Maastoesteillä kuukausi sitten

Huhhuh, mitä hulinaa viime viikko oli! Tekemistä riitti koulun jälkeen niin hirmuisesti, että hevoset ja vuohet saivat vain lihoa rauhassa aitauksissaan. Nyt alkaa kuitenkin taas tasoittumaan ihan normaaliin rytmiin tämä elämä ja ehdin toivottavasti enemmän noiden karvakorvien kanssa puuhastelemaan.
Kirjoittelin joku aika takaperin, että suunnitteilla olisi metsäämme taas pieni maastoesterata. Se tuli rakennettua kaverini kanssa jo aikapäiviä sitten (19.7.) ja sitä tuli hypittyäkin jo hyvän aikaa sitten. Nyt vasta ehtii tämä postaus blogiin... Esteitä tuli tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin ja niistä tuli kyllä tuplasti hienompiakin. Ensimmäisenä suunnattiin Sónatan kanssa esteitä tutkimaan. Alkuun tiellä nököttävät puut ja kannot olivat ihan yksinkertaisesti kamalia. Esteisiin tutustumisen lomassa ravailtiin ja otettiin pikku pätkä laukkaakin.

Kun esteet eivät olleet enää ihan niin kamalia, ruettiin pomppimaan. Mitenkään erityisen hyvin ei kyllä mennyt pakko sanoa. Olisikohan syynä se, ettei olla hypitty pitkiin aikoihin ja samantien suunnataan maastoon pomppimaan? Me ei kuitenkaan siitä lannistuttu, vaikka hypyt olikin aika sähellystä muutamaa suht onnistunutta lukuunottamatta. Minä ja Sónata ollaan vissiinkin niin puskaratsukko, ettei meille ole niin tärkeää hypätä verenmaku suussa aina virheettömästi ja odottaa oikeaa ponnistuskulmaa, vaan meille tärkeintä on, että meillä on hauskaa.

Tämän hyppykerran jälkeen ei olla ihan kuaheasti puomeja ylitetty, metsässä eikä pihatiellä. Nyt olisi suunnitteilla taas alkaa miettimään enemmän esteitä kun peltokenttä on taas käytössä! Ollaan pari kertaa pellolla köpötelty ja hienosti on mennyt. Kohta siis puomeja mukaan!

Nyrpeän näköinen esteen ylittäjä, joka ei ole enää yhtä hyvin pukeutunut ratsastuslenkeillä. Nyt voi jo jättää loimen pois lenkille lähtiessä, syksy on siis tullut!

Kun tammuska oli saatu talliin, oli Eemelin vuoro päästä ihastelemaan esteitä. Alkuun asteltiin parin pienne tukin yli ihan käynnissä ja sitten hiukan ravailtiin. Ravissa ei ylitetty esteitä kun Eemeli unohtaa joskus nostaa jalkojaan ihan ilman esteitäkin. Ravit sujui hyvin ja sitten kokeiltiin laukkaa. Ekalla kerralla ei onnistunut, mutta toisella yrityksellä oli niin hieno keinuva laukka. Laukkojen jälkeen kaverini ratsasti pollella kotiinpäin.

"Hui kauhistus, mikä tuo on??"

Niin suloinen pikku veijari ♥

Tällä kertaa ei muuta, moikka!