torstai 10. elokuuta 2017

Esimakua isosta pellosta

Tänä kesänä meidän heinätyöt jäivät aikaisempia vuosia myöhemmälle vaihtelevien säiden kanssa arpoessa. Sen myötä myös hevosten isolle pellolle pääsy on hieman viivästynyt ja esimerkiksi viime vuonna ne pinkoivat ihan tyytyväisinä jo tähän aikaan kesästä suuren suurella laitumellaan. Tänä kesänä ne ovat murmeloineet ruohoa kitusiinsa omenapuiden katveessa ja tallin takana vähän pienemmällä laidunpläntillä. Viime viikolla rakensin perinteisen peltokentän, jossa päästäisiin taas hevosten kanssa ratsastamaan taas vähän erilaisia juttuja. Kaverit katsoivat niin innoissaan aidan toisella puolella että oli pakko päästää ne syömään kentälle ja siellähän ne ovatkin nyt viimeisen viikon syöneet.

"Kato Eemeli me päästään tänne! Tuu nyt pois sieltä omenatarhan puolelta, et sä sieltä tänne pääse!"

Sónatasta ei saanut kovin vauhdikkaita laitumelle lähtökuvia...

"Mä en ymmärrä, mistä sinne oikein pääsee?!"
Sónata hoksasi heti, miten uudelle pläntille pääsee ja se murmelsi jo tyytyväisenä ruohoa, kun Eemeli vasta hölkkäili omenatarhasta pois ihan ihmeissään mihin Sónata oikein katosi. Kentälle pääsee siis omentarhan aidan vierestä kulkevaa pientä kujaa pitkin, mutta Eemeli oli alkuun ihan hukassa ja pinkoi edes takaisin tarhan puolella. Ihan hiki sille taisi tulla kun se höösäsi ympäriinsä ihan ihmeissään ja ärtyneenä kun ei pääse samalle puolelle Sónatan kanssa. Sitten se vain yhtäkkiä kesken juoksemisen pysähtyi, huokaisi syvään, oli vähän aikaa ihan paikoillaan ja sitten lähti kohti kujaa josta pääsee kentän puolelle. Kun Emppu hoksasi, että nyt löytyi oikea portti niin voi että sitä riemua! Kamera ei ihan kaikkein kovimmissa riehumisissa pysynyt perässä, mutta muutaman ruudun sain ikuistettua Eemelin ilakoinnista. Ja kaiken tämän ajan Sónata vain söi.

"Tuu vaan tuosta portista, ei kovin vaikeeta!"

Tuumaustauko ennen seuraavaa oivallusta

"Sónata kato mä osasin!!"

"Jee jee jee jee...!"

"Niin ihanaa juosta tasaisella pellolla, kato nyt silmät kiinni!"

Tammaa ei pahemmin kiinnostanut Empun touhut.

Vähäksi aikaa malttoi Eemelikin pysähtyä maistamaan heinikkoa...

...kunnes oli taas pakko vähän juosta ihan vain juoksemisen ilosta!

Voihan sitä myös yritttää juosta ja syödä samaan aikaan...

Rauha maassa ja turpa heinikossa!

Pieni nuttuniska♥
Onnelliset laiduntajat

Tänään saatiin valmiiksi hevosten aita ison pellon ympäri, eli tänä iltana pääsevät konimukset pinkomaan taas iiiisolle pellolle, kuvia siis tiedossa lähiaikoina!

maanantai 7. elokuuta 2017

Mustavalkoisia partoja ja sorkkia-kuvapostaus

Koska meillä asustaa mustavalkoisia vuohia, on ihan ok ottaa niistä mustavalkoisia kuvia keskellä vihreintä kesää, ja laittaa ne tänne blogiin, eikö? 

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.
Löytyikö kuvista lemppareita?
Tykkäätkö ottaa mustavalkoisia kuvia?

torstai 27. heinäkuuta 2017

Piknikillä - vaativuustaso:haastava

Mitä tulee mieleen sanasta piknik? Hmm.. Viltti, jolla on paljon kaikkea hyvää naposteltavaa ja juomista sekä tietenkin hyvä seura! Lisäksi tilaukseen laitetaan aina hyvä ilma, ei mielellään vesi- tai lumisateita, vaan mahdollisimman nätti, lämmin ja aurinkoinen sää. Tämä on se helppo ja ehkä yleisin piknik-vaihtoehto, vaikeustasoa voi lisätä ottamalla mukaan esimerkiksi koiran tai vaikka hevosen, mutta jos haluaa kunnolla haastetta kannattaa mukaan ottaa mahdollisimman monta itsepäistä vuohta.

Tässäpä oikein hyvän näköinen joukkio sarvipäitä, otetaan ne mukaan!

Vaikuttaa lupaavalle piknik-seuralle...

Onneksi matkan aikana ei tarvinnut ihan hirveän paljoa vahtia eväitä, vaan vuohet löysivät omat eväät puskista.

