lauantai 28. marraskuuta 2015

Luukku 2 Kissojen lahjavinkit pukinkonttiin


 Koska olen varma, että tuo emäntä ei ole ainoa, jolla jää aina joululahjojen osto myöhään, ihan viime tippaan, päätimme antaa teille lukijoille hiukan lahjavikkejä, jotta olette jo hyvissä ajoin sitten lahjojen kanssa valmiita. Odotas hetki... Pitäisi varmaan ensin keksiä, mitä oikein voitas teille neuvoa.....
Miten olisi, tarvitsetteko kenties ison pussin ruokaa rakkaille kisumirreillenne? Voin suositella...

Ääh... Misse tuli ja sanoi, etei me nyt voida teille lukijoille mitään kissanruokia mainostaa, mitäs sitten...

Mietitään mietitään...

Misse ei ainakaan keksinyt, tai sitten nuo koristeen valot loistavat vain kirkkaamin kuin Missen älynväläyslamppu...

Tiiätkö mitä Misse, mä sain idean...
Koska kirjoitamme lahjavinkejä blogiin, kaikki kenet nämä lahjavinkit tavoittavat, tykkäävät lukea, ja mikä olisikaan parempi lahja lukemisesta pitävälle kuin kirja! Käytiin hiukan tonkimassa omistajan kirjahyllyä ja löydettiin ne kaikkein luetuimmat kirjat, näistä ainakin meidän omistaja on tykännyt!
 Noniin, ekana mä suosittelen teille tälläistä Tallijengi-sarjaa. Omistajalla on melkein kaikki kirjat kerättynä tuolla hyllyssä, muttei jaksettu ottaa kun nää neljä.. Näistä kuitenkin on hyvä aloittaa, joten laittakaapas muistiin, Tallijengi-kirjat kaikille hevosista tykkääville ja plussana myös kivasti kirjoitetut jutut!
 Näitä kirjoja suositellessa täytyy yrittää samaistua noihin villipetoihin, jotka poseeraavat jokaisen Wild-sarjan kirjan kannessa. Tuo sukulaissielu, tiikeri on mun lemppari, mutta on kuulemma olleet nuo kaikki muutkin ihan hyviä luetavia. Nämä on kuulemma tosi elävästi kirjoitettu ja jokaisessa kirjassa seikkailee kaikenlaisia eksoottisia eläimiä, eksoottisempia kuin meidän vuohet! :)
 Voih, Misse pakotti mut ottaa tämänkin...Maailman paras hevonen-täyttökirja. Mitä nyt selailtiin Missen kanssa niin tosi kivasti kuvitettu ja monipuolinen kirja, kaikille hevosihmisille ihan ykköstoive!
En älyä, miksi Misse pakotti mut poseeraamaan joka kuvassa...
 Tätä kirjaa tuo omistaja on selaillut aina vähän väliä. Tiestikö tämän hevosista, ei kuulemma löydy tämän kirjan nippelitietoja ihan jokaisesta hevosopuksesta!

 Nämä kirjat ovat minun lemppareitani! Omistaja on viihtynyt näiden ääressä monta iltaa ja päivääkin, tosin hiukan tuon Aaveratsastuksen kanssa hirvitti. Sonja-sarjan molemmat kirjat ovat ehdottoman lämpimästi suositeltavissa jokaiselle heppaihmiselle! Kirjoissa piisaa jännitystä ihan kannesta kanteen ja mikä on ehdottomasti plussa näin blogimaailman kuuluisuudelle, niiin blogitkin ovat päässet hauskasti mukaan kertouksiin.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähimmäisenä, minun kirjani, Oman kissan kirja. Minä olen saanut kunnian täyttää tätä kirjaa ja se onkin melkein täynnä! Pitäisikin varmaan pyytää tuota omistajaa taas hiukan päivittämään mun tietoja tonne, se on niin kiva, että siitä on iloa kissalle ja omistajalle moneksi vuodeksi!

