torstai 27. heinäkuuta 2017

Piknikillä - vaativuustaso:haastava

Mitä tulee mieleen sanasta piknik? Hmm.. Viltti, jolla on paljon kaikkea hyvää naposteltavaa ja juomista sekä tietenkin hyvä seura! Lisäksi tilaukseen laitetaan aina hyvä ilma, ei mielellään vesi- tai lumisateita, vaan mahdollisimman nätti, lämmin ja aurinkoinen sää. Tämä on se helppo ja ehkä yleisin piknik-vaihtoehto, vaikeustasoa voi lisätä ottamalla mukaan esimerkiksi koiran tai vaikka hevosen, mutta jos haluaa kunnolla haastetta kannattaa mukaan ottaa mahdollisimman monta itsepäistä vuohta.

Tässäpä oikein hyvän näköinen joukkio sarvipäitä, otetaan ne mukaan!

Vaikuttaa lupaavalle piknik-seuralle...

Onneksi matkan aikana ei tarvinnut ihan hirveän paljoa vahtia eväitä, vaan vuohet löysivät omat eväät puskista.

Nomnom

Ja mitä enemmän haastetta, sen herkullisempia eväitä! Tätä ajatusta yritettiin pitää mielessä varsinaisessa piknik-kohteessa...

Välillä eväskassi sai viekkaita katseita osakseen..

Mutta onneksi ajatukset (tai ainakin katse) palasivat nopeasti puissa oleviin eväisiin

Olimme siis päättäneet kaverini Veeran kanssa lähteä eväiden kanssa retkeilemään ja mitäpä sitä suotta retkelle lähtee, jos ei saa jotain eläintä mukaan. Vuohet siis pääsivät viipottamaan mukaan ja ai että niillä ja meillä oli hauskaa! Matkan aikana saimme vähän väliä pelastaa kangaskassia, johon olimme jemmanneet herkulliset eväämme, vuohien hampaista, vaikka ne suurimman osan ajasta kyllä keskittyivät ihan oikeisiin asioihin eli puiden ja puskien antiin. Olimme onneksi varanneet kassiin hieman sellaisiakin herkkuja, joita vuohetkin pääsisivät maistelemaan, mutta vasta kun itse olisimme syöneet!

"Niillä on tuolla kyllä jotain tosi hyvää!"

"Joo joo, matkalla ollaan maistamaan. Nää korret maistuu liian samalta, tässä kaipaa jo vaihtelua..."

"Minä harhautan, menkää te ja tuokaa mullekkin sitten!"

"Än-Yy-Tee-NYT! Hitsi, toi kissa paljasti meidät..!"

Niinpä niin, mitäpä olisi koko reissu ilman uskollista Misseä?

"Noo, ei tässä kuulemma enää pitkään että ollaan perillä, tulkaa tänne maistelemaan sillä aikaa!"


Metsän siimeksestä löytyi parempia herkkuja

Melkein hela jengen, Tytti puuttuu :)

"Hei, järvi näkyy jo, ei enää pitkään!"


"Joko me voitas tähän laiturille jäädä syömään, mulla on kauhee nälkä!"

Saimme kuin saimmekin eväät määränpäähän asti kutakuinkin ehjinä, ja rantaan päästyämme päätimme ensin zoomailla vuohia kameroiden kanssa ja vasta sen jälkeen syödä. Kuvista tulikin minun mielestäni tosi kivoja ja kesäisiä.



Vili selvästi suunittelee eväiden ryöväämistä kuvauksen aikana...


Tyhvi meinasi pulahtaa laiturin päästä uimaankin









Sitten. Otimme eväät pöydälle ja aloimme suunnittelemaan niiden syömistä. Mukana meillä oli mehua, viinirypäleitä, minitomaatteja, ruissipsejä ja herkullista mikrossa valmistettua mustikkakakkua (joka valmistuu alle kahteen minuuttiin ja on niin hyvä, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon!). Vuohet touhuilivat vesirajassa ja kiipeilivät pienellä kalliolla, kunnes niiden neniin kantautui tuoksut meidän piknik herkuista. Yhtäkkiä meillä oli neljä innokasta kaveria pöydän ympärillä ja saimme kiskoa vuohia pannoista pois ja varoa, ettei pöytä kaadu... Onneksi olimme varautuneet ja laitoimme vuohille kaikille kaulapannat jo lähtiessä ja narujakin meillä oli neljä kappaletta mukana.

Lopulta, kun emme saaneet minkäänlaista rauhaa syödä ja nautiskella kauniista kesäpäivästä, testasimme vuohien parkkeeraamista puiden juurelle. Testimielessä siis napsauttelimme jokaiselle narut kiinni pantoihin ja kiepautimme ne lähipuihin kiinni, jokainen omaansa jottei kohta oltaisi kovin solmussa... Kaikki meni oikein hyvin ja vuohet olivat suht rauhassakin uudessa tilanteessa, kunnes naapurimökillä alkoi haukkua koira. Siinä vaiheessa vuohet alkoivat hepuloida, joten irrottelimme ne ja lahjoimme ne rauhallisiksi lopuilla eväillä. Olimme onneksi ehtineet syömään mahamme täyteen ja oli aika siirtyä vuohien osioon. Tulipahan samalla testattua puuhun kiinnittämistä ensi kesän leirisuunnitelmia varten. Kun kaikki eväät oli tyhjennetty, lähdettiin pikkuhiljaa palailemaan kohti kotitallia ja helpompaa evästaukoa...