Nomnom

Ja mitä enemmän haastetta, sen herkullisempia eväitä! Tätä ajatusta yritettiin pitää mielessä varsinaisessa piknik-kohteessa...

Välillä eväskassi sai viekkaita katseita osakseen..

Mutta onneksi ajatukset (tai ainakin katse) palasivat nopeasti puissa oleviin eväisiin

Olimme siis päättäneet kaverini Veeran kanssa lähteä eväiden kanssa retkeilemään ja mitäpä sitä suotta retkelle lähtee, jos ei saa jotain eläintä mukaan. Vuohet siis pääsivät viipottamaan mukaan ja ai että niillä ja meillä oli hauskaa! Matkan aikana saimme vähän väliä pelastaa kangaskassia, johon olimme jemmanneet herkulliset eväämme, vuohien hampaista, vaikka ne suurimman osan ajasta kyllä keskittyivät ihan oikeisiin asioihin eli puiden ja puskien antiin. Olimme onneksi varanneet kassiin hieman sellaisiakin herkkuja, joita vuohetkin pääsisivät maistelemaan, mutta vasta kun itse olisimme syöneet!

"Niillä on tuolla kyllä jotain tosi hyvää!"

"Joo joo, matkalla ollaan maistamaan. Nää korret maistuu liian samalta, tässä kaipaa jo vaihtelua..."

"Minä harhautan, menkää te ja tuokaa mullekkin sitten!"

"Än-Yy-Tee-NYT! Hitsi, toi kissa paljasti meidät..!"

Niinpä niin, mitäpä olisi koko reissu ilman uskollista Misseä?

"Noo, ei tässä kuulemma enää pitkään että ollaan perillä, tulkaa tänne maistelemaan sillä aikaa!"


Metsän siimeksestä löytyi parempia herkkuja

Melkein hela jengen, Tytti puuttuu :)

"Hei, järvi näkyy jo, ei enää pitkään!"


"Joko me voitas tähän laiturille jäädä syömään, mulla on kauhee nälkä!"

Saimme kuin saimmekin eväät määränpäähän asti kutakuinkin ehjinä, ja rantaan päästyämme päätimme ensin zoomailla vuohia kameroiden kanssa ja vasta sen jälkeen syödä. Kuvista tulikin minun mielestäni tosi kivoja ja kesäisiä.



Vili selvästi suunittelee eväiden ryöväämistä kuvauksen aikana...


Tyhvi meinasi pulahtaa laiturin päästä uimaankin









Sitten. Otimme eväät pöydälle ja aloimme suunnittelemaan niiden syömistä. Mukana meillä oli mehua, viinirypäleitä, minitomaatteja, ruissipsejä ja herkullista mikrossa valmistettua mustikkakakkua (joka valmistuu alle kahteen minuuttiin ja on niin hyvä, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon!). Vuohet touhuilivat vesirajassa ja kiipeilivät pienellä kalliolla, kunnes niiden neniin kantautui tuoksut meidän piknik herkuista. Yhtäkkiä meillä oli neljä innokasta kaveria pöydän ympärillä ja saimme kiskoa vuohia pannoista pois ja varoa, ettei pöytä kaadu... Onneksi olimme varautuneet ja laitoimme vuohille kaikille kaulapannat jo lähtiessä ja narujakin meillä oli neljä kappaletta mukana.

Lopulta, kun emme saaneet minkäänlaista rauhaa syödä ja nautiskella kauniista kesäpäivästä, testasimme vuohien parkkeeraamista puiden juurelle. Testimielessä siis napsauttelimme jokaiselle narut kiinni pantoihin ja kiepautimme ne lähipuihin kiinni, jokainen omaansa jottei kohta oltaisi kovin solmussa... Kaikki meni oikein hyvin ja vuohet olivat suht rauhassakin uudessa tilanteessa, kunnes naapurimökillä alkoi haukkua koira. Siinä vaiheessa vuohet alkoivat hepuloida, joten irrottelimme ne ja lahjoimme ne rauhallisiksi lopuilla eväillä. Olimme onneksi ehtineet syömään mahamme täyteen ja oli aika siirtyä vuohien osioon. Tulipahan samalla testattua puuhun kiinnittämistä ensi kesän leirisuunnitelmia varten. Kun kaikki eväät oli tyhjennetty, lähdettiin pikkuhiljaa palailemaan kohti kotitallia ja helpompaa evästaukoa...

"UUUUU, anna tännekkin! Tuoksuupa hyvältä!"

Mites se menikään, mitä haastavmpaa, sitä herkullisempia eväitä..! :D

Nomnom, tuumasi Vili ja häntää heilutti


Poislähtemisen hetkellä pöydällä oli todellinen paisti. ;)

Oletko sinä käynyt jonkun eläimen kanssa piknikillä? :)