T:Misu&Misse (joka ei kiireiltään ehtinyt loppuihin kuviin mukaan...)
P.S. Voitte vielä lähettää kysymyksiä ja kuvatoiveita...! :)

Luukku 1 Kilien jouluvarusteet


Hiphei, vihdoin se saa startata, blogihistorian ensimmäinen joulukalenteri! Misse on ainakin edukseen tuossa kuvassa... ;) Joulu lähtee lähenemään entistä vauhdikkaammin, ja täällä ollaankin jo valmistauduttu hurjaa vauhtia sitä suurta juhlaa varten, muutenkin siis kuin vain kirjoittamalla joulukalenteripostauksia... Lilli ja Vili ovat saaneet jo muutaman keikkatilauksen joulun jälkeen, ja eihän nyt kaverit voi keikalle lähteä, jos niillä ei ole edes uusia jouluasuja! Nyt on siis ostettu kaupungin kangaskaupan punaisen huovan hylly tyhjäksi ja niistä on saatu aikaan jotain hienoa, ainakin minun mielestäni. Hienoa ja todella jouluista! Vili valjasteli jo viime jouluna hienojen kulkusilla varustetuilla valjailla Vilpertti Vaaleanpunakuonon virassaan enkä voinut olla tekemättä sille ja Lillillekkin täksikin vuodeksi jouluiset kostyymeja.Tänä vuonna vaan mentiin hiukan vielä pidemmälle. Myöskin Vilin apuri, pikku Lilli sai oman hienon viitan ja molemmat kilit saivat myös jalkoihinsa hienot, kulkusilla varustetut "pintelit". Alkuun hieman varsinkin Lilli oudoksui kiliseviä koipiaan, mutta nopeasti sekin unhotui ja meno jatkui! Vilille oli jo vuoden takaa tuttua se ihana kilinä, mikä kulkusista lähtee, joten Uuno ei ollut moksiskaan uusista valjaistaan ja töppösistään. Joku toivoi toivekuvapostaukseen tunnelmallsia kuvia vuohista, jossa ne poseeraavat tallissa heinien keskellä, mikä sopiva tilaisuus ottaa samalla kuvia niiden uusista jouluasuista! Nyt siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jouluiset vuohet hiukan heilahtaneissa kuvissa, olkaa hyvät! :)
Lilliläinen ♥

"Hmm... mitäs noi valot on, voiskohan niitä syödä?"

Lillin uusi hieno nuttu on ihan hiukan vielä kesken, muttei paljon!

Vili ja vinot valjaat... :)

Vili sitten meni ja maistoi...

"Toivottavasti pääsitte jo joulufiiliksiin näistä kuvista, lisää on tulossa, jo heti huomenna! Muista tulla huomenna lukemaan, mitä kakkosluukusta löytyy!"


torstai 26. marraskuuta 2015

Synttärisankari

Siitä on jo kymmenen kokonaista vuotta kun "pieni" Sasu koiramme syntyi. Tänään on Sasun synttärit, ja pakko kai tunnustaa etten muistanut sitä... Eilen kyllä oli tarkoitus katsoa tarka päivämäärä, mutta se jotenkin jäi.. Joka tapauksessa, herran kanssa ei sen kummemmin juhlittu tai tehty temppuja, koska Sasu on jotenkin onnistunut loukkaamaan toista takajalkaansa, joten temppuilut säästetään myöhemmälle! Muutaman synttärikuvan kuitenkin onnistuin sisällä saamaan, Onnea Sasulle! ♥
Sasu muistuttaa, että nyt  blogi varamaankin hiljenee joulukalenterin tekoon, joten seuraavan kerran kirjoitellaan joulukuun 1. päivänä! 

Ei se kovin paljoa ole vanhentunut, toinen on jo 10-vuotias ja virtaa kuin 3-vuotiaalla!

PS. Muistakaahan käydä jättämässä kysymyksiä ja kuvatoiveita edelliseen postaukseen!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kiireesti kysymyksiä ja toiveita!

