Mini-tiikeri

Jos sattuu astumaan talliin aamulla ensimmäisenä, saattaa nähdä, kuinka mini-tiikerimme Misse juo mitä kummallisimmissa asennoissa. Iltatallissa sama juttu. Kissat tulevat aina mukanamme talliin ja ensimmäisenä ne ryntäävät juomaan. Yleensä meillä on ainakin yksi ämpärillinen vettä sähkökatkojen varalta ja joskus isossakin saavissa on vettä. Misselle veden juonti on kuitenkin samanlainen sydämen asia, kuin viininystäville viinien maistelu...

Innokas juomari kissa matkalla talliin

 Missen yleisin juoma-asento on sellainen, että se seisoo etutassujen varassa ämpärin reunalla ja takatassut maassa. Joskus se on kylläkin seisonut takatassut ämpärin reunalla ja etutassut ämpäsin sisäreunoja vasten, mutta tämä vain silloin, kun vettä on vain vähän.

"Noniin... Nyt ollaan päästy asiaan! Oikein iiiso juomakuppi, kelpaa!"

"Okkei, aloitetaas tämänpäiväisen veden maistelu..."

"Huuh huh! Tässä oli kyllä jotain lisä aromia...!"

"Noo, ihan hyvää tää loppujen lopuksi on.."

<3

 Joskus, jos vettä on ihan vain tippa sangon pohjalla, Missen on pakko turvautua tositoimiin, eli kaataa ämpäri ja yrittää siinä sitten juoda, kun vesi valuu pitkin lattiaa... On se vaan haastavaa olla kissa...

"Tännekkin on jäänyt varmaan eilistä vettä... Pakko saada vesianalyysi!"

"Noh... jopas nyt.... Onpas tämä nyt haastavaa..."

"Come on vesi! Mul on jano, enkä tiiä mis muualla ois vettä...!"

"No piti loppujen lopuks sit kaataa tää... Ei sitä ois muuten saanu... Otetaan sitten vesi puruilla höysetettynä!"

 Missen joka iltainen rutiini on, että se kiertää ihan jokaisen eläimen sangon läpi ja maistelee vedet. Se vasta onkin hauskaa katsottavaa, kun Misse yrittää juoda, ja esim Sohvi tökkii hännästä kattia alas... :) Hepat ei ole enää moksiskaan...

"Hmmm... Tänne raikasta vettä ja heti!"

"Pystyisitkös itse juomaan tälläisessä asennossa? Tämän taidon olen perinyt kaukaisilta tiikeri esi-isiltäni."

 Tiikereistä puheen ollen... (Ei heikkohermoisille!) Misse tosissaan on todellinen mini-tiikeri. Se oli eräänä kauniina ja aurinkoisena perjantaina käynyt hurrjan kamppailun minkin kanssa. En yhtään tiedä, mistä tallimme karjakeittiöön oli minkki päässyt, mutta onneksi urhea pikku Misse sen oli siten listinyt. Sotamaalauksetkin oli kunnossa, pieni punainen täplä nenänvarressa. (luultavasti matsissa tullut jälki)Mitään muuta ei onneksi sattunut kissalle. Ja arvatkaas vaan, kuka on vielä tänäänkin ylpeillyt minkin murhaamisella? No Misse tietty! Se hyppii ihan innoissaan pitkin karjakeittiötä ja kulkee muutenkin pitkin maita ja mantuja ylpeänä teostaan. Sitä se saakin olla, minkkihän olisi voinut viedä vaikka viimeisen kanasemme tai vaikkapa kanit, mutta Misse sankari tuli ja pelasti kaikki. :) Happy end siis!

Tässä on mini-tikrun uinumispaikka, tästä on hyvä vahtia kaikki minkit maanrakoon! ;)