keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pidä kiinni - nyt mennään!

Vuoden alku on mennyt hevosten kanssa aika hiljaisissa merkeissä. Koulupäivät ovat olleet niin pitkiä ja illat pimeitä, että ponskit ovat saaneet ihan suosiolla vain möllöttää päivät ulkona ja illalla ne ovat päässeet talliin rehukupin ääreen. Ei siis puhettakaan ratsastuksesta arkipäivinä. Lenkkeilyt ovat siis sijoittuneet pe-su välille, hyvinä viikkoina jopa maanantaina on ennätetty lenkkeilemään. Tästä voi jo tehdä päätelmiä, että hevosissa on ollut viime aikoina hieman ylimääräistä energiaa. Ne kuitenkin yleensä osaavat käyttäytyä varsin mallikkaasti ja ohjata energiansa vain eteenpäin touhottamiseen, ei juurikaan muuhun pelleilyyn. 

Kuvat ovat joulun ja uudenvuoden väliltä


Lumi pöllyää!

Vaikka ratsastuskerrat ovat olleet vähissä vuoden alussa, ovat ne kaikki olleet ihan superkivoja ja hyvin onnistuneita ratsastuksia. Vauhtia ei ole puuttunut yhdeltäkään kerralta, mutta se on ollut suurimmaksi osaksi vain hauskaa! Eemeli on väläytellyt laukkaratsun taitojaan metsätiellä, kun ollaan lähdetty laukkakierrokselle ja käännytty ympäri takaisin meno suuntaan, on heppu muutamaan kertaan ampaissut matkaan suoraan käännöksestä. Tulipa ekoilla vauhtilaukkailukerroilla koettua ensimmäistä kertaa ikinä hepun pukittelukin, onneksi on tullut ratsastettua niin paljon ilman satulaa, niin ei tuntunut missään! Kesällä aina valitin, kun Eemeli ei millään nostanut laukkaa ja sanoinkin aina, että se on varmaan unohtanut miten laukataan. Noh, eipä ole unohtanut! Näillä hurjan vauhdikkailla lumilaukoilla se on sen todistanut.

"Rakentelen tässä lumiukkoa..."

Boingg!

Ensin nättiä ravia...

...ja sitten laukkaratsu mood päälle!

Meidän 25v mummeliinkin on vaikuttanut kylmyys, lumi ja vapaapäivät vauhdin lisääntymisenä. Ihanaa, ihan kuin siinä ei muuten olisikaan jo tarpeeksi vauhtia. Senkin kanssa on viiletetty useamapana päivänä kovaa ja sitten vähän kovempaa pitkin maita ja mantuja. Ei kyllä ikä paina ei. Se on kuitenkin pysynyt vähän paremmin käsissä kuin Eemeli, mutta viime sunnuntain ratsastusreissulla unohtui kyllä jarru laukkasuoran toiseen päähän... Kun tuolla lenkillä sitten käänsin ponin vielä takaisin päin jarrujen tsekkauskierrokselle, niin samanlainen kiitolaukka lähti myös kotoa poispäin, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Siiä kohtaa kävi kyllä mielessä, että mihinköhän asti tää oikein laukkaa. Länkkäri HOU huudahduksella sain sen kuitenkin rauhoittumaan takaisin raviin ja käyntiinkin. 

Pieni ja pörheä

Wihiii!


Kunto loppui kesken ;)

Ratsasteluiden lisäksi pollet ovat päässeet juoksemaan peltokentällä ja omassa tarhassaan. Viimeisimmällä juoksutuksella Eemeli onnistui polkaisemaan takasellaan pienen nirhauman etujalan ruununrajaan, mutta siitä ei onneksi tullut mitään sen vakavampaa. Peltokentällä ei olla nyt ratsastaen pyöritty oikeastaan yhtään, kun se on mennyt kauhean epätasaiseksi ja kaikenlisäksi siellä on niin paljon lunta, että ei siellä käyntiä kovempaa oikein viitsi mennä. Nyt on piha tosin kuin luistinrata, joten kai se on mentävä sinne umpihankeen ratsastelemaan jos ei tuo jäätikkö pikkuhlijaa häivy jonnekin, tulis jo kesä. 

