sunnuntai 28. elokuuta 2016

~Kesä 2016~

Kai se on hyväksyttävä, kesä on ohi. Syksy alkaa ihan virallisesti ihan parin päivän päästä ja ilmat ovat viilentyneet ihan huimasti. Hepoilla ja vuohilla alkaa olemaan jo pikkuhiljaa paksumpi karva ja kissatkin alkavat viihtymään enemmän sisällä. Kohta ei enää kanakaan pääse ulos, kun senkin varpaita palelee liikaa. Puputkin joutuvat tyytymään Eemelin karsinassa ulkoiluun kun niiden ulkohäkin seiniä ei saa enää pystyyn jäiseen maahan (ei nyt ihan vielä jäiseen, mutta kuitenkin...). Nyt on siis tullut aika muistella menneitä-aika muistella kesää vuosimallia 2016.


Huhtikuun alussa suunnittelin jo, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään kesän aikana....

Käy Eemelin kanssa ihan vain kahdestaan maastossa
~
Laukkaa Empulla ilman satulaa
~
Ratsasta Empulla pellolla

 Näistä kolmesta kaikki jäi itseasiassa tekemättä, mutta syksyn aikana aion tehdä nämä kaikki!


Yritä taas Sónatan uittoa (viimeeksi ei mennyt ihan putkeen...)
~
Kierrä uusia maastopolkuja hepoilla

Hahaa, molemmat kohdat tuli tehtyä! Jotain siis sain aikaankin... :) Uudet polut tuli tutuiksi ja kahlailemassakin käytiin useaan otteeseen.


Tee oikein piitkä ratsastuslenkki
~
Vieraile Toonin luona

Noh, nyt on pakko taas sanoa, että jäipä kumpikin tekemättä. Tälle päivälle suunnittelin kyllä hiukan pidempää reittiä Sónatan kanssa. Toonin luokse on kanssa suunnitelmissa suunnata heti kun kiireet antavat myötä.


Hyppää maastoesteitä
~
Ratsasta Sónatalla pellolla

 Jes, taas molemmat kohdat-DONE! :)


 Keikkaile Lillin ja Vilin kanssa
~
Ota vuohet useammin mukaan ratsastuslenkeille
~
Käy vuohien kanssa paaljon lenkeillä

 Keikkailtu on Lillin ja Vilin kanssa, nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan joulushowta... Lenkkeiltyä tuli noiden kanssa ihan kiitettävästi, mutta hepan kanssa ei vuohet päässeet kertaakaan juoksemaan...


Tee blogiin ainakin pari videota
~
Saa satulahuoneprojekti valmiiksi
~
Nauti lomasta!

Videoita taisi blogiin tulla kesän aikana se pari kappaletta, olisi voinut tulla paljon enemmänkin... Satulahuone edistyi, mutta kesken on silti vieläkin tuokin ikuisuusprojekti-ehkä ensi kesänä...? Lomasta tuli kyllä ehdottomasti nautittua!


Olisi pitänyt muistaa kirjoittaa listaan vielä, että tee blogiin kesä 2016-video, niin olisin saanut yhden kohdan enemmän tehtyä. Olen nimittäin väsäillyt teille videonpätkän, jossa on minun kesäni parhaat hetket pähkinänkuoressa. Toivottavasti tykkäätte!


 Jos video ei näy, klikkaa alhaalla olevasta linkistä!

torstai 25. elokuuta 2016

Mahtava hevoskesä 2016



Pikkuhiljaa alkaa huomaamaan, että Suomen suvi on nyt ohi. Ei kuitenkaan  ihan vielä, kun elokuuta on vielä vähän jäljellä. Nyt kesän lopussa alkaa pohtimaan, että  mitähän sitä tuli touhuttua kun niin hirmu nopeasti meni kesäloma, jota ihan äsken vasta odotettiin. Tämäkään postaus ei ole vielä se "virallinen" kesänmuistelu postaus, vaan sitä varten on tulossa vielä spesiaalimpaa materiaalia... Mennyttä heppakesää ajattelin nyt kirjoitella vielä ylös ihan erikseen, siitä nimittäin riittää kerrottavaa!



