tuntihan siinä vierähti kevyesti kun rämmittiin ees taas, ja poni oli ihan innoissaan! Olisi varmaan mennyt vielä jonkin polun päästä päähän ja kolmannenkin.. Ihan mukava juttu kylläkin, ei valittamista!



Superponi♥

Kentällä ollaan testattu wheeliä pari kertaa ja se olikin sitten vähän haastavampi rasti! Ekalla kerralla päästiin menemään kaikki askellajit läpi, mutta ponski oli selvästi ihan ihmeissään kun ei ollut kuolainta ja painoi kauheasti päätään alas (mitä se ei yleensä tee) ja oli muutenkin vähän hankalampi kuin yleensä. Tänään ratsastin sillä vähän aikaa kentällä käyntiä pääasiassa ja tamma mokoma toimi hirmu hienosti koko ajan! Muita askellajeja ei oikein voitu mennä, kun nämä ihanat vesisateet pitää huolen pellon kosteudesta... Opeteltavaa siis riittää, mutta hyvältä tämä vaikuttaa ainakin tällä kokemuksella! 

Onko sinulla kokemuksia kuolaimettomien kanssa ratsastuksesta?

tiistai 12. syyskuuta 2017

Avoimien ovien päivä su 17.9!

Tervetuloa Vilkkaiden sorkkien avoimien ovien päivään sunnuntaina 17.9.2017 klo 12-14 Leinun-tilalle Anttolaan! 



Ohjelmassa vuohien rapsuttelun lisäksi avoimet agilityharjoitukset, mahdollisuus talutusratsastukseen (pientä maksua vastaan) sekä halukkaille tyrnien poimintaa (5€/kg). Paikan päällä myös mahdollisuus ostaa kahvia, mehua ja pientä syötävää. Myynnissä myös Vilkkaat sorkat postikortteja ja voit myös teettää kortin itsestäsi vuohen kanssa. Pääsymaksu vapaaehtoinen.
Osoite: Päklahdentie 10, 52100 Anttola
Lisätietoja sähköpostilla (vilkkaatsorkat@outlook.com) tai facebook viestillä :)



Nyt olisi siis hyvä mahdollisuus tulla moikkaamaan meidän tallin asukkaita tämän viikon sunnuntaina! Jos siis satut olemaan Mikkelin suunnalla viikonloppuna, tulehan vierailemaan!

"Niin, siinä kuulitte tulkaahan meille kylään sunnuntaina!"

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Palataas vielä kesään...

Tosiaankin, syksy on taas täällä. Kesä 2017 meni ihan uskomattoman nopeasti, ja välillä miettii että oliko sitä kesää ollenkaan? Kun alkaa kelaamaan ajatuksissaan muistoja kesän alkuun ja kaikkeen, mitä ehdittiin tehdä, niin kyllä se kesä taisi jossain välissä ohi hujahtaa. Kesän alussa laadin pienen listan (voitte käydä vilkuilemassa tuosta linkistä listaa kokonaisuudessaan), mitä ainakin pitää kesän aikana ehtiä tekemään. No, nyt olisi aika katsoa, mitä kaikkea tuosta listasta saatinkaan aikaan.

♦ Ratsasta Sónatalla kaulanarun kanssa - tsek!

Kyllä me taidettiin muutamaan otteeseen kaulanarun voimin edetä tarhassa! Ei tosin ihan hirmu hyvällä menestyksellä, mutta sellaisia pikkuseikkoja ei tarvitse kenellekkään kertoa. ;) Kuvamateriaalia ei ole muilta kuin alkukesän reissulta.

alkukesän fiiliksiä ja suhteellisen pörröinen poni :D

♦ Ui/käy kahlailemassa kummankin hevosen kanssa - melkein tsek!

Kumpikin hevonen pääsi kyllä tutustumaan veteen, Sónata enemmän ja Eemeli vähän vähemmän. Sontun kanssa käytiin kyllä tosi ahkerasti kahluupaikalla ja pisimmillään mentiin ihan ponin masuun asti! Tehtiin useasti niin, että minä menin kävellen edellä ja poni tuli tyytyväisenä perässä. Näin täytyy jatkaa ensi kesänäkin harjoituksia, kohta pääsee sitten selästä käsin samallatavalla ja vielä syvemmällekkin! Eemelikin tosiaan kävi tutustumassa veteen, mutta ei sen enempää vaadittu vielä ekalla vikalla kerralla. Kyllä ne etukaviot taisi kastua siinä heinän syömisen ohessa. :)

Tämä on meidän viimeisin uintireissu, ja ponilla ainakin oli hauskaa!

Ukkeli tutustumassa veteen

♦ Ota inkkarikuvia - tsektsek!

Tämä oli kyllä yksi kesän hauskimmista jutuista! Oli meillä Ainon kanssa hasukaa, kun maalailtiin hevosia ja omia naamoja inkkarilookkia varten. En sitten tiedä, oliko hepoista yhtä hauskaa... :D



Ei lisättävää näihin tunnelmiin

♦ Käy Eemelillä yksin maastossa - tsek!

Näin tuli tehtyä ekan kerran ikinä, suunnattiin Emppulin kanssa ihan vain kahdestaan metsän siimekseen ja hyvin meni! 

Maastomopedi Eemeli

♦ Kahden hevosen maastoiluja - tsek!

Käytiin itseasissa aika usein kahden hevosen voimin metsikössä, ja se se vasta kivaa onkin!


♦ Yömaasto - tsek!

Tätä en muistanut laittaa tuohon blogin listaan, mutta puhelimessa se möllötti listan viimeisenä kohtana. Yököpöttely tuli suoritettua juhannuksen aikaan Ainon kanssa. :)

hieman tärähtänyt kuva vähän tärähtäneistä tyypeistä.. :D

♦ Kuvaa paljon ja kaikkea - tsek!

Yhdessä vaiheessa minusta tuntui, että en ole ottanut juuri mitään kuvia tänä kesänä, mutta sitten katsoin tietokoneen kansiota 'Kesä 2017', kuvia siellä on tällä hetkellä yli 600, mikä on melkein kaksikertaa enemmän kuin viime vuoden kansiossa, hups...

Tulihan tuota kuvattua kaikkea aina kukkasista...

...elukoihin...

...ja maisemiin!

♦ Nauti kesästä! - tsek!

Vaikka usko meinasi aina välillä loppua Suomen suven kanssa, niin tuli sitä kuitenkin nautittua niistä ihanista hetkistä kaikkien sadekuurojen välissä. 

Näin kovasti ollaan nautittu, että ihan keskelle tietä simahdetaan kun syksy koittaa.
Tulihan tuota tehtyä vaikka mitä muutakin kuin nämä yllä mainitut, mutta tässä kaikki listalla olleet asiat, mitkä tuli suoritettua. Paljon kivoja juttuja ja muistoja, kiitoksia kesälle 2017! 

Mitä kaikkea sinä ehdit tekemään kesän aikana ja mitkä jutut jäi parhaiten mieleen?