perjantai 28. elokuuta 2015

Haaste (hevosbloggaajille) blogin hevosille!

Heipähei vaan sinne ruudun toiselle puolen! Täällä kirjoittelee Sónata ja Eemeli, saatiin kaapattua tää kone ja nyt tehdään tämmönen haaste hiukan omalla luvalla siis... Kiitämme haasteesta Ellaa ja Pysteä!
1. Lisää haastepostaukseesi alla oleva kuva.
2. Vastaa kysymyksiin ja mielellään myös vähän perustele vastauksiasi.
3. Haasta mukaan vähintään kolme blogia!



1. Hevoset vai ponit?
Sónata: Hmm.. tarhakaverina isot hevoset ovat ihan mukavia, niiden häntä huiskii paremmin paarmat pois minunkin naamalta, mutta toisaalta isojen heppojen perässä ei meinaa oikein pysyä jos laukataan... En osaa vastata tähän kysymykseen, molemmissa on puolensa ja puolensa.
Eemeli: Ehdottomasti ponit! Ja noh, isikatkin lasketaan nyt tähän poni-kategoriaan eikö? Ponit ovat yleensä helpommin ärsytettävissä, ja niitä ehtii juosa karkuun tarhassa jos sattuu vahingossa puraisemaan.. ;)

2. Kenttä vai maneesi?
Sónata: Hyh, kenttä ja hyhy maneesi! jos noista kuitenkin täytyy valita niin kenttä.
Eemeli: Hui kamala, maneesi! Onko se se kamala humiseva hökötys, jossa jotkut hevosparat joutuvat juoksemaan, ei kiitos. Kenttä mielummin.


3. Koulu, esteet vai maasto?
Sónata: Hah, tämä on helppo! Ehdottomasti maasto! Esteitäkin on kyllä ihan kiva aina joskus hyellä, mutta nekin muuttuvat ainakin kolme kertaa kivemmksi, jos nekin ovat maastossa. Kouluratsastuksesta en niinkään välitä...
Eemeli: Esteet, pah ja pyh! Kouluratsastus, njaah... Ihan peruskauraa (tylsää siis) Maasto, JIPPIII!!! :)

4. Raippa vai kannukset?
Sónata: No varmasti arvaatte vastauksen...Mieluusti ei kumpikaan, mutta jos pitää ihan pakosti jotain hoputtamisvälineitä ratsastajalla olla, niin mieluiten sitten raippa. Kannuksista ei kyllä ole kokemuksia..
Eemeli: Nyt en kyllä yhtään tiedä, ei ole kokemuksia ´juurikaan kummastakaan, parasta kun vaan jaksaa itse liikkua ns. "omalla moottorilla" eteenpäin...

5. Suojat vai pintelit?
Sónata: Hm... Tämäpä onkin vaikea kysymys.. Ei nimitäin ole ihan kauhean paljon kumpiakaan käytetty, mutta sanotaanko vaikka että pintelt, ne ovat sentään pehmoiset ja tasaisesti napakat.
Eemeli: Eipä ole kumpiakaan kapistuksia tarvinnut juurikaan jaloissa pidelä, ilman mitään erikoisuuksia on siis minun vastaukseni!

6. Lyhyt vai pitkä raippa?
Sónata: Ehdottomasti lyhyt. Jos nyt on taaskaan pakko sitäkään käyttää...
Eemeli: Molemmissa on puolensa ja puolensa, lyhyt ei häiritse niin paljoa, mutta sillä tulee mielestäni kovempia näpäytykisä kuin pitkällä raipalla. Joka tapauksessa, ei mieluiten kumpaakaan!

7. Tarhaus yksin vai laumassa?
Sónata: Laumassa!! Pitäähän sitä nyt herran jestas olla jokaisela hepalla oma rapsutuskaverinsa!
Eemeli: Laumassa!!! Kenenkään ei kuuluisi olla yksin! Se on minun mielipiteeni!

