sunnuntai 22. lokakuuta 2017

"Sorry I´m late, I saw a unicorn"


Syksy on saapunut ja hevoset opettelevat taas pikku hiljaa olemaan talvitarhassaan. Enää ei uskalla päästää niitä heti aamulla laitumen puolelle, kun alapellot ovat ihan kuuran peitossa ja tälläkin hetkellä taivaalta tiphatelee vähän väliä muutamia lumihiutaleita maahan. Talvitarhaan siirryttäessä hevoset muuttuvat entistä energisemmiksi ja ahneemmiksi, kun ne eivät saa mussuttaa koko päivää pellolla. Ne myös muuttuvat ulkonäöllisesti tarhaan siirryttäessä, vai mitä mieltä olette?

Laitumella murmelit näyttävät siis tältä


Oi mikä ylväs ilmestys!

Tässäkin on niin hieno ja kaunis yksilö!

Nuttuniskainen ponskikin on niin hienona pellon puolella

Niin. Ne tosiaan muuttuvat hienoista ja ylväistä yksilöistä edelleen hienoiksi ja ylväiksi, mutta niillä on pieni lisätwisti ulkonäössään.

"Plaah, täällä tarhassa on tylsää!"

"Mut tykkäätteks mun hienosta sarvesta? Ihan ite tein!"

"Toi kamu ei jättäny mulle tarpeeks sarven teko aineksia, tää oli mun ratkaisu."

"Joskus on kuulemma mietitty, että onko yksisarvisia olemassa, no nyt ainakin on!"

"Tällä saan oikeat supervoimat."


"Mitä te nauratte mulle siinä, ei tää oo mikään vitsi, ollaan ihan tosissaan."
"Näillä häntään asennetuilla lisäboosteilla päästään pinkomaan niin lujaa karkuun, ettette saa meitä ikinä kiinni, kato vaikka!"

Kiinnitäkää videossa huomiota tämän ylläolevan yksisarvisen sarveen... :D




"Hahaa, mitäs mä sanoin!"
Ja kun kaikki taikavauhtipallerot irrottaa (mihin meni noin puoli tuntia...), jää jäljelle taas ihan tavallinen pieni islantilainen.

"Mikä yksisarvinen, missä?!"

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Boing boing pupupoika

Pienet pupuset ovat asustaneet nyt tallissamme melkein kaksi kuukautta ja ovat muuttuneet pienistä pupusista ihan jo vähän isommiksi pupuiksi. Ne ovat kesyyntyneet huimasti, mutta vieläkin ne ovat aika arkoja, ehkä vielä joku päivä ne eivät juokse karkuun kun avaa mökin kannen... Yhteisillä rapsuttelu ja pompputuokioilla ne ovat muuttuneet aroista nurkassa kyyhöttävistä kasoista hyvin uteliaiksi ja seikkailunhaluisiksi pitkäkorviksi, jotka tulevat heti häkissäkin verkon taakse katsomaan talliin tulijaa. Varsinkin Stitch on kesyyntynyt sylipupuna paljon, ja on jo hirmuisen rento kaveri, toisin kuin Lilo, joka on vielä aika peloissaan. Tässä pikkuhiljaa totutellaan toisiimme, ei meillä ole mikään kiire.

1. Vielä melko varautunut Lilo

2. Rennon letkeä Stitch

Mainitsin ensimmäisessä pupu-postauksessa, että meillä ei ollut mitään aavistusta näiden kaverien sukupuolista. Noh, nyt on. Eläinlääkäri kaverimme kävi kyläilemässä parisen viikkoa sitten ja pyysimme häntä samalla tsekkaamaan kanikaverukset ja näin saimme selville ilo-uutisen; meillä on tyttö ja poika! Ehkä nämä nimet ennusti jotain, kun nimesin pupuset Liloksi ja Stitchiksi, Lilo on nimittäin se tyttö ja Stitch on meidän äijä.

3. Voihan pomppivat porkkanat teidän kanssa...

4. Nyt voidaan toistaiseksi vain arvailla, salaileeko tämä pieni pupunen poikasiaan mahassaan vai ei...

5. Molemmat ovat hyvin salamyhkäisiä...

Mites tästä nyt sitten? Lilo ja Stitch on ollut koko ajan samassa häkissä, joten vahinko on periaatteessa voinut jo sattua. Ne ovat vain vielä niin pieniä, että Stitchiä ei voi lähteä vielä operoimaan, kun ei ole vielä mitään operoitavaa.. Nyt Stitch on siis lähestulkoon joka päivä tsekattu, että joko olisi pallit laskeutuneet ja päästäisiin tekemään reissu eläinlääkärille. Eilen väsäilin niiden häkkiin (joka on todella iso, älkää nyt huolestuko!) väliseinän ulkohäkin verkosta ja nyt jänikset ovat saaneet vähän totutella elämään aidan kanssa. Ajatuksena siis on tässä lähipäivinä erottaa puput kahteen eri häkkiin, mutta niin, että ne pääsevät nuuskuttamaan ja nukkumaan kylkikyljessä joka tapauksessa. Sitten vain laitetaan sormet ristiin ja jännityksellä odotetaan, ensinnäkin sitä, että onko meillä kohta kuitenkin pieniä pupuja ja toisekseen, kuinka hyvin Lilo ja Stitch tulevat toimeen sitten kun ne pääsevät takaisin samaan häkkiin Stitchin operoinnin jälkeen.

