Joulupukki matkaan jo käy....

Joulaattohan se taitaa olla huomenna  ja joulupukki lähtee matkaan korvatunturilta varmastikkin hyvissä ajoin jo näin aaton aatto-iltana. Pääkaupunkiseudulle on pitkä matka lentää poroilla. Vilikin sai käskyn pomoltaan (ks.joulupukki) lähteä jo nyt hyvissä ajoin harjoittelemaan lahjojen viemistä ja muutenkin, onhan sitä matkaa tallilta talolle...

"Joulupukki tule jo... Täällä jo varrotaan...."

Tadaa! Meidän hiukan yli-innokas joulupukkimme :)

Vilillä oli niin kiire täyttämään pomon tehtävää, ettei kameramieskään meinannut pysyä perässä.

 Vili on saanut tosiaan käskyn toimittaa lahjat kilteille tallin asukeille ja talon väelle. Joulumieltä riittää naapureille, jotka toivottavasti kuulevat pikkuisten (mutta kuitenkin kovaäänisten) kulkusten kilinää, kun joulupukki tepastelee pitkin pihamaata aatto-aamuna.

Huomatkaa nyytti joulupukin kärrissä, mitäköhän siellä on ja kenelle se on...?

Noita valjaita olen väsännyt pitkään, huolella ja hartaasti!

 Vilin on kertonut minulle salaisuuden joulupukin virasta. Oikeasti jokaisessa tallissa on vähintäänkin yksi valeasuinen joulupukin apuri, joka sitten jouluaattona helpottaa pukin töitä jakamalla lahjat tietylle alueelle. Apureilla on myöskin apureita.... Ja tietty apureilla on salanimet. Vilin salanimi on ottanut suuresti vaikutteita joulupukin kuulusta Petteristä, sillä meille lahjat toimittaa Vilpertti Vaaleanpunakuono.

Vilpertti Vaaleanpunakuonolla ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi kokemusta, jotta se pääsisi lentämään, ehkäpä ensi jouluna?

  Meidän tallimme on itseasiassa täynnä joulupukin apurin apureita (eli Vilin apureita). Aina yöllä, kun valot sammutetaan ja kana käsketään nukkumaan, se ei oikeasti mene nukkumaan vaan köpöttelee hissukseen häkkinsä takanurkan luona olevaan pieneen käytävään, joka vie sen salaiseen tonttujen työmaahan. Siellä tontut ahertavat pitkin päivää, ja kun valot sammuvat, ne tulevat tekemään lahjoja maan pinnalle. Vuohista Sohvi, Tytti, Lilli, Lumikki ja Elvis ovat apuna lahjojen teossa, Vili katsoo, että kaikki sujuu. Vili on sitten se harva ja valittu, joka saa toimittaa lahjat perille. Hevosilla ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa tässä puuhassa. Se taitaakin selittää sen, miksi Eemeli on aina niin puruinen ja uninen aamulla kun menee talliin. Se on juuri ennen aamutalliin menoa vasta päässyt pötkähtämään puruihin, koska tontut ovat mokomat pitäneet sitä valveilla koko yön.

Vilin mielestä on jo kerrottu tarpeeksi, ehkä hiukan liikaakin. Nyt matkaan, aattona tavataan!