lauantai 29. huhtikuuta 2017

Puolet maasta, puolet selästä käsin-ranch trail tunti

Viiko vierähti taas niin, etten ehtinyt kirjoitella teille viime länkkäritunnista mitään. Meillä oli viime lauantaina kahden tunnin kerta, ja aiheena oli ranch trail. Kun tuntilistassa luki että minulle olisi ratsuksi Bliki, ajattelin että jee, tosi kiva juttu, kaksi tuntia jumitusta kentän keskellä... Viime kerralla kun menin Blikillä, se ei toiminut sitten yhtään. Noo, ei muuta kun varusteet päälle ja menoksi, pakkohan se on aina yrittää.

Ranch trail sisältää paljon maastakäsittelyä ja sellaisia juttuja, mitä voisi kuvitella kaikkien karjapaimenten tekevän tiloillaan. Oli portin avaamista, sillan ylitystä, pehmokoiran kuljetusta paikasta A paikkaan B sekä tietty neliöt ja L-peruutukset. Tosiaan, uutena juttuna oli tämä maastakäsittely ja maahan sidonta. Aloitettiinkin meidän kaksituntinen käymällä kaikki tehtävät ensin läpi ja sitten jatkettiin maahan sidonnalla ja maastakäsittelyosiolla.

Maahan sidonnassa parkkeerattiin hevonen puomeista tehtyyn U-kirjaimeen, peruutettiin (maastakäsin) ja painettiin sen pää alas narusta kevyesti vetämällä, jonka jälkeen vain lähdettiin pois samalla tietty silmällä pitäen, että hevonen seisoo paikoillaan ruudussa eikä lähde mihinkään. Kuulemma länkkärikisoissa voi olla sellaisia tehtäviä, joissa hevonen sidotaan maahan ja ratsastaja menee 'huussiin', laittaa oven kiinni ja tulee hetken kuluttua ulos, ja hevosen pitäisi seisoa koko aika paikoillaan. Bliki osasi tämän hienosti ja kun maahnasidonta oli onnistunut, lähdettiin kävelemään ympäriinsä maneesissa hevosen seuratessa vapaana mukana. Bliki seurasi niin nöyränä perässä koko ajan ja toimi hirmu hienosti! Olin tosi yllättynyt, kun se seurasi niin hienosti, vaikka olen sille ihan vieras ihminen. Siinä sitten tehtiin kaikkia tehtäviä ja Bliki oli tosi hieno!

Kuvituksena meidän karvakorvien lähikuvia
 Ihan koko aikaa ei kuitenkaan vaan kävelty ympäri maneesia hevoset irrallaan, vaan toinen tunti sitten tehtiin samoja juttuja ratsastaen. Kun rupesin laittamaan Blikille ohjia, se alkoi ihan innoissaan maiskuttelemaan ja nyökyttämään päällään, jes nyt päästään tekemään kunnolla! Bliki oli ihan alusta asti tosi innokkaana menossa eteenpäin, mutta istunnalla se pysyi kuitenkin ihan siedettävässä vauhdissa. Tein alkuun aika paljon tehtäviä sen kanssa ihan vaan käynnissä vähän tunnustellen, miten se taas tomikaan. Neliö sujui hyvin, L oli tällä kertaa hyvin haastava meille, Bliki peruutti joka ikinen kerta itsensä ulos jostain kohdasta eikä se oikein onnistunut vaikka kuinka yritti. Portti tehtiin kolme kertaa ennenkuin se onnistui ihan kunnolla. Kahdella ekalla kerralla ei suostunut Bliki peruuttamaan vaan jatkoi vaan eteenpäin, jolloin oli pakko pudottaa naru ja ottaa uusiksi. Sitten kun se vihdoin ja viimein onnistui, oli aika voittajafiilis.

Tehtiin taas niin, että jokaisen tehtävän välissä käytiin ravailemassa kierros, ehkä pari ja Bliki oli aina ihan innoissaan lähdössä raviin ja ajattelin että mitätköhän taas tulee, mutta se ravaili/tölttäsi niin hienosti ja rauhassa että! Ravin jälkeen oli tosin aina vähän aikaa pientä malttamattomuutta ilmassa, mutta jonkin tehtävän aikana hevonen rauhoittui keskittymään taas. Tällä kertaa saatiin laukata vapaasti aina kun haluttiin ja lopputunti menikin niin, että kaikki vaan nostelivat laukkaa. Alkuun meinasin, etten laukkaa Blikillä, mutta kun ope sanoi, että siinä on hyvät jarrut, anna mennä vaan niin uskaltauduin kokeilemaan. Kyllä se laukka nousi, ja hiljentyi takaisin raviinkin hienosti.


Tästä kerrasta jäi taas tosi hyvät fiilikset, Bliki toimi huiman paljon paremmin kuin viimeeksi kun menin sillä. Onneksi otin vielä tuon jatkokurssinkin tätä länkkäriä! Seuraavalla kerralla sitten taas reiningiä!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pyöreät yhdeksän vuotta

Tänään on taas juhlittu oikein kunnolla, Misu nimittäin täytti tänään pyöreät yhdeksän vuotta! Ensi vuonna sitten on vielä kovemmat juhlat kun voidaan oikeasti juhlia pyöreitä vuosia. Oi voi, mihin se aika oikein menee, vastahan me haettiin pienen pienet kissanpennut Misu ja Misun sisko Lissu. Synttärisankari oli tänään innoissaan vastassa kun tulin koulusta kotiin ja minusta tuntuu, että se selvästi tiesi, että tänään on sen juhlapäivä. Siinä se nökötti koko välipalan syömisen ajan tuijottaen. Kun omistajan maha oli täytetty, kasasin kissan avustuksella pitkästä aikaa pienen agilityradan ja Misu oli niiiin innnoissaan! Ei olla pitkään aikaan tehty hyppyjuttuja, mutta hyvin oli kissalla muistissa miten hauskaa se on. Kun esteet oli muutaman kerran ylitetty ja namipurkin pohja alkoi uhkaavasti paljastua, tuijoteltiin Misun kanssa hetki sen pentukuvia, ja päädyttiin sitten heilumaan kameran kanssa tarkoituksena ottaa pentukuvat 'uudelleen' nyt yhdeksän vuoden jälkeen. Mitäs mieltä olette, onnistuttiinko me synttärisankarin kanssa?

Se oli niin pieni ja ruipelo!

Sama tuoli, mutta vähän isompi kissa

Nämä oli parhaita leikkejä siskon kanssa...

...ja kyllä se pussi kiinnosti vielä näin 9 vuoden jälkeenkin!
Keinutuoli on aina ollut Misun lempparipaikka...

...ja siinä kelpaa köllötellä nykyäänkin.
Misu 9vee vuonna 2017

ja pikku Misu luovutusikäisenä, juuri meille tulleena vuonna 2008!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kesän merkit

 Kuu irtokarvan määrän huipentumisesta kesään...

Eikä loppua näy...

...puolikuuta hiekalla makoilevasta kissasta...


...villansa irrottavista vuohista vähäsen...


...päikkäreitä ottavista hevosista ei päivääkään!

Kuva on hyvin harvinainen, molemmat kaviokkaat päikkäreillä!

Kesä (joka toistaiseksi sisältää iloisia yllätyksiä aamuisin kun on lunta maassa ja joka päiväiset raekuurot...) siis on näiden merkkien mukaan jo täällä! Tuore heinä vaan puuttuu!
 Onko teillä näkynyt jo kesän merkkejä?