lauantai 29. huhtikuuta 2017

Puolet maasta, puolet selästä käsin-ranch trail tunti

Viiko vierähti taas niin, etten ehtinyt kirjoitella teille viime länkkäritunnista mitään. Meillä oli viime lauantaina kahden tunnin kerta, ja aiheena oli ranch trail. Kun tuntilistassa luki että minulle olisi ratsuksi Bliki, ajattelin että jee, tosi kiva juttu, kaksi tuntia jumitusta kentän keskellä... Viime kerralla kun menin Blikillä, se ei toiminut sitten yhtään. Noo, ei muuta kun varusteet päälle ja menoksi, pakkohan se on aina yrittää.

Ranch trail sisältää paljon maastakäsittelyä ja sellaisia juttuja, mitä voisi kuvitella kaikkien karjapaimenten tekevän tiloillaan. Oli portin avaamista, sillan ylitystä, pehmokoiran kuljetusta paikasta A paikkaan B sekä tietty neliöt ja L-peruutukset. Tosiaan, uutena juttuna oli tämä maastakäsittely ja maahan sidonta. Aloitettiinkin meidän kaksituntinen käymällä kaikki tehtävät ensin läpi ja sitten jatkettiin maahan sidonnalla ja maastakäsittelyosiolla.

Maahan sidonnassa parkkeerattiin hevonen puomeista tehtyyn U-kirjaimeen, peruutettiin (maastakäsin) ja painettiin sen pää alas narusta kevyesti vetämällä, jonka jälkeen vain lähdettiin pois samalla tietty silmällä pitäen, että hevonen seisoo paikoillaan ruudussa eikä lähde mihinkään. Kuulemma länkkärikisoissa voi olla sellaisia tehtäviä, joissa hevonen sidotaan maahan ja ratsastaja menee 'huussiin', laittaa oven kiinni ja tulee hetken kuluttua ulos, ja hevosen pitäisi seisoa koko aika paikoillaan. Bliki osasi tämän hienosti ja kun maahnasidonta oli onnistunut, lähdettiin kävelemään ympäriinsä maneesissa hevosen seuratessa vapaana mukana. Bliki seurasi niin nöyränä perässä koko ajan ja toimi hirmu hienosti! Olin tosi yllättynyt, kun se seurasi niin hienosti, vaikka olen sille ihan vieras ihminen. Siinä sitten tehtiin kaikkia tehtäviä ja Bliki oli tosi hieno!

Kuvituksena meidän karvakorvien lähikuvia
 Ihan koko aikaa ei kuitenkaan vaan kävelty ympäri maneesia hevoset irrallaan, vaan toinen tunti sitten tehtiin samoja juttuja ratsastaen. Kun rupesin laittamaan Blikille ohjia, se alkoi ihan innoissaan maiskuttelemaan ja nyökyttämään päällään, jes nyt päästään tekemään kunnolla! Bliki oli ihan alusta asti tosi innokkaana menossa eteenpäin, mutta istunnalla se pysyi kuitenkin ihan siedettävässä vauhdissa. Tein alkuun aika paljon tehtäviä sen kanssa ihan vaan käynnissä vähän tunnustellen, miten se taas tomikaan. Neliö sujui hyvin, L oli tällä kertaa hyvin haastava meille, Bliki peruutti joka ikinen kerta itsensä ulos jostain kohdasta eikä se oikein onnistunut vaikka kuinka yritti. Portti tehtiin kolme kertaa ennenkuin se onnistui ihan kunnolla. Kahdella ekalla kerralla ei suostunut Bliki peruuttamaan vaan jatkoi vaan eteenpäin, jolloin oli pakko pudottaa naru ja ottaa uusiksi. Sitten kun se vihdoin ja viimein onnistui, oli aika voittajafiilis.