"Mua ei haittaa tää talvi, musta saa aina yhtä kivoja kuvia!"

"Niinpä, tulis jo se kesä niin ei tarviis kaivella näitä korsia lumen alta!"

lauantai 27. tammikuuta 2018

Raivostuttava riiviökissa mallin hommissa

En tiedä, muistaako joku, kuinka Misulla oli kesällä korvien kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia. Kirjoittelin niistä blogiin pienen postauksenkin (klik!), mutta sen jälkeen ei ole ollut puhetta katti mokoman korvista ollenkaan. Se on käynyt tuon reissun jälkeen pariinkin otteeseen korvien putsauksessa, ja jos jonkinlaisia tippoja on tullut laitettua tuolle riiviölle ja kortisonia syötelty vähän väliä. Nyt ollaan saatu tilanne taas tasoittumaan pidemmäksi aikaa ja kissa porskuttaa tyytyväisenä menemään ja selviää hienosti vain jokatoinen päivä saatavilla tipoilla. 



Yksi erittäin suuri ongelma tästä on kuitenkin jäänyt. Nimittäin se, että Misu ei enää voi/halua olla ulkona niin paljoa ainakaan näin talvikeleillä kuin ennen. Tämä taas aiheuttaa sen, että sillä on energiaa ihan hirveästi koko ajan ja se vain haluaisi leikkiä ja tehdä temppuja kaiket päivät ja illat. Tosin se säästelee riehumisensa yleensä siihen, että minä selviän koulusta kotiin. Siihen asti se nukkuu kiltisti sohvan nurkassa ja heti kun se kuulee, että minä tulen, niin maukuen tullaan ovelle vastaan temppuja vaatimaan.


Tässä on kissa, joka nauttii kameran edessä olemisesta...

Meidän jokapäiväiseen ohjelmaan on lisätty nyt siis Misun temppuilutuokio, ja jos sitä ei jostain syystä ala kuulumaan kissan haluamaan aikaan, niin sitten alkaa tapahtua kauheita. Jos teen huoneessani esimerkiksi läksyjä, Misu tulee ja hyppää pöydälleni, ja jos en huomioi sitä mitenkään siinä vaiheessa, alkaa se kurkottelemaan kohti ylähyllyjä, jossa on paljon ja paljon posliinisia patsaita, joiden ei haluaisi tippuvan. Se tietää tasan tarkkaan, että näin se saa minut ylös sängyltäni ja pois koulukirjojen äärestä, ja heti kun nostan sen alas pöydältä, se juoksee kehräten namikaapille. Kun sen kanssa tekee vähän aikaa temppuja tai juoksee vauhdikasta agilityrataa ees taas hetken, se rauhoittuu takaisin sohvan nurkkaan nukkumaan ja kaikki saavat jatkaa taas muita juttuja ilman riiviön häirintää.



Ollaan temppuiltu niin ahkerasti, että Misun lempparinamit pääsivät loppumaan ihan kokonaan. Vaikka yritin selittää sille sitä eilen ja näytin tyhjänä ammottavaa namipurkkiakin, ei se keksinyt mitään muuta tekemistä kuin riiviöintiä pöydälläni. Istutin sen sitten kuljetusboxin päälle, spottivalo päälle, kamera uuteen kameranjalkaan kiinni ja kissan mallikansion täydennystä! Postauksen kuvat ovat siis eiliseltä, kun kissa mokoma ei rauhoittunut millään muulla konstilla - poseeraaminen sai onneksi pikkukissan simahtamaan taas hetkeksi. Saa nähdä, mitä tänään keksin sille.

"Minäkö vaativa? Häh?"

lauantai 20. tammikuuta 2018

Onko se aurinko?

Viikolla on tullut valiteltua monet kerrat ikkunasta ulos katsoessa. Ei sillä, että ulkona olisi huono sää, vaan juurikin päinvastoin. On ollut kamalaa olla kaikki valoisa aika sisällä koulussa ja katsella vielä kaikenlisäksi kaikkien ihania aurinkoisia kuvia hevosistaan, koiristaan ja kissoistaan... Onneksi on keksitty viikonloput, eihän täällä muuten selvittäisi! Tänään marssitin vuohet ulos uhmaamaan lumi/vesi tihkusadetta ja bongailemaan, josko nähtäisiin se yksi aika iso valopallo tuolla taivaalla; olisikohan joku joskus puhunut jostain auringosta?