8. Ratsastuskoulu vai yksityistalli?
Sónata & Eemeli: Mehän asumme pikkuisella yksityistallilla, ei täällä muita heppoja siis ole kuin me kaksi, eikä muita ihmisiä kuin nuo samat tyypit päivästä päivään.. Ratsastuskoulukin voisi olla aika jännä paikka asua, siellä kun kulkisi koko ajan joku rapsuttamassa ja leipää antamassa... Ei kyllä kuitenkaan olla kateellisia ratsastuskouluponeille ja hepoille, yksityistalli on kuitenkin se paras paikka!

Nyt annetaan tuolle kirjurillekkin hiukan sananvaltaa, ja se saa vastata noihin kahteen vikaan kysymykseen!

9. Vuokrahevonen vai oma hevonen?
Oma, koska sen kanssa voi tehdä juuri niinkuin haluaa, eikä tarvitse kysyä omistajalta koko ajan lupaa. Ei tosin ole koskaan ollut vuokrapollea...

10. Lempihevonen?
Meidän entinen triio, nykyinen duo, Sónata, Eemeli ja Rosita

Hepat haastavat mukaan kaikki halukkaat blogien hepat! 

torstai 27. elokuuta 2015

Vauhdikkaan lettipään kyydissä

Tiistaina, Sónatan ratsastuksen jälkeen otettiin  herra Eemeli ratsuksi. Mentiin Eemelin kanssa ihan vaan tuossa pihatiellä pujottelua ja puomeja, tai noh ainakin niin oli tarkoitus...

<3

Taiteiltiin pollelle letit ja johan muuttui heppa ihan erinäköiseksi!

Niin hieno<3<3
 Alkuun meni ihan okei, hepa kuunteli hyvin ja pysähtyi juuri kuin halusi ja puojttelukin sujui hyvin vaikka äipä laittoikin ämpärit hikan liian pienille väleille, mutta hiukan haastetta elämään eikö?

 Muutaman ekrran kun oltiin menty tietä ees taas ja käännyttiin ekan ravin jälkeen tulemaan kotiin päin, niin polle vaan yhtäkkiä sinkosi hirmuista laukka ravi sekoitusta ja miä ihan ihmeissäni selässä että: "Wat??" Polle kuitenkin pysähtyi, mutta sen jälkeen oli ihan asteen verran menossa koko ajan joka suuntaan, varsinkin kotiin pin olisi aina meinannut lähteä kamalaa kyytiä jos vaan olisi päästänyt... Ryntäyksen jälkeen tein sitten niin että aina käännöksen jälkeen pysäytin hepan ihan kokonaan (ja Emppu oli ihan erimieltä asiasta). Sitten sujui ihan hyvin.
Emoun mielipide...
 Ravit taas.... Oi ja voi.. Vissiin tuo otsapanta (joka on ostettu raveista) herättää Eemelin sisäisen ravurin, nimittäin polle aina joskus oikein vetää päänsä pitkäksi ja ei kuutele yhtään ja vaan menee hirmuista kiitoravia eikä tosiaan kuuntele yhtään. Tänään oli sellainen päivä... Loppupelissä sain kuitenkin Empun ravin rauhoittumaan aina kevennyksen avulla ja löysäämällä ohjaa, sitten kävikin aina niin, että heppa pysähtyi ennen kuin minä käskin, mutta mielummin niinpäin!
Hirmuinen tankki <3