Tehtiin taas niin, että jokaisen tehtävän välissä käytiin ravailemassa kierros, ehkä pari ja Bliki oli aina ihan innoissaan lähdössä raviin ja ajattelin että mitätköhän taas tulee, mutta se ravaili/tölttäsi niin hienosti ja rauhassa että! Ravin jälkeen oli tosin aina vähän aikaa pientä malttamattomuutta ilmassa, mutta jonkin tehtävän aikana hevonen rauhoittui keskittymään taas. Tällä kertaa saatiin laukata vapaasti aina kun haluttiin ja lopputunti menikin niin, että kaikki vaan nostelivat laukkaa. Alkuun meinasin, etten laukkaa Blikillä, mutta kun ope sanoi, että siinä on hyvät jarrut, anna mennä vaan niin uskaltauduin kokeilemaan. Kyllä se laukka nousi, ja hiljentyi takaisin raviinkin hienosti.


Tästä kerrasta jäi taas tosi hyvät fiilikset, Bliki toimi huiman paljon paremmin kuin viimeeksi kun menin sillä. Onneksi otin vielä tuon jatkokurssinkin tätä länkkäriä! Seuraavalla kerralla sitten taas reiningiä!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pyöreät yhdeksän vuotta

Tänään on taas juhlittu oikein kunnolla, Misu nimittäin täytti tänään pyöreät yhdeksän vuotta! Ensi vuonna sitten on vielä kovemmat juhlat kun voidaan oikeasti juhlia pyöreitä vuosia. Oi voi, mihin se aika oikein menee, vastahan me haettiin pienen pienet kissanpennut Misu ja Misun sisko Lissu. Synttärisankari oli tänään innoissaan vastassa kun tulin koulusta kotiin ja minusta tuntuu, että se selvästi tiesi, että tänään on sen juhlapäivä. Siinä se nökötti koko välipalan syömisen ajan tuijottaen. Kun omistajan maha oli täytetty, kasasin kissan avustuksella pitkästä aikaa pienen agilityradan ja Misu oli niiiin innnoissaan! Ei olla pitkään aikaan tehty hyppyjuttuja, mutta hyvin oli kissalla muistissa miten hauskaa se on. Kun esteet oli muutaman kerran ylitetty ja namipurkin pohja alkoi uhkaavasti paljastua, tuijoteltiin Misun kanssa hetki sen pentukuvia, ja päädyttiin sitten heilumaan kameran kanssa tarkoituksena ottaa pentukuvat 'uudelleen' nyt yhdeksän vuoden jälkeen. Mitäs mieltä olette, onnistuttiinko me synttärisankarin kanssa?

Se oli niin pieni ja ruipelo!

Sama tuoli, mutta vähän isompi kissa

Nämä oli parhaita leikkejä siskon kanssa...

...ja kyllä se pussi kiinnosti vielä näin 9 vuoden jälkeenkin!
Keinutuoli on aina ollut Misun lempparipaikka...

...ja siinä kelpaa köllötellä nykyäänkin.
Misu 9vee vuonna 2017

ja pikku Misu luovutusikäisenä, juuri meille tulleena vuonna 2008!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kesän merkit

 Kuu irtokarvan määrän huipentumisesta kesään...

Eikä loppua näy...

...puolikuuta hiekalla makoilevasta kissasta...


...villansa irrottavista vuohista vähäsen...


...päikkäreitä ottavista hevosista ei päivääkään!

Kuva on hyvin harvinainen, molemmat kaviokkaat päikkäreillä!

Kesä (joka toistaiseksi sisältää iloisia yllätyksiä aamuisin kun on lunta maassa ja joka päiväiset raekuurot...) siis on näiden merkkien mukaan jo täällä! Tuore heinä vaan puuttuu!
 Onko teillä näkynyt jo kesän merkkejä?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen toivotukset

Tajusin tänä aamuna että meillä on jäänyt tämän vuoden pääsiäiskuvat ottamatta, joten ei muutakun kukat maljakkoon ja kissa pöydälle! :) Näiden kuvien myötä toivotamme kaikille lukijoille 
 oikein mukavaa pääsiäistä!