Karvapalloja ei paljon vetinen lumisade haittaa!

"Mihin ne kaverit oikein jäi?"

Aina nahuamassa, säässä kuin säässä
 Vuohilla, samoin kuin hevosillakin on ollut vähän tylsää elämää nyt viime viikot. Olen ollut koulussa tavallista pidempiä päiviä kuoroharkkojen kanssa ja kaikenlisäksi vietin viime viikonlopun viimeisellä isostoimintaan vaadittavalla leirillä, joten aktiviteetit ovat jääneet tallin karvakorvilla jokseenkin vähäisiksi nopsaan laskeutuvan pimeyden ja allekirjoittaneen väsyneisyyden vuoksi. Olen pyrkinyt joka lauantai hyvittämään vuohille hiljaiset arki-illat harjailemalla ja juoksuttamalla ne. Temppuja ei nyt olla tehty vähään aikaan, pitäähän sitä välillä pitää vähän lomaa siitäkin ennen kesän koitoksia... Ja sitten kun sarvipäät pääsee ulos niin vauhtia on. Ja sitä on paljon (niin paljon, ettei kameran kanssa meinaa perässä pysyä...).

Pusutuokio

Vuohien kahakoinnilla oli huima yleisö sähkölangan toisella puolella... 

Näin hurjaa vauhtia tultiin perässä, kun menin tallin nurkan taakse piiloon

Pikku Lilli palleroinen perässä

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten paljon tuota lumiasiaa oikein satoikaan, mutta onneksi se ei tosiaan paljoa haitannut!

Mutta hetkonen, Lilli huomaatkos, taivas on aika valoisa, mikäköhän siellä on..?

Tyhviä ei kiinnosta.

Sohvikin havahtui korsien etsimiseltään kummalliseen valoon.

Sehän on kauan kaivattu aurinko!

Lilli ei uskonut, kun sanoin että aurinko se on. Ehkä tuo sade ei ihan tukenut mun väitettä..

"Aurinko! Missä??"

Tyhvi kapusi vähän korkeammalle kumpareelle tähyämään...

"Whaat! Se on kuin onkin aurinko!"

Kyllä kelpaa paistatella

Vililtä jäi kaikki tämä näkemättä, kun ihan yhtäkkiä puusta tipahti kasa pöllyävää lunta suoraan Uunon naamaan, mikä lie aiheuttanut...

"Tuu nyt, mennään kattomaan, josko se paistais tallillakin!"

Kyllähän se paistoi. Ja nätisti pilvien lomasta paistoikin. 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Katse taaksepäin vuoteen 2017

Hejsan ja hyvää uutta vuotta kaikille! Vuotta 2018 on eletty jo parisen viikkoa ja samalla oli meikäläisen blogiloma. Nyt ollaan täällä taas ja toivottavasti saan aikaiseksi kirjoitella sopivissa määrin! Vuosi 2018 polkaistaan blogissa käyntiin viime vuoden muistelulla, mitäs viime vuonna oikein tapahtuikaan...


Tammikuuhun mahtui ihania ja onnistuneita peltoilukertoja heppojen kanssa samaan aikaan kun inhottavan liukas ja kova jäätikkö vallitsi melkein kaikilla metsäpoluilla. Nautittiin pikkuhiljaa pitenevistä päivistä ja aurinkoisista päivistä. Valloitettiin vuohien ja Sontun kanssa Saimaan jäätikkö.



Peltokenttä oli kovassa käytössä ja ponit toimi ihan super hienosti lähestulkoon koko kuukauden, ainakin merkintöjä lukiessa tuli tällainen kuva. Lännenratsastuskurssi starttasi. Nautittiin edelleen ihanan aurinkoisista päivistä. Otettiin ehkä ihanmipia kuvia ikinä ystävänpäivänä Vilman kanssa.


Lännenratsastuskurssi jatkui. Vierailtiin aina yhtä mukavilla heppamessuilla Helsingissä. Lilli ja Vili viettivät hurjia synttäribileitään ja Misu aloitti korvaoireilunsa korvapunkkien kanssa, jotka saivat kuitenkin häädön.


