lauantai 13. elokuuta 2016

Lillin suusta




 Moikka! Tänään teille kirjoitan minä, Lilli. Sain luvan kertoilla teille meidän jengin kuulumisia vaihteeksi. Meillö kaikilla menee ihan hyvin. Ulkoiltu ollaan jonkun verran nyt loppukesästäkin mutta veikkaan ettei ole enää kauaa siihen että sataa sitä jännää valkoista mömmöä maahan ja viimeiset vihreät ruohonkorret katoavat sen alle.. Tuo palvelusväki on nimittäin löytänyt päälleen taas paksumpia talviturkkeja. Mekin ollaan jo pikkuhiljaa muututtu pörröisemmiksi, eihän kukaan halua paleltua! Me käytiin yksi ilta pellolla syömässä koko porukalla ja oli kyllä kivaa! Sillä reissulla oli kameramies mukana ja sieltä on nämä kuvat otettu.


Sohvi sisko lypsää vieläkin maitoa. Kuulemma sen  takia, että ollaan syöty niin paljon vihreää heinää. Ei siis ole tullut uusia pikku kavereita meille... Se on jopa oppinut seisomaan nätisti paikoillaan toimenpiteen ajan. Enää ei kuulu hirmuista manaamista sen karsinasta lypsyaikaan, vaan lypsy on aina nopeasti ohi.  Mun ja Vilin äiskää Lumikkia ei ole tarvinnut lypsää, vaikkakin viime kesänä sitäkin lypsettiin pari kertaa.


Mun perheeni, edessä veljeni Vili ja äitini Lumikki, jonka takana siskopuoli Tytti ja sen vieressä tummanruskea iskäni Elvis jonka takana minä piileskelen. Vasemmassa reunassa toinen siskopuoli Sohvi. :)
Tässäkin melkein koko jengi näkyvillä.


Isukki on vaihtanut karvaa niin, että nyt sen valkoiset laikutkin näkyvät


Minä ja mutsi ilta-auringossa


Ai niin, nythän mä muistankin mistä mä ihan tosissani olin tulossa teille kirjoittamaan! Tuo kouluttaja on yrittänyt opettaa mulle uusia juttuja-jalkojen läpi pujottelua ja sen sellaista. Mua ei vaan kiinnosta yhtään! Mua ihan harmittaa kun haluaisin tehdä juttuja, mutta ei mua vaan kiinnosta. Heinät on paljon kiinnostavampia, vaikka ne olisivatkin oven toisella puolella... Mun pitää nyt alkaa olemaan taas skarppina, kouluttaja nimittäin kertoi että jos en tee temppuja ja opettele uusia, saan potkut meidän yrityksestä! Ajatelkaa, vaan Vili esittelemässä vuohien agilitytaitoja ihmisille! Eihän siitä tulisi mitään, nolaisi vain kaikki vuohet kun ei se pääse edes vaivaisen puomi yli! Pakko mun on saada pysyä esityksissä mukana, täytyy siis vaan alkaa tsemppaamaan! Mutta joo, ei mulla muuta. Loppuun vielä pari yhteiskuvaa meistä sisaruksista ja pari Vilin kuvaa. Ai niin unohtu sanoa, Vili on ollut mua paljon aktiivisempi temppujen suhteen ja on oppinut ihan uuden hienon tempun! Lopussa pieni videoklippi, mistä on kyse!




Aina yhtä iloinen veljeni Vili
Jos video ei näy, klikkaa tästä
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)