Niin ihanan ystävällinen katse tuolla kissalla... :D






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pilaileva polle portilla

Viimeisin länkkäritunti on hyvin unohtunut kirjoitella tänne ylös, no nyt se tulee. :)
Viikko sitten lauantaina sain länkkäriratsukseni astetta suuremman kaverin, puoliveri ruuna Duudin. En ole koskaan aikaisemmin mennyt Duudilla ja se tuntui ihan hirmuisen suurelta, olihan korkeutta varmaankin kaksi kertaa viime länkkäriratsun verran... Tunnin aiheena meillä oli taas trail ja tällä kertaa uusina juttuina oli portti, silta ja kolmio. Näiden lisäksi tehtiin tunnilla neliötä ja L-peruutusta. Neliö ja L sujuivat mielestäni oikein hyvin, Duudi kuunteli hyvin pohjetta ja kääntyi kivasti. Kolmio oli ihan samalla idealla toimiva tehtävä, kuin neliö, sen sisällä pitäisi saada heppa käännettyä askel kerrallaan. Ensin etuosa, sitten takaosa jne.. Kolmio onnistui meillä itseasiassa vähän paremmin kuin neliö, en tiedä mistä johtui mutta onnistui kuitenkin. L-peruutus ei alkuun meinannut mennä, mutta sitten kun se onnistuikin niin oi että sitä onnistumisen fiilistä! :D 

Kuvista kiitokset iskälle tällä kertaa :)
 No sitten ne uudemmat jutut eli portti ja silta. Silta oli helppo juttu, Duudi marssi tyytyväisenä sen yli ja pysähtyi hienosti sen jälkeen. Eli tosiaan meillä oli ihan sellainen pienikokoinen silta jonka yli piti ratsastaa, helppoa! Portti olikin sitten vähän haastavampi.. Eli ensin piti ratsastaa mahdollisimman lähelle porttia, jotta sai otettua toisen pään käteensä. Sitten suora peruutus, jonka jälkeen U-käännös niin että meni portista tavallaan sisään ja siitä vaan sitten peruutellen niin, että sai portin takaisin kiinni. Tämäkin kuulostaa todella helpolta, eikä se ihan hirmuisen vaikea ollutkaan, paitsi sitten kun eräs nimeltä mainitsematon kaviokas päätti alkaa pelleilemään...

Niin syytön katse hepalla vaikka kuitenkin vain juoni seuraavaa tolpan kaatoa...

 Hevonen ei siis olisi saanut missään kohtaa koskea porttiin. Duudi päätti kuitenkin hiukan hankaloittaa hommaa ja siitä huomasi selvästi, kun se teki kiusaa näpräämällä narua koko ajan ja kaatoi samalla tolpan jolloin piti aloittaa alusta.Onneksi kukaan hepoista ei säikähtänyt kolahtavaa tolppaa... Eikä se tehnytkään tätä kuin ehkä kolme tai neljä kertaa... Peruutuksien lisäksi tehtiin jonkin verran portilla sidepassia, kun heppa jotenkin karkasi aina liian kauas. Kun oltiin yritetty ties kuinka monta kertaa, ja oltiin peruuttamassa vikaa kertaa laittaen porttia samalla kiinni, tuli ihan kiire pujottaa naru tolppaan ettei hevonen vaan ehdi vielä nykäistä narua johonkin suuntaan... ja vihdoin oli tehtävä onnistuneesti suoritettu! Hassu polle.


Tunti oli tosi kiva pienistä ongelmista huolimatta ja Duudi oli varsin mukava ja hassu uusi tuttavuus. Nyt täytyisi vaan saada päätettyä, jatkanko toisenkin kurssin länkkäri vai en, toisaalta himottaisi todella paljon lähteä vielä jatkamaan mutta toisaalta mulla on tulossa tosi kiireinen ja menon täyteinen kevät... Täytyy nyt vähän katsoa, kyllä mun varmaan täytyy se jatkokurssi varata, on nimittäin niin kivaa osata taas ihan uutta!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vihdoin se spesiaali postaus!