6. Ei näitä hennoisi millään erottaa, mutta se on onneksi vain väliaikaista!

7.

8.

9. <3

10.


11. On nämä jotenkin niin mainioita tyyppejä, ja poseeraaminenkin onnistuu! <3

12. "Meistä kuulette vielä, vannon sen!"

Löytyikö lempparikuvaa? :)
Myös jotain pupujen superherkkuideaa etsitään, joten jos sinulla on jokin herkkuvinkki, mistä nämä voisivat tykätä, otan mielelläni vastaan ideoita!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kuin valokuvaa katsoisi

Olen aina tykännyt piirtämisestä ja seinäni ovat melkein puolillaan piiirtelemiäni kuvia. Se toinen puolisko, joka on huomattavasti suurempi, on pyhitetty milles muullekkaan kuin rakkaille muistoille, eli kuville. Ja kuvien aiheena ovat yllätys yllätys, huushollimme nelijalkaiset ystävät. Onhan tuota joskus tullut yritettyä piirtää omista elukoista kuvia, mutta jostain syystä ne eivät ikinä oikein ole onnistuneet.

Monta kertaa on tullut ihasteltua esimerkiksi Instagramissa, kuinka jotkut osaavat piirtää niin aitoja kuvia, että niitä pitää katsoa useampaan kertaan ennen kuin uskoo, etteivät ne ole valokuvia. Eräs tälläinen Instagram-tili on ollut jo pidemmän aikaa @katkopiirto. Olen bongannut kyseisen taiteilijan myös Facebookista ja jokunen aika sitten selailin Facebookia kun huomasin, että kyseinen taiteilija pyysi lähettämään julkaisuunsa suomenhevosen kuvia, joita voisi suomenhevosen viikolla piirrellä, ja minähän tietty iskin samantien Eemelin kuvan kommenttiboxiin.

Olin ihan tyystin unohtanut koko asian, ja yksi päivä avasin taasen sen puhelimen ja Facebookin, ja vastassa olikin jokseenkin tutun näköinen karvakorva, ei tosin ihan normaalina kuvana, vaan upeana mestariteoksena, pastelleilla paperille siirrettynä. Kaverit vähän ihmettelivät, kun aloin yhtäkkiä ihastuksissani hyppimään ympyrää pitkin käytävää... Eilen sain aikaiseksi hakea työn postista ja tänään se pääsi kehyksissä seinälle niin hyvälle paikalle, että näen sen heti, kun herään aamuisin.

Tämä on vaan niin ihana, en voi olla ihastelematta sitä joka kerta kun näen sen... <3

Lempparit, toinen kuvana ja toinen piirroksena

Tästä kuvasta on tauluun toiminut mallikuvana ja yhdennäköisyys on aika huima!

"Kröhm... Miulla olis vähän asiaa, jos nyt tuon piirroksen ihastelulta ehditte kuunnella..."

Misu muistutteli heti, että mites me muut, kun ihastelin ja kuvasin Empun kuvaa. No totta, olisi ihana saada pikkuhiljaa kerättyä jokaisesta elikosta samantyylinen masterpiece seinälle! Mulla on aina ollut haaveissa saada kaikista elikoista maalaukset/piirrokset seinälle, ja tämä Eemelin piirroksen ilmestyminen Facen seinälle varmisti sen, että joku päivä mulla on vielä kaikkien 20 kuva seinällä, ja mieluiten kaikki samalta tekijältä (varo vaan Katkopiirto...! ;D)

Tälläinen pino löytyi kuvia siltä istumalta, kun Misu mainitsi asiasta 

Ajatelkaa nyt, miten ihana olisi, kun nämä kaikki ja muutama muu samantyylinen olisi kehyksissä seinällä vierekkäin!

"Joo joo, kaikki sai jo kuulla, miten asettelisit ne ja muuta turhaa. Mä varaan seuraavan ajan maalaajan mallina!"

Onko sinulla maalauksia/piirroksia omista eläimistäsi seinälläsi tai haluaisitko sellaisia?

 Kiitos siis huimasti Katkopiirron Eija Haloselle, joka on taiteillut ihanan aidon teoksen Eemelistä! Kannattaa muuten kipittää suorinta tietä Katkopiirron Face-sivulle, siellä on nimittäin mahdollisuus osallistua arvontaan, jossa hieno palkinto!