"UUUUU, anna tännekkin! Tuoksuupa hyvältä!"

Mites se menikään, mitä haastavmpaa, sitä herkullisempia eväitä..! :D

Nomnom, tuumasi Vili ja häntää heilutti


Poislähtemisen hetkellä pöydällä oli todellinen paisti. ;)

Oletko sinä käynyt jonkun eläimen kanssa piknikillä? :)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kissamaista menoa Helsingissä

Pari viikkoa on vierähtänyt kuin siivillä. Viime postauksen kirjoittamisen jälkeen olen mm ennättänyt käväisemään Helsingissäkin kuuluisia blogijulkkiksia tapaamassa. Reissuun tosin sisältyi paljon muutakin kuin Hupsun ja tosi höpsön paijaamista ja rapsuttelua. Suunnitelmia oli paljon ja kaikki saatiin onneksi toteutettua!

Ihan ensimmäisenä seikkailimme pitkin Helsingin katuja kohti kissakahvilaa, johon olen halunnut päästä kahvittelemaan aina siitä saakka, kun kuulin sellaisen olevan olemassa. Paikka oli jokseenkin täynnä, mutta onneksi ihanan kotoisasta ja mukavatunnelmaisesta kahvilasta löytyi kahdelle innokkaalle bloggaajalle pöytä kissojen keskeltä. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vain ihastelin miten ihanan tunnelmallinen ja erilainen kahvila on, puhumattakaan ihanista kissoista, jotka makoilivat ja viihdyttivät kahvittelijoita kuka missäkin korissa tai pöydällä. Kahvila oli hirmu hienosti rakennettu ja kissoilla oli ihan mahdottoman paljon kiipeilymahdollisuuksia. Ja se ruoka, se oli hyvää.

Valitettavasti en muista enää yhtään kissojen nimiä, mutta tämä kaveri viihdytti meitä kun odottelimme herkkujamme


Tyytyväinen kisu :)

Tähän kaveriin tuntuivat kaikki kahvittelijat ihastuvan ja olihan se ihan super ihana!

Pikainen poseeraus pesun välissä

Koivunrungot toivat ihanaa tunnelmaa ja kissat pääsivät niitä pitkin ihan katonrajaan kiipeilytasoille ja riippumattoihin nukkumaan

Tämä tuoli oli varattu, eikä siihen ollut mitään asiaa

Joku oli löytänyt hyvän tähystyspaikan

seinät olivat täynnä jos jonkin näköistä kissataulua ja koriste-esinettä
 
herkku croissantti, juustokakku ja Sandran kahvi :)
Kissakahvilassa olisi mennyt vaikka koko päivä, mutta siirryimme kuitenkin ulkoilmaan ja sain kunnon Helsinki-kierroksen. Kävin monessa paikassa, jossa en ole koskaan ennen Helsingissä käynyt, vaikka siellä on kyllä aika monesti tullut käytyä. Tuli nähtyä Salkkareiden ulko-ovi Huvilakadulla pariinkin otteeseen... ;) Illemmlla kierrettiin vielä Ruskeasuon alueella ja nähtiin hirmuisen hieno talli ja aikas isoja ratsastuskenttiä, kelpais kyllä mullekkin...

Leffaillan ja yöunien jälkeen suuntasimme aamuvarhain kohti Seurasaarta taskussa leivänmuruja ja pähkinöitä. Kamera roikkui toiveikkaana kaulassa koko reissun ajan, josko saisin kuvan, kun pörröinen orava tai pienenpieni tintti nappaa kämmeneltäni leivänmurun. Noh, kyllä leivänmurut katosivat pienten tinttien suihin, mutta yksikään kurre eivät uskaltautunut tällä kertaa lähemmäs. Näimme kyllä monta oravaa, mutta kameran eteen ei pörröhännät suostuneet. Pari kertaa olin tarpeeksi nopea ja sain napattua todistusaineistoa kesyistä linnuista... Seurasaari tuli kierrettyä, mutta taisi sinne jotain polkuja jäädä vielä ensi kertaankin.


Vähän harmittaa, kun ei ihan ole tarkentanut lintuun...



Näitä otuksia riitti saarella riittämiin ja kerran jouduimme niiden hyökkäyksen kohteeksi...


Näkymää Munkkiniemen puistotielle

Kaiken yllä mainitun lisäksi jäi meillä paljon aikaa paijata kisuja ja juhlia Nupun synttäreitä. Juju esitteli hienoja agilitytemppuja ja sain pitkästä aikaa pitää pörröistä ragdollia sylissä, voi että oli hassun tuntoista, kun kissa oli ihan lötky! :D Eka kommentti taisi kissoista olla: "onpas ne isoja, meidän kissat on niin pieniä!" Nupun hurjan tuuhea ja pehmoinen turkki tosin hieman hämäsi mutta silti...

Hirmuisen kaunis synttärityttö Nuppu

Kuuluisana blogikissana huippumallina Nuppu osasi poseerata hienosti kun se kuuli kameran sulkimen äänen

Kamera otettiin esille juuri, kun agilitymestari Juju oli päivänokosillaan

On sekin vain niin söpö.. Varokaa vaan kisut, tulen pian uudestaan!