Aamuauringon ratsastukset

Eilen otimme äitini kanssa itseämme niskasta kiinni ja lähdimme heti aamusta  liikuttamaan hevosia. Ei oikeastaan ollut aurinkokaan nousta, niin aikaisin oltiin liikkeellä. (Huom. Aurinko nousee ainakin täälläpäin siinä yhdeksän jälkeen, abaut puol kymmenen...)Lunta meillä oli tosiaan launataina satanutt ja siitä seurasikin ongelma nimeltä tilsat. Hevosillakin oli tarhassa heiniä syödessään kunnon jäämöykyt jaloissaan. Nyt oli onneksi lumi sellaista, että se tippui aika nopeasti pois.

Otimme ensin Sónatan ja ajattelimmekin käydä pitkästä aikaa tiellä päin käppäilemässä, emme ole siellä käynett sitten viime kevään... Auton tekemissä urissa oli nimittäin tosi hyvä ratsastaa! Ei luistanut kavio ollenkaan, eikä tilsatkaan kertyneet. Matka tyssäsi kuitenkin lyhyeen, sillä iskäni oli juuri Sasun kanssa lenkillä sillä samaisella tiellä, vain vähän meitä pidemmällä. Sónata kun näki koiran melko kaukaa ja vielä takaapäin, niin se oli niin kamalaa, että katsoimme paremmaksi kääntyä suosiolla takaisin. Mentiin sitten siinä pihatiellä muutamat ravit, mutta neitokainen oli vielä silloinkin niin säpsynä koirasta, että ravit olivat melkoisen kiireisiä... Loppujen lopuksi ihan hyvin meni Sontun kanssakin. :)

Yksikään postauksen kuva ei ole eiliseltä, mutta lunta oli saman verran kuin näissä kuvissa, ehkä jopa enemmänkin. Nyt ei ole enää ollenkaan... :/

 Sónatan jälkeen oli sitten Eemelin vuoro. Sen kanssa ei tielle päin lähdetty, kun Sónata jäi heppojen tarhaan mutustelemaan heiniä ja ne ovat niin kovin toistensa perään. Kerrankin Eemeli jäi yksin tarhaan kun lähdimme Sónatalla tielle päin, niin kohta kuuluu hirnuntaa ja kavioiden kopsuttelua ja kukas muukaan sieltä juoksee perässä kuin Eemeli! :) Sen jälkeen ollaan aina viety toinen sisälle, ellei sitten aiio pysytellä ihan vain pihapiirissä.

 Eemelilläkin menin ilman satulaa ja muutamia raveja otettiin siinä pihalla. Peruuteltiin ja pysähdeltiin, ihmeteltiin naapurin setää. Ja kaikkein eniten, pelättiin, että milloin ne naapurin koirat sieltä oikein tulevat jalkoihin pyörimään... Eemeli ei nimittäin ollenkaan kestä sitä jos joku nelijalkainen, räksyttävä otus tulee lähelle, varsinkaan ratsastettaessa... Meni kuitenkin oiekin kivasti Empukin kanssa, miktä nyt ehdittiin menemään sillä veljelläni oli synttärit ja minun piti sitten leipoa siinä aamusta iso kasa kaikkea hyvää. :)

Mr. Cute... <3