Rauhallinen kevät

Irtokarva pöllyää ja aurinko lämmittää ihanasti. Siitä tietää, että kevät on saapunut. Harmi vaan, että siihen kevääseen kuuluu myös liejuiset tarhat (jotka on meillä jo kuivuneet onneksi!) sekä petolliset routamontut metsäteillä. Meni pitkään, että ei uskallettu lähteä hevosten kanssa vauhdikkaammille maastoille, kun kaikki meidän reitit olivat tosi märkiä ja routaisia. Nyt ovat roudat saaneet onneksi kyytiä lämpöasteiden ja vesisateiden seurauksena ja pikkuhiljaa uskaltaa mennä jo vähän lujempaakin. Hokitkin napattiin eilen pois, eli nekään eivät enää hidasta menoa!

Meidän kevät on ollut hirmu rauhallinen heppailujen suhteen, ja hevosten liikunnat ovat tosiaan teiden takia olleet aika köpöttelyvoittoisia viime aikoina. Me ollaan käyty ahkerasti kyllä talutellen kevättä ihastelemassa kummankin kaviokkaan kanssa ja rauhallisia käyntilenkkejä on tullut tehtyä selästäkin käsin. Tuskin maltan odottaa, että uskaltaa taas lähteä laukkaamaan sulalla hiekkatielläm virkeällä hevosella. Se ääni, mikä kuuluu hiekkatiehen osuvasta kaviosta, on ihan 100varma lähestyvän kesän merkki!

Kun ei olla uskallettu lähteä metsäteille, on pitänyt kehitellä kaikkea kivaa pihatiellä hevosten kanssa. Tykkään kovasti pyöräillä, ja miksei samalla yhdistäisi hevosten liikuntaa, kun ajelee ympäri pihaa ja teitä? Sontun kanssa kokeiltiin pari viikkoa sitten ekaa kertaa vähän vauhdikkaammin pyörän kanssa kulkemista ja sehän sujui niin hyvin kuin voi lähestulkoon pomminvarman islantilaisen kanssa sujua! Sonttu ravaili ihan tyytyväisenä pyörän rinnalla eikä ollut moksiskaan. Eilen testattiin pyöräily tamman kanssa metsässäkin ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä! Muutama ruohotupsulle ajautuminen kävi, mutta mitä pienistä... Voi olla, että kesemmällä ne houkuttelevat ruohotupsut tienvarressa muodostuvat suuremmaksikin ongelmaksi pyöräreissuilla...

Onnistuupa se pyöräily muuten vuohienkin kanssa! Niiden kanssa saa olla kyllä jarrujalka aika herkällä, kun ne tuppaavat pomppimaan aika holtittomasti tielle ja pois. Meidän pyöräilyfiiliksiä voi käydä kurkkaamassa instagramissa @tallintarinoita. Blogin sivupalkissa (näkyy vain tietokoneversiossa!) pyörii myös kuvat meidän instasta!

Näiden kuvien ottamisen jälkeen maisema on muuttunut hitaasti mutta varmasti vihreämmäksi päivä päivältä. Tänään olikin taas se aika vuodesta, kun hevoset pääsivtä ekaa kertaa omenatarhaan maistelemaan vihreää ja muistelemaan, miten se laidunnus oikein sujuikaan. Hyvin sujui; niin hyvin, ettei Eemeliä meinannut saada enää kiinni ja takaisin tarhaan!