 Olin siis Emppuunkiin ihan tyytyväinen ratsastuksen lopussa,  se malttoi hiljentää eikä sen koomin enää ryöstellytkään... Eilen tuossa käytiin sitten metsässä kaahaamassa, oli aivan  liian ihanaa kun polle menä touhotti laukkaa eteenpäin metsässä, pienessä tihkusateessa... Tänä kesänä parata oli ehdottomasti se, kun opittiin vihdoin Empun kanssa yhteinen sävel laukan suhteen :)
Emppu ravuri elementssään

tiistai 25. elokuuta 2015

Esteitä pellolla

Sain tuossa viime viikon loppupuolella ihan huippuidean (ainakin omasta mielestäni...), ja ehdottelinkin heti Vilmalle että pääsisikö hän heti seuraavana päivänä käymään, jotta sasin tuo ideani toteutetuksi. No Vilma ei päässyt joten jouduin odottamaan ideani kanssa tähän päivään saakka. Vilma tuli suoraan koulusta meille, ja heti tallin siivouksen jälkeen lähdettiinkin kantamaan puomeja pitkin poikin isoa peltoamme. Ja sinne siis rakentui hurja esterata, joka ei ollut minkäänlaisessa radan muodossa, tarkoitus oli sis että hepan ei tarvitsisi mennä vain ympyrää koko ajan samaan suuntaan vaan hiukan maastoeste tyylisesti yritettiin esteet sijoittaa.

Ravailua
 Alkuun Vilma meni Sontula ja voin kyllä todeta että osaa se tuokin hurja pikku issika olla oike lahna. Ei meinannut millään liikkua aluksi eteenpäin mutta hienosti Vilma sai sen menemään kuitenkin (Hienoa oma-aloitteisuutta! ;D) Sitten loikkasin minä kyytiin ja sain tammaan hiukan eloa ohjasperien avulla.. On se vissiin jo tuokin polle oppinut, että miun kanssa ei kannata olla liian laiska, tai muuten tulee heti pientä muistutusta ohjasperillä( koska pysyvää raippaa en siis tahdo pitää)...
Esteet eivät olleet taaskaan kovin suuria ja kummoisia, mutta olivatpahan kuitenkin!
 Ravailujen ja muutaman hypyn jälkeen otetiin laukkaa ja ihan sht napakasti Sonttu nostikin. Laukalla metiin aina esteiden välimatkat, mtta esteet ylitettiin aina ravilla, koska tammalainen ei ole kovin kauheasti hypännyt laukassa...
Niiin hieno <3



 Loppupelissään, muutaman hypyn jälkeen taidettiin vaan laukkailla ees taas pitkin peltoa, on se vaan niin mukavaa. :)



 Otettiin Sontun kanssa hiukan kauempaa pidempi laukka pätkä, ja tama ei suostunut ihan helpolla laukata, ja kun hienoa neitiä komentaa, niin senhän tietää että sitten tulee vastalause, ja niin tulikin... Ei onneksi kovin suurta, vain pään puistelua alhaalla, ja matka jatkuu!
Sonttu-neidin vastalause

 Kaikin puolin olin varsin tyytyväinen Sonttuun, se toimi rauhallisesti, eikä hötkyillyt yhtään ylimääräisiä, minkä se teki mm. perjantai iltana, kun ratsastin sillä pellolla (pienikin virheliike ja tamma meinasi lähteä hurjaan laukkaan....) Esteetkin se ylitti ihan suht ok, eihän se mikään kovin kummoinen estehevonen ole... Kyllä se maastoilu on meidän juttu!
Yhtenä nättnä päivänä otettu kuva meistä Sontun kanssa <3

lauantai 22. elokuuta 2015

Misse-se kaikista kissoista hurjin

Kaikki tietävät, että tallimme kovanaamaisin korstomme, joka on napannut jopa lumikon, on tämän näköinen kaveri...
Kyllä, se on Misse
Noh, jokaisen kovimmankin korston sisällä elää aina pieni lapsi, tässä tapauksessa kissanpentu. Ja sehän nyt on päivän selvää, että kaikki kissanpennut ja lapset rakastavat näitä:
Saippuakuplia, jippii!!!
Itse tykkään ihan kauheasti saippuakuplista ja kun minun pienelle serkkupojalleni ostettiin näitä kesällä, päätin sitten pyytää isompaa serkkupoikaani puhaltamaan jotta voisin kokeilla ottaa kuplista kuvia. Se osoittautui ihan mahdottoman hankalaksi tehtäväksi, varsinkin kun taisi olla pientä tuultakin ilmassa... Ja sitten kuvaan astui tuo raidallinen kosto sieltä puskasta...
"Häh, mitä kuplia..?"