Monessa blogissa ollaan alettu valmistautua jouluun, joulukalenterin merkeissä. En itse ajatellut tekeväni blogiin joulukalenteria, mutta kappas mokomaa, nyt on suunniteltu jo melkein jokaiselle päivälle ennen joulua enemmän ja vähemmän erikoisia postauksia... Kalenteriin ajattelin sijoittaa myös kysymys- ja toivekuvapostaukset. Nyt siis tarvitaan Teidän lukijoiden apua! 

                Kuvituksena viimejouluinen Sonttu

  Kysy IHAN mitä vaan, aiheella ei ole väliä joko heppoihin, vuohiin, kissoihin, kaneihin, kanaan meikäläiseen tai mihin tahansa liittyviä kysymyksiä niin pyrin vastaamaan kysymyksiisi parhaani mukaan! 

Kuvatoiveita, niitä tarvitaan myös, joten laitahan kommentilla tulemaan millaisia kuvia haluaisit nähdä (esim. ilo, suru, epäonnistuminen, mitä tahansa!). 

Kiitos jokaisesta kommentista, toivottavasti saadaan oikein hieno joulukalenteri aikaan! :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Talvi on taas

 Nyt se taas alkoi. Maailman tyylsin ja piiitkästyttävin ajanjakso, talvi. Talvessa ei ole mitään hyvää ei sitten niin mitään! Tai noh, heti on peruttava puheensa ja sanottava, että talvella ei ainakaan ole ötököitä, ekä Sontun tarvitse pitää loimea... Se jääkin ainoaksi hyväksi puoleksi tässä kylmässä ja märässä ja pimeässä ajassa. Lumen tulon myötä ei saa syötyä enää sitä ei niin tuoretta heinää maasta niin helpolla, eikä me olla päästy enää laitumelle laukkaamaan. Purkivat mokomat eilen aidatkin pois... Me ollaan Sónatan kanssa nyt vaan tässä pullittu ja yritetty päästä taas tähän talven menoon mukaan. Päivät ulkona on lyhentyneet puolella ja kuivia heiniä joudutaan maiskuttelemaan tuoreen sijaan.  Omistajille ollaan järjestetty äksöniä roikkumalla aidan yli ja on pari kertaa ihan vahingossa napsahtanut tuo lankakin jo poikki...
Minä voisin jo haluta takaisin laitumelle...

Minua kutsuvat söpöksi, en vaan tiedä miksi...♥



Ei meillä mitään metkuja ainakaan ole mielessä...
Hiukan tässä alkaa jo harmittamaan, kun ei oikein meinaa nuo ihmiset ehtiä ratsastamaan kummallakaan meistä. Ollaan tosiaan vaan oltu tarhassa ja joskus ne ehtii juoksuttamaan meitä, se on kivaa! Pimeys tulee ihan liian nopeasti sanon minä! Ja tietenkin silloin, kun nuo ehtisiät meitä ratsastamaan, niin silloin pitää kertyä kavion pohjiin hirveät jäämöykyt. En tykkää en tykkää en tykkää! Tänään ja eilen pääsi kyllä Sonttu pienille lenkeille, mutta ei sekään oikein kuulemma ollut kivaa, kun joka kolmannen askeleen jälkeen piti kuskin tulla alas selästä ja nakuttaa tilsat pois. Jotain ne on puhuneet jostain tilsakumeista, jotka laitettais meidän jalkoihin seuraavan kengityksen yhteydessä, ei kuulemma sitten ois haittaa tilsoistakaan!
Sónata ensimäisellä lenkillä lumien aikaan

Kaikki lumet lähti Sontun jalkoihin mukaan tieltä... En tiedä miksi tuo copyright merkki tuli tähän kuvaan noin isolla, en ole mikään tietokone hevonen...

Päästiin hiukan vierailemaan Rositan vanhassa tarhassa
 Lumen tulo vaikutti ihmisiin kummasti, se vain juoksee koko ajan kameran kanssa joka puolella kuvailemassa jotain puita ja puskia. Niistä se meinasi tulla teille nyt kertomaan, mutta me onneksi saatiin napattua tää  kone ennen kuin se kirjuri ehti. Eikös olekkin paljon kivempaa kulla meidän kuulumisia ja katsoa meidän kuvia kuin jotain puita ja puskia?