Huh huh, viime päivät ovat olleet niin täynnä touhua noiden karvakorvien kanssa, että nyt tekisi vaan mieli mennä sängyn pohjalle nukkumaan, ja ehkä vähän katsomaan netflixiä... ;) Sain kuitenkin vihdoin ja viimein aikaiseksi kuvailla lupailemaani spesiaalimateriaalia! Nyt teille olisikin mahdollisuus päästä minun ja pikku tamman atkaan meidän maastolenkille! Tällä kertaa mentiin tosin ihan vain taluttelulenkki, vauhtia kun on viime aikoina löytynyt ratsastettaessa niin paljon, ettei kamera olisi pysynyt mukana kovin kauaa... Toiveina heittelitte vähän aika sitten tallitilojen esitelyä sekä sitten tätä maastoreittien näyttelyä. Lupaan ja vannon että kun kesä koittaa, saatte nähdä myös vähän tarkemmin esiteltynä, miltä meidän tallissa näyttää mutta päätin säästää sen vähän valoisampiin keleihin.Toivottavasti video toimii ja pääsette näkemään yhden meidän hyvin yleisistä lenkeistä, tälläisissä maisemissa me aina taaplaillaan, kesällä aina sulan järven rannalla ja ihanan vihreiden metsien siimeksessä, mutta on se nätti näin keväisinkin!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Länkkäriä kuvilla höystettynä

Nyt on teille sitten vähän enemmän kuvamateriaalia länkkäritunnilta! Viime lauantaina Vilms nimittäin lähti katsomaan western tyylin menoa ja hänellä oli sitten kamera mukana. Sain ratsukseni ihanan pienen ja pörröisen Fifila issikan, jolla olen ratsastanut viimeeksi ehkä pari kolme vuotta sitten. Lauantain tunnilla meillä oli aiheena reining, ja laukattiin ekaa kertaa länkkärimeiningillä.



 Alku tunnista ihan vaan käveltiin ja vaihdeltiin suuntaa rollbackilla (eli kouluratsastuksen takaosakäännöksellä), Fifila toimi hyvin ja oltiin samaa mieltä aina kulkusuunnasta ja vauhdista ja suunnanmuutoksetkin sujui. Sitten alettiin ravaamaan. Tai siis ennen raviin siirtymistä opettaja neuvoi reiningin laukkakuviot ja sitten olis pitänyt mennä sitä ravissa. No se ei sitten enää onnistunutkaan, vaan Fifila päätti että ei muuten ravata ja jumitteli muutaman askeleen jälkeen aina ympyröiden keskelle... Jos en ihan väärin muista kuulleeni niin Fifilalla on vähän sellaista jumimisen taitoa kavioissaan, tai sitten se oli vaan se meikäläisen istunta taas jarruna. Kun sain raipan ja pollen liikkeelle, alettiinkin jo valmistautua laukkaosioon.

"Nii miten näitä ohjia oikein pidetäänkään? Miks nää on näin pitkät?!"

Tässä käymme keskustelua, mennäänkö vaiko ei, poni päätti ei.

Laukka on reiningissä the askellaji. Se on muistaakseni se ainoa askellaji, mitä reining kisoissa mennään ja siinä on kaksi vaihdetta, joko kovaa tai hiljaa. Ekana meille neuvottiin kuinka ne pollet edes saa laukkaamaan ja se tapahtui niin, että ulkopohkeella vaan läpyteltiin ja sitten pitäisi laukan nousta. Helppoa siis, ei muuta kun läpyttelemään. Tässä jo mietinkin viikolla ratsastellessani omilla hepoilla että jos nyt pitäisi aloittaa ratsastusharrastus alusta ja opetella kaikki uudestaan niin aloittaisin varmaan länkkärillä. :) Vaikka se on haastavaa, on siinä myös joitain juttuja jotka on paljon yksinkertaisempia kuin enkkutyylissä, esimerkkinä juurikin tämä laukannosto ja laukanvaihto. Laukanvaihto tosiaan sitten tapahtui ihan vain vaihtamalla läpyttävää pohjetta.

Järkyttynyt ratsastaja meidän rataosuudella, niin mikä laukka!?

Kun oli selvillä, miten laukka nousee, ope keksi meille radan, joka meidän piti suorittaa yksi kerrallaan. Ensin tehtiin oikealle iso ympyrä (eli kovaa laukkaa), sitten vaihdettiin laukka keskellä ja tehtiin iso ympyrä vasemmalle, pieni ympyrä vasemmalle (eli hitaampaa laukkaa), kohti pitkää sivua (vasempaan kierrokseen) ja rollback sivun lopulla, josta samantien laukkaa uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle ja sinne sitten meidän vähän iisimpi sliding stop eli rauhallisempi pysähdys laukasta ja peruutus. Alkuun mietin että miten tuon radan voi muistaa, mutta onneksi en ollut ihan ekana tekemässä niin sain katsottua muiden ratoja ekana.