Koko menneen kesän olen aktiivisesti kirjoitellut kaikki heppailut tarkkaan ylös ratsastuspäiväkirjaani, jossa on ensimmäiset merkinnät vuodelta 2011. Sieltä voin nyt luntata, mitä kaikkea pitää muistaa blogissa vielä mainita.

Nämä murmelit tekivät kesästäni hauskan, työntäyteisen ja kaikinpuolin ihanan!
Ihanin muisto mielessäni menneestä kesästä on Sónatan kanssa tehdyt kahlailuretket kaverini mökkirantaan. Se oli jo kesän tekemislistalla ja olen niin iloinen, että päästiin tamman kanssa veteen vihdoinkin! Ensi kesänä ihan varmasti uudestaan!



Samalla kun ollaan köpötelty uimarannalle, ollaan seikkailtu uusilla poluilla Sónatan kanssa. Huomaan myös, miten paljon enemmän luotan Sonttuun, hurjasti enemmän mitä kesän alussa. Parhautta on ollut se, kun ollaan kiidetty tamman kanssa uusillakin reiteillä kotiinpäinkin hirmuista laukkaa tai tepsuteltu töltillä menemään ihan uusissa paikoissa. Pellollakin uskalletiin ekalla peltokerralla laukata, kun tiedän vain että ei se mihinkään lähde.
                                          

Voin sanoa, etten vuosi sitten olisi uskaltanut antaa laukkapohkeita ihan uudella polulla ja vielä kotiin päin! Niinhän eräs sanonta menee: "Your horse is as brave as you are." Olen varma, että tulevana syksynä ja talvena keksitään vielä enemmän uusia reittejä joita kuljeskella!


"Kello taisi lyödä jo 7, kun startattiin Sónatan ja äitini kanssa pihasta kohti tuttumme mökkiä. Vähän jännitti vauhdin määrä, kun oli suht paljon polttiaisia. Tamma yllätti ja vauhtia olisi alkuraveilla  olla enemmänkin. Kun päästiin kaverini mökin suoralle, tamma kyllä päästeli menemään taas menemään. Hirmuista tölttiä mentiin" 
--
"Lähdetiin tutkimusmatkalle mökin ohi vievää polkua pitkin. Kovin pitkälle ei päästy, kun tuli dead end vastaan. Tamma oli super rohkea"
-Ratsastuspäiväkirja 15.8.-



"Lähdetiin kotiin päin ja Sontun kuuliaisuudesta vakuuttuneena uskalsin antaa pollelle laukkapohkeet kotiinpäin ja hirmu hienosti hepo pysähty ekan mäennyppylän päälle. ♥ Seuraavalla suoralla uskallettiin vielä laukata, vaikka äiti epäilikin. Niin hienosti Sónata laukkasi! ♥ Pysähtyi juuri kun piti ja meni sopivan reippaasti. Ihan huippu ♥ Rakastan. Samaa kieltä tässä jo tamman kanssa puhutaan. Eihän siihen mennytkään kuin viisi vuotta... Luotan tuohon otukseen melkein 100%. Maailman paras islantilainen. ♥"
-Ratsastuspäiväkirja samalta reissulta 15.8.-

(sydämistä voitte päätellä kuinka innoissani olin lenkin jälkeen kun raapustin tuota ylös...)


Joku varmaan ehti jo pohtia, että ratsastinko ollenkaan herra Eemelillä kesän aikana, kun koko postaus on ollut tähän saakka pelkkää papatusta Sónatasta. Kyllä tuo pullea suomalainenkin pääsi lenkkeilemään. Eemelin kanssa ei suoriuduttu vielä tänä kesänä uimaan saakka, mutta ehkä ensi kesänä, jos saisi hiukan enemmän luottoa tuohon kaveriin talven aikana...

hianon hiano ♥

Eemelin kanssa ollaan seikkailtu aikalailla kaikki lenkit tutuissa maisemissa, pollella kun tuppaa olemaan välillä liian vilkas mielikuvitus. Päiväkirjaani kun selailen, löytyy sieltä Eemeliä koskevista muistiinpanoista perus humputtelua, laukannostoja ja jalkapalloa. Jalkapalloa tulikin ihan suht ahkerasti pelattua ukkelin kanssa. Temppujakin kesän aikana opeteltiin mutta ei vielä kumarrusta ja peruutusta monimutkaisempia juttuja. Paikallaan seisomista niin että minä lähdin peruuttamaan poispäin opeteltiin vähän, mutta se on hyvin alkuvaiheessa...