Sónata lumiparatiisissa
 Tänään saatiin ihan luvan kanssa taas juosta. Irtojuoksutukseksi kutsuvat sitä. Se oli kyllä taas kivaa, ei tarvitse ihan syyttä suotta juosta. Ollaan kuulemma sen verran energisiä ratsastuksessa näin pienen loman jälkeen jos meitä ei juoksuteta.. Noh, voin olla varma, että minulta ainakin vauhtia löytyy, kunhan pääsen taas metsäpolulle! Sitä odotellessa.....



Nauttikaahan lumesta kun sitä on, mekin yritetään...! 
  T: Eemeli

perjantai 20. marraskuuta 2015

Eläimiä postauksen täydeltä

Jos luit ensimmäisen reissupostauksen, tiedätkin jo missä kävimme. Edellisessä postauksessa lupailinkin, että tässä postauksessa olisi eläimiä edellisenkin edestä ja niin onkin, tosin osa niistä ei enää ollut kovin eläväisiä... Vierailimme nimittäin Göteborgin luonnontieteellisessä museossa, joka oli täynnä mielnkiintoisia eläimiä ja lintuja, sekä valaita, huih!

Oven yläpuolella oli mahtava valaspatsas
 Olen kerran aiemmin vieraillut luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Se oli pieni paikka tähän verrattuna! Kerroksia ei tosin ollut kuin kaksi, mutta eläimiä oli senkin edestä. Lintujakin oli ihan mahdottoman paljon, ihmettelen vain, että miten ne on jaksettu laittaa niin hienosti esille ja ne olivat jopa hirmu elävän näköisiä (kaikki museossa olleet elikot olivat siis täytettyjä)!
Jos lasi ei olisi heijastanut kaiken takaisin, niin tämä voisi olla uusi vuoden luontokuva 2015...?

Karhut olivat minun  mieleeni!

Tästä kaverista tuli mieleen kotona kehräävä Misu, vähintään yhtä tuima katse!


Omituinen otus...

Tämä taas voisi olla Misse, sillä on selvästikkin samanlainen saalistajan valppaus, kuin meidän hiirimestarilla!

Tämän nallekarhun olisin voinut ottaa kotiini samantien! Niin lempeä katse sillä oli! ♥

Vilin esikuvakin löytyi museon käytäviltä, tälläinen se vetää Vilin pomon, joulupukin , rekeä jouluisin!

Huui... en haluaisi törmätä tälläiseen metsässä hevosen kanssa....

Koko hallin kuningas, herra norsu, ihan kunnioitettavan kokoinen sanon minä!

Löysin myös Lillin, Sohvin ja Tytin kaltaisia sarvipäitä

Tämä kaveri oli myöskin ihan supersöpö!

Näistä puhumattakaan...
 Kun olimme saanee museon kierrettyä ja pieni serkkuni halusi jo päiväunille, lähdimme talsimaan ihanan syksyisiä teitä pitkin paikalliseen eläintarhaan. Välimatkat olivat eläintarhassa minusta paljon pidemmät kuin yleensä, eikä eläinvalikoima ainakaan näin loppusysksystä ollut hirmuisen suuri. Kova arvailu oli päällä, kun vastaan tuli puinen aita, ja hyvin hyvin kallioinen tarha, mikä kumman eläin tässä asuu?
Penkkejä oli kylvetty ympäri aluetta, niitä saattoi olla keskellä metsää tai mäen huipulla, mikäs siinä, sai ainakin levätä aina kun halusi...

Mikä otus pysyy tuon aidan takana...? hmmm... ihan kuin tääällä tuoksuisi...

...hevonen! Tuossa tarhassa asusti viisi pörröistä Gotlannin russia!

Kun kuulin näiden kaverien toimivan kesäisin talutusratsuina, aloin jo harkitsemaan kesätöihin lähtöä tuohon puistoon!