Misu juhli vuorostaan synttäreitä. Vuohien kanssa keikkailtiin Mikkelin torilla ja Uuno päätyikin Länsi-Savon etukanteen! Lännenratsastus taidot karttuivat pikkuhiljaa kurssin jatkuessa.


Superkiva kuukausi! Peruskoulu vuodet päättyivät, vietettiin ihan huippu luokkaretki Riiassa ja nautiskeltiin lumisateessa ysiviikko... Länkkärikurssi päättyi ihan super barrel racing-tuntiin. Kuvailin paljon elikoita ja sain jonkin verran kirjoiteltua blogiinkin. Sontun kanssa kaulanaruiltiin ihan kuun lopussa ja se on jäänyt yhdeksi lemppari muistoksi vuodesta 2017. Toukokuussa eläinkatras pieneni kahdella, kun Peppi ja Pirkkis siirtyivät vihreämmille laidunnusmaille.


Kesäkuu potkaistiin käyntiin super kivalla meillä järjestetyllä vuohileirillä! Kotkottajat laskeutuivat tallin pihaan ja vietettiin ihan älyttömän kiva juhannus Ainon kanssa inkkareita leikkien. Kesäkuuta varjosti Misun korvien sairastelut.


Paljon tapahtui, vaikka blogi pysyikin aika hiljaisena koko kuukauden. Vuohien kanssa käytiin piknikillä ja Lillin ja Vilin kanssa käytiin myös kahdella kivalla keikalla! Vierailin myös Hupsuttamossa ja touhusin paljon kaikkea kavereiden ja heppojen kanssa. Opeteltiin varsinkin Sontun kanssa kovasti kahlailemaan. Heinäkuussa olin myös kaksi viikkoa kesätöissä koiravahtina.


Koulun alku, plääh. Uusi koulu ja uudet kaverit saapui elokuussa mun elämään. Koulun lisäksi ehdittiin hyvin hevosten kanssa peltoilemaan ja Sontun kanssa testailemaan uutta hienoa kuolaimetonta. Vuohet oppi vihdoin ja viimein kesän jälkeen pysymään aitauksessaan...  Kuvasin paljon kaikenlaista ja Sontun kanssa kahlailtiin jonkin verran. Elokuussa toinen pitkäkorvistamme, Lotta siirtyi Pepille kaveriksi vihreämmille voikukkatupsuille.


Syyskuun alussa talliin muutti kaksi pientä pitkäkorvaa. Koulua käytiin, ja ratsastukset jäi pikkuhiljaa vähemmälle ja vähemmälle. Vilkkaiden sorkkien mukava Avoimien ovien-päivä, jolloin meillä kävi ihanan paljon porukkaa! Kuolaimetonta testailtiin paljon ja todettiin toimivaksi.


Lokakuu ja syysloma-parasta! Joulukalenterin suunnittelu alkoi pikkuhiljaa. Vauhtia täynnä ollut päivä kuun lopussa heppojen ja Vimman kanssa. Kuvailin melko paljon taas kaikkea, mutta blogiin en saanut kuvia ja juttua laitettua niin paljon kun olisin halunnut. Lokakuussa yllätyin myös iloisesti facebookissa, kun Eemelin upea muotokuva tuli vastaan, nyt se riippuu seinälläni.


Toista kertaa koskaan Elmailemassa ja possuja ihastelemassa. Joulukalenterin väsäilyä ja blogi hiljeni jonkin verran. Julkaistiin myös ensi kesän vuohileirit (vinkvink!). Poneilut jäi tosi vähälle pimeiden päivien ja koulukiireiden takia. Joitain kertoja ratsastelut suoritettiinkin kuutamolla.


Ihanin kuukausi koko vuodesta, aina! Joulukalenterin tekoa, postauksien lukemista, tonttuilua, kuvaamista... Viikonlopun visiitti Göteborgissa. Tallista valittiin myös tänä vuonna Lucia sekä vietettiin ponien kanssa joulupiknikiä. Kuukauden kohokohdat jouluaatto ja uusi vuosi vietettiin hieman kipeissä, mutta sitäkin iloisemmissa merkeissä!

Millainen sinun vuotesi oli?