Pellolle ei tänä kesänä uskaltauduttu Eemelin kanssa, en ihan niin hyvin vielä luota tuohon körilääseen. Ehkä sitten ensi kesänä? Onnistumisia mahtui Eemelinkin kanssa kuitenkin ihan huimasti kesään ja uskon vahvasti että tulevana syksynä Eemelin kanssa edetään taas eteenpäin. Toissa kesään verrattuna hevonen toimii hienosti, silloin ei laukka noussut ja pää nyki koko ajan alaspäin. Nyt laukka nousee yleensä aina kun pyytää ja pää pysyy aika hyvin rauhassa paikallaan-mitä nyt kaikki perhoset ja pikkulinnut katsellaan mennessä.


"Sontun jälkeen Emppu pääs vielä lenkille. Sen kanssa kierrettiin Saanalenkki iman satulaa. Ravattiinkin ja oli hurjan pompottavaa kyytiä! Ravaaminen Empulla ilman satulaa saa aina hymyn huulille. Hyvän mielen hevonen ♥" 
-Ratsastuspäiväkirja 21.7.-

"Satuloitiin Eemeli ja talsittiin Saanalenkille päin. Mennessä oli hiukan takkuista, kun herra luuli kai Sónatan tulevan perässä... Hömelö humma ♥ Lopulta ravikin sujui ja hienosti meni. Otettiin vielä laukkakierros ja se se vasta hienosti menikin! Ihan super. ♥"
-Ratsastuspäiväkirja 14.8.-


Kahdestaankin pääsivät pollet kesän aikana ainakin kerran menemään...

"Tänään lenkkeiltiin Saanalenkillä molempien heppojen kanssa yhtaikaan! Eemeli edellä ja minä ja Sónata perässä. Mennessä ravattiin ja mentiin ihan kääntöpaikalle saakka.  Hienosti meni ravit. Sit laukattiin vielä lenkki uudestaan ja lujaa mentiin taas! Oli ihanaa käydä kahden hevosen voimin lenkillä!! ♥"
-Ratsastuspäiväkirjani 8.8.-

Rakkaat murmelit ♥♥
                                       
Sellainen heppakesä minulla oli näin tiivistettynä. Oliko teillä millainen heppa/eläinkesä? :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Maastoesteillä kuukausi sitten

Huhhuh, mitä hulinaa viime viikko oli! Tekemistä riitti koulun jälkeen niin hirmuisesti, että hevoset ja vuohet saivat vain lihoa rauhassa aitauksissaan. Nyt alkaa kuitenkin taas tasoittumaan ihan normaaliin rytmiin tämä elämä ja ehdin toivottavasti enemmän noiden karvakorvien kanssa puuhastelemaan.
Kirjoittelin joku aika takaperin, että suunnitteilla olisi metsäämme taas pieni maastoesterata. Se tuli rakennettua kaverini kanssa jo aikapäiviä sitten (19.7.) ja sitä tuli hypittyäkin jo hyvän aikaa sitten. Nyt vasta ehtii tämä postaus blogiin... Esteitä tuli tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin ja niistä tuli kyllä tuplasti hienompiakin. Ensimmäisenä suunnattiin Sónatan kanssa esteitä tutkimaan. Alkuun tiellä nököttävät puut ja kannot olivat ihan yksinkertaisesti kamalia. Esteisiin tutustumisen lomassa ravailtiin ja otettiin pikku pätkä laukkaakin.


Kun esteet eivät olleet enää ihan niin kamalia, ruettiin pomppimaan. Mitenkään erityisen hyvin ei kyllä mennyt pakko sanoa. Olisikohan syynä se, ettei olla hypitty pitkiin aikoihin ja samantien suunnataan maastoon pomppimaan? Me ei kuitenkaan siitä lannistuttu, vaikka hypyt olikin aika sähellystä muutamaa suht onnistunutta lukuunottamatta. Minä ja Sónata ollaan vissiinkin niin puskaratsukko, ettei meille ole niin tärkeää hypätä verenmaku suussa aina virheettömästi ja odottaa oikeaa ponnistuskulmaa, vaan meille tärkeintä on, että meillä on hauskaa.