"Mitä nää oikein on?"

"Hahaa! Niitähän on kiva jahdata!"
Pakko kertoa teille (tosin ilman tuon hurjan korston suostumusta) että Misse oli hiukan hidas kuplien kanssa... Ne kun ehtivät maahan ja jo poksahtivatkin, oli kissa vasta siinä vaheessa lähtökuopisaan... Joksus sitä onnisti ja se onnistui "tappamaan" kuplan tassullaan, ja vähänkö se oli sitten ylpeä!

:D



<3

Kuten todettua, jokaisella korstolla on omat lapsellisuutensa, ja hyvä niin! :)

torstai 20. elokuuta 2015

Metsäilemässä Sasun kanssa

Koirienirtipitoaika, se alkoi tänään. En ole laisinkaan innoissani asiasta, meillä se kun ei vaikuta laisinkaan Sasun elämään vaan hevosten. Ei nimittäin nyt voi sitten laisinkaan olla varma, koska juoksee metsässä koira vastaan ja se on kyllä Eemelin kanssa sitten siinä. Heppailu muuttuu siis hiukan varovaisemmaksi ainakin alkuun, mutta koiran kanssa meno jatkuu samaan malliin!

Ilonen koira
 Yhtenä aamuna satuin nappaamaan kameran matkaan Sasun aamulenkille. Silloin oli sopivasti viikonloppu ja ihana aamuauringon paiste joten miksei? Metsässä oli vaan ihan hirveän kylmää, ihan meinasi sormet jäätyä ja muutenkin tulla vilu kun ei ollut takkia päällä... Koira kuitenkin juoksi innoissaan hihnan perässä ja ajateltiinkin äitini kanssa että olisi hyvä jos ehtisi ja jaksaisi lähteä heppojen kanssa siihen aikaan metsään, ei nimittäin ollut paarmoja!
Reitin varrella on ihana maisema 
 Tarkoitus olikin ottaa Sasusta oikein hino poseeraus kuva, se onkin haastavaa koska koiru ei yhtään tykkee olla kameran edessä.. Kuitenkin jotain kivoja kuvia sain joka tapauksessa!
Matkalla kuvauspaikalle

:)

Yksi parhaiten onnistuneimmista otoksista, ainakin miun mielestä


<3

JOtenkin aiheesta poikkeavaa...

Paras ja ihanin koiru <3

tiistai 18. elokuuta 2015

Laitumia ja karkulaisia

Siitä blogikirppiksestä vielä huomautan, se on vieläkin paikallaan, niille jotka eivät tienneet. Bannerin alapuolelta löytyy siis kaikkea heppakamaa halvalla! :)
Vihdoinkin se ihana aika koitti meidänkin hevosille, iso laidun on nyt niiden! Omenatarhassa vietetyt kesäpäivät ovat nyt ohitse ihan jo omenoiden kypsymisenkin takia, ja nyt hepoilaisilla on taas ihan koko peltoaukea ahmittavanaan.
Halleluja, isolle laitsalle! :)
 Useampana kertana olen kameran kanssa etsinyt sopivaa kuvakulmaa ja tässäkin postauksessa on nyt monena eri päivänä otettuja kuvia, lisääkin vielä olisi, mutta ne eivät ole vielä ehtinet uudelle koneelle... Alkuun hepolaisilla oli ehkä yksi kolmasosa isosta laitumesta, ei ehditty ennen koulunalkua rakentaa koko laidunta. Tuokin 'pikku pläntti' oli muovitolpilla tehty, jotka ovat palvelleet joskus kovakouraisiakin laiduntajia jo kaiketi viisi vuotta. Hetken aikaa hepat olivatkin ihan villi hevosina, niillä ei ollut kuin marjapensaiden edessä aita, ja muten ne olivat "vapaana" pellolla, ei yhtään uskottu että ne mihinkään siitä lähtisivät...?