Ehdittiin tekemään tätä kolme kertaa ja eka kerta oli kaikkein huonoin meillä. Fifila ei laukannut oikeastaan ollenkaan, vain kipitti ravia menemään. Toisella kerralla oli jo selvästi hevosella mielessä mitä tapahtuu ja se laukkasi vähän enemmän (ei nyt mitenkään paljon vieläkään) kuin ekalla kerralla. Kolmannella kerralla laukattiin jo selkeästi enemmän ja jos oltaisiin menty vielä neljäs kerta, olisi Fiffe varmaan laukannut koko jutun läpi. Kehitystä siis tapahtui ratojen välissä. :) Fifila pysähtyi ihan superhyvin ja rollbackit sujui hirmu hyvin samoin kun peruutukset, ihan onnistuneesti siis meni vaikkei niin hirmuisesti laukattukkaan kuin toiset. Oli siis tosi kiva tunti ja jotenkin se loppui ihan liian nopeasti. On tää lännentyyli jotenkin tosi kivaa vaihtelua ollut, olis tosi kiva saada jatkettua tätä jossain määrin!

Kröhm... ei mulla satula ole vinossa ei... :DD Nää länkkäri satulat menee aikas helposti vinoon, niitä saa polkea vähän väliä suoraan...

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Julkkiksia meidän tallissa

Eilen oli vuohilla taas keikkailupäivä. Tällä kertaa suunnattiin Mikkelin torille rapsuteltaviksi ja temppuja samalla esittelemään. Vuohet selvästi tiesivät aamulla, kun otin ne karsinasta pois ja harjailin enimmät takut ja heinänkorret pois, että jonnekkin ollaan taas menossa! Kun talutin ne ulos ja ne näkivät niiden hienon kulkupelin, jonne niiden koppia juuri nostettiin ne vain kohauttivat olkiaan ja suuntasivat vielä maistelemaan vähän kotikulman heinänkorsia. Autoon ne hyppäsivät kuin meidän Sasu konsanaan, innoissaan menossa! Oletin, että niitä jännittäisi melkoisesti tori tunnelma, ne ovat olleet nyt aika kauan taas vaan kotona ja torilla nyt on aina paljon ihmisiä ja autoja kulkee ohi jne. Heti, kun auton ovet aukenivat ja ne hyppäsivät pois kopistaan, ne vain katselivat rauhallisina ympärilleen niinkuin olisivat aina olleet torilla. Hienosti meni koko keikka, vuohet saivat paljon ihastelua osakseen ja rapsuttelua tietty. Temppujakin esiteltiin vähän väliä, mutta loppu aikana olivat molemmat niin väsyneitä, että vaan seisoskeltiin ihmisten ihasteltavina. On ne vaan mainioita kavereita tässä hommassa!


Tänään sitten jännittyneinä lälhdettiin hakemaan postia, oli nimittäin pieni aavistus, että siellä saattaisi olla vaikka tuttuja... No, tuttuja ei kovin kaukaa tarvinnut etsiä, kun heti lehden etukannessa komeili jokseenkin tutun näköinen otus...

"Mitä mitä, onko siellä joku tuttu muka?"

"No etkö nyt näe, meidän vuohikamuthan ne siinä komeilee!"

"Eikä! Mun veli on päässyt kanteen!!! Mäkin näyn vähän onneksi tuolla taustalla, ollaan julkkiksia!"

"Mitäs täällä oikein mekkaloidaan, ei saanut ruokarauhaakaan moiselta huudolta ja määkimiseltä..."

"Ai on joku tuttu täällä... Odotas kun katson... Jännä, ihan kuin peiliin kattelisi...

"Heetkonen heetkonen... Tuossahan on meitsi!"

"Kyllä kyllä se olen minä, kansikuva vuohi Vili. Nimmaripyyntöjä otan vastaan!"