Tämän hyppykerran jälkeen ei olla ihan kuaheasti puomeja ylitetty, metsässä eikä pihatiellä. Nyt olisi suunnitteilla taas alkaa miettimään enemmän esteitä kun peltokenttä on taas käytössä! Ollaan pari kertaa pellolla köpötelty ja hienosti on mennyt. Kohta siis puomeja mukaan!

Nyrpeän näköinen esteen ylittäjä, joka ei ole enää yhtä hyvin pukeutunut ratsastuslenkeillä. Nyt voi jo jättää loimen pois lenkille lähtiessä, syksy on siis tullut!
Kun tammuska oli saatu talliin, oli Eemelin vuoro päästä ihastelemaan esteitä. Alkuun asteltiin parin pienne tukin yli ihan käynnissä ja sitten hiukan ravailtiin. Ravissa ei ylitetty esteitä kun Eemeli unohtaa joskus nostaa jalkojaan ihan ilman esteitäkin. Ravit sujui hyvin ja sitten kokeiltiin laukkaa. Ekalla kerralla ei onnistunut, mutta toisella yrityksellä oli niin hieno keinuva laukka. Laukkojen jälkeen kaverini ratsasti pollella kotiinpäin.


"Hui kauhistus, mikä tuo on??"

Niin suloinen pikku veijari ♥




Tällä kertaa ei muuta, moikka!

maanantai 15. elokuuta 2016

Vuah agilityä part2

Tytin ja Lumikin agilitytuokiot eivät menneet ihan niin huipusti kun oli ajateltu, joten odotukset olivat korkealla kun kehään asteli esiintyvä taituri Vili. Alkuun Vili muisteli mitä kaikkea se oikein osaakaan...

Koivet nousivat vieläkin hienosti!

Eikä kahden jalan seisontakaan tuottanut ongelmia

Kaikkein tärkeinkään temppu ei ole onneksi unohtunut eli kiittäminen ja kumartaminen!
Kun Vili oli saanut lihaksensa lämmiteltyä ammattimaisesti temppuilemalla, siirtyi Vilikin esteiden pariin. Kuten on aikaisemminkin todettu esteet eivät ole Vilin vahvuus. Lillin ja Vilin esityksissäkin Vili toimittaa pellen virkaa ja sabotoi kaikki esteiden ylityskohdat... Tällä agility kerrallakaan ei vältytty esteiden tuhoamiselta tai väärinkäytöltä, mutta ihan oikeinkin Vili esteitä ylitti.

Uuno jopa pysyi lankulla

Ja pomppuakin löytyi kerrankin...!

Näin hienosti!

Ja sitten tuli se väärinymmärrys... Ämpärit oli pujottelua varten, ei niiden päällä seisomista varten... :)

Vili harjoitteli esteiden jälkeen vielä hiukan uutta temppua, joka nyt on saatu harjoiteltua loppuun saakka! Kuvia ja pieni videopätkä tulee seuraavassa vuohipostauksessa!

Lopuksi Vili pääsi tekemään sitä mitä se ainakin osaa hienosti tehdä! 


"Joko nyt ois minun vuoro?"
Ei päässyt Misse ihan vielä Vilin jälkeenkään esteradalle, kun oikea agilitymestari asteli paikalle.

Lilli the mestari
Lillikin aloitteli temppujen muistelulla ja hyvin muistui mieleen koipien nostot ja peruuttelut yms. Pian oltiin valmiita aloittamaan hyppelyt!

Niin taitava♥

Hurjimus taituri ♥


Lankku on ja pysyy Lillin lemppariesteenä!

Lilli on myös taitava pujottelija, sitä ei tarvitse kahdesti käskeä ämpäreitä kiertämään!

Ja esteet ylittyvät lähestulkoon aina ihan tyylipuhtaasti!
Lilli oli viimeinen esteillä loikkija tällä kertaa, Sohvi sai luistettua tehtävästä ja Elviksellä tuskin olisi ollut minkäänlaista motivaatiota hommaan. Täytyy vanhan herran kanssa kyllä kokeilla vielä joku päivä mitä se tuumaisi!

"En miä oikeastaan enää edes halua hyppimään esteitä, laiskottaa liikaa..."

Misua alkoi samantien kiinnostamaan esteet kun se kuuli Missen jättävän agilityn väliin... :)