Riemua parhaimmillaan <3
 Noh, vapaana olemiseen tulikin pieni muutos kun hepat olivatkin eilen siirtyneet melkein naapurin pihanurmikkoa haventamaan... Hepat saivat viettää illan tylsässä tarhassaan ja illalla kahdeksan aikaan juuri ennen uin oltaisiin oltu lähdössä iltatalliin ja heppoja sisälle viemään niin kuuluu tuosta miun ikkunan takaa hirmuista kopinaa ja hepathan ne siellä kurkkii etä jokos pääsis sisälle?? Saman jutun tekivät tänäänkin, miun ikkunan taakse vaan urkkimaan ja aidat olivat ihan levällään pitkin peltoja... Eivät siis onneksi lähde sen kauemaksi.

 Vuohillakin oli tänään karkaamispäivä.. Kun astuin talliin tuli Lilli ja Tytti vastaan ja kaiken maailman pussit ja purnukat oli levällään tallissa... Siinä sitten tungin karkulaiset Sontun mökkiin ja otin Lumikin ja lähdin viemään sitä tarhaan ulos. Kun tulin hakemaan Elvistä, olikin Sohvi vapaana vastassa... Siinä sitten Elpan kanssa katsottiin kun Sohvi paineli pihalle ja hirrveän iloisena hyppeli edellä menemään aitausta kohden. Hetken aikaa sain juosta sen perässä heinäpeltoa pitkin, mutta loplta lassoajan taidoillani sain senkin karkulaisen kiinni. Sitten vain Lilli, Vili ja Tytti aitaukseen ja karsinoita siivoamaan. Muutaman tunnin  ja ratsastuksen jälkeen mentiin sitten äitin kanssa kauhuissamme katsomaan että mitä ihmeen huutoa sieltä vuohiaitaukselta kuuluu... Noh, kaikki muut olivat hevosten aitauksessa paitsi Tytti joka oli pahasti reppana sotkeutunut niiden uuteen aitaan... Pientä paniikkia oli nimittäin ilmassa sen voin kertoa... Ei siinä muuta kuin tallista vaan sakset ja nauhat poikki, vaikka kyllä hiukan kirpaisi katkaista ihan uuden aitauksen langat. Oli se vuohi parka kuitenkin niin pahassa solmussa ettei ilman saksia olisi saanut toista irti... Onneksi ehdittiin ajoissa paikalle, vuohi kun on aikas herkkä tuossa panikoitumisessa.... Ei kyllä Tyttiä enää ilman jatkuvaa valvontaa tuon aidan taakse laiteta!  Ja nyt Tytti on sis jo ihan kunnossa, pientä jälkijärkytystä on selvästi havaittavissa, mutta muuten vuohi on hyvässä kunnossa, niin hyvässä että pystyi jo ihmistäkin puskemaan... On se vaan niin kiitollinen elukka, kun me niin kovalla työllä äitin kanssa pelastettiin se langoista, se vain palkaksi puskee.. Noh, se on vuohi...


Huomaa kyllä kuinka eri päiviltänämäkin kuvat ovat, ihan eri sävyisiä. Jotkut ovat iis jo aamusta puoli seiskan aikaan otettu, jotkut myöhemmin..


"Heetkonen, tässähän on aita!"

 Sellainen päivä tällä vuohen/hevosen omistajalla tänään... On se vaan mukavaa kun on elukoita (joskus olen akteellinen niille joilla on vain yksi pieni kissa... ;) )
Pellolla oli jokin aika sitten tälläinen vieras, laatu on mitä on kun oli niin kaukana...!