Biitsi päivä vuohien kanssa

Aurinko paistoi niin ihanasti viime lauantaina että päätettiin lähteä vuohien kanssa taas vaihteeksi vähän pidemmälle ulkoilulle. Ihan olisi pitänyt olla aurinkolasit päässä, niin hurjasti tuo valopallo taivaalla loisti. Kameran olin muka taas tarkistanut että sen akku riittää ulkoilun ajan, mutta kas kummaa, tallin kiviseinät olivat imaisseet 40% pois harjailujen ja koulutustuokioiden aikana ja kun startattiin vuohien kanssa, oli kamerassa oikein ihanat 20% akkua. Tosi kiva hei. Tuo akku ei ole mistään parhaimmasta päästä, mutta uhmasin sitä silti ja lähdettiin tarpomaan lumessa kohti metsikköä.

Eka evästauko tallin takana!

Eikä pitkään mennyt ennen seuraavaa taukoa...

"Mitäs siinä sillä kamerallas osottelet, anna mun syödä!"

Oltiin jopa pellon toisella puolella, ja kaikki matkaseuralaiseni olivat kyllästyneitä ja mussuttivat vaan eväitä pitkin ojia...

Talli näkyi vielä, kun kuulin takaani hyvin tympääntynyttä määkimistä: "Määä haluan sisälle, ei taas tänne! Mennään jonnekkin muualle! Anna namia!". Niimpä vilautin niille vähäisillä kameran akun rippeillä kameran muistikortille tallentuneita otoksia kesältä, joilla sain motivoitua niitä jatkamaan. Saatoin hiukan vihjata, että ollaan menossa biitsille, ja varmistelin olivatko ne ottaneet aurinkorasvan ja uikkarit mukaan.

Vuohille meni ihan täydestä kun näytin niille tätä kuvaa ja kerroin että nyt nekin pääsisivät rannalle, jos vain jaksaisivat hetken taapertaa, ovela olen, enkö... ;)

Lilli alkoi heti haaveilla, kuinka se hankkisi vihdoinkin tasaisen rusketuksen, viime kesän auringonotot jäi vähän toisen kyljen jutuiksi...

Niimpä matkamme jatkui odottavissa tunnelmissa ja minä myhäilin tyytyväisenä, sain sarvipäät huijattua edes vähän pidemmälle lenkille, ja vielä ilman nameja! Kyllä nuo siis tykkää lenkkeillä, mutta joskus joku niistä keksii että kotona ois kivempaa ja ulkona kaikki on kamalaa ja kylmää niin pitää aina välillä vähän suostutella. Jotta päästäsiin rannalle, meidän piti kulkea jo ihan tutuksi tullutta metsäpolkua pitkin. Siellä oli aivan ihana käveleskellä kun aurinko vähän pilkotti puiden lomasta ja vuohetkin jopa juoksi edellä, niin innoissaan ne olivat rannalle pääsystä.

Ei ihan se tunnelma välity tämän kuvan kautta, mutta näettepähän meidän lenkkipolun maisemaa

Metsän siimeksessä pidettiin taas vaihteeksi pieni evästauko...

Vili löysi jopa hiukan vihreää lumen alta, puolukan varvut on namia!

"Noniin, jokos jatkettas?"

"Hopi hopi, se näkyy jo!!"

Vielä pakollinen puuräpsy ennen rannalle pääsyä...

Kun vihdoin vuohien sorkat kopisivat vasten laituria, ja ne alkoivat kaivella aurinkorasvoja esiin, alkoi kamera uhkaavasti pimetä ja pian akku olikin niin tyhjä, ettei sillä tehnyt enää mitään. Sain kuitenkin vähän lämmiteltyä akkua jotta sain muutaman kuvan vuohien biitsi tuokiosta.

"Noniin Tytti otitko uikkarit mukaan, nyt mennään uimaan!"

"Tuota noin Sohvi... Luulen että tässä on nyt jotain teknisiä ongelmia... Vettä ei ole!"

"No mihin se muka on voinut hävitä?! On se tässä aina ennenkin ollut! Ja tuo ihminen lupasi!"

"Kaverit hei, luulen, että me kävellään se veden päällä tälläkin hetkellä!"

"Ei oo totta! miten tää on mahollista! Sohvi me kävellään vetten päällä! ihan kun jotkut yliluonnolliset!"

"Noo, onneks sentään ruokapalvelut pelaa vaikkei uimaan nyt päästy..."

Näin syyllistävän katseen sain Sohvilta kun se vihdoin uskoi, ettei uimarantaa nyt ollutkaan vaan se käveli veden päällä...

"Hmm.. tämä pohja vaikuttaa täydelliseltä pienelle kisalle! Sohvi ja Tytti, ootteko valmiita?"

"Aina! Nyt mennään Sohvi! Eka toisella puolen voittaa!"

"Sinne on kyllä niin pitkä matka etten minä sinne juokse!"

"No älä nyt oo noin tylsä isosisko!"

"Okei, nyt alko pelottaa ku tää on niin iso paikka... ota syliin..."

"Kun nu kaksi nyt lähti juoksemaan tuonne, voin jäädä tähän tasailemaan tätä mun rusketusta..."

3 tunnin kuluttua...

"Jokohan nyt ois hyvä? Voidaan varmaan lähteä, oli mukava päivä!"