Puistossa uiskenteli myös pari joutsenta

Ja löytyihän sieltä lampaita ja kanojakin!
 Jos minulta nyt kysytään näin jälkeenpäin, mikä oli parasta, sanon ehdottomasti eläintarhassa olleen vuohen olleen matkan yksi parhaimmista jutuista! Ja mielipiteeni voitte ymmärtää kun näette tämän söpöläisen:
Katsokaa nyt miten ihana se on! ♥♥ Olisin voinut otaa sen samantien mukaan ja kuvittelin jo kuinka opettaisin sillekkin temppuja!
 Tämä vuohikaveri lisäsi intoa päästä kesälläkin katsomaan näitä elikoita, jos nyt ei kuitenkaan töihin ihan vielä... Ehkä sitten joskus, kun Ruotsin kielen taitoni on hiukan kehittyneempää...
Aivan liian söpö vuohi, ei oi muuta sanoa. Ja jos totta puhutaan, niin näin seuraavana yönä unta, jossa tämä kaveri asui meidän tallissamme...
 Jos museossa ollut hirvi hirvitti, niin suuni loksahti auki, kun näin miten iso elukka hirvi ihan oikeasti on, luonnossa siis. Onneksi kuitenkin turvallisesti rauta-aidan takaa...
Siellä se olla möllötti, niin rauhallinen ja leppoisa otus....
 Pitkän aikaa kierreltyämme alkoi kuulua iloista veden loisketta ja jonkin sorttista epämääräsitä ääntelyä, jota en nyt oikein osaa luokitella, miltä se oikeasti kuulosti. Noh, se äänen aiheuttajana oli tällaiset kaverit:
on nen hassuja
 Veden loiskinnasta pääästyämme jatkoimme tetä eteenpäin, ja pian vastaan tuli toinen vesiallas, alkuun näytti kuin se olisi ollut ihan tyhjä, mutta kun oikein valppana oli, niin näki aina tummien möhkäleiden vilahtavan ohitse ja palaavan taas uudestaan. Allas oli täynnä suloisia ja sympaattisen näköisiä hylkeitä! Niiden touhuja katselimme jonkin aikaa ja sitten lähdimmekin jo pikkuhiljaa talsimaan kohti keskustaa.
Pieni pettymys, kun nämä eivät pelailletkaan iloisesti rantapallolla...
 Keskustaan kävellessämme ehdin ulkoilutaa kameraani pari kertaa, ja tälläiset kaupunkiotokset sain napattua jo uhkaavan tyhjällä akulla...

 Viimeisen lompäivämme aamuna ehdime vielä pistäytymään ihan majapaikkamme lähellä olevalla kana-kani-lammas tilalla. Se ei ole iso paikka, muutamat hasunkuriset kanat siellä taapertavat ja iloisesti viipottavat kanit sekä pari lammasta. Paikka on kaupungin laitamilla, ja se on tarkoitettu lapsille, jotta he voivat käyäd vanhempiensa kanssa rapsuttelemassa elukoita. Minä olin tietty ensimmäisenä kameran kanssa heilumassa, taas...
Miedän Pirkko-Liisa on hiukan erinäköinen kuin nämä hassut pallerot
 Itselleni oli hiukan yllätys, kun menin kaniaitaukseen, että suloinen pieni valkoinen kani loikki iloisena vastaan ja antoi paijata itseään niin paljon kuin vain halusi. On ne meidän kanit vaan aika arkoja, ainakin näiden jälkeen.
Koko jengi koossa

Yksi söpöimmistä kaneista, mitä olen ikinä nähnyt ♥

Mutta tästä tuli mun suosikkini

Tämä luppakorva muistuttaa kovasti meidän Peppiä
 Kun puput oli saatu rapsuteltua ja olimme todenneet, että lampaat olivat menneet kauhean kauas, oli aika lähteä pakkaamaan ja syömään, ja pian istuimmekin jo lentokoneessa matkalla kohti kotia. Oli hirmu kiva reissu, toivottavasti pääsen pian uudestaan!
Hihhii... loppuun vielä muutama lentsikkakuva...


Tältä näytti taivas melkein koko lennon ajan... Paksu pilvi alapuolella, ihan näytti lumelta! :)