keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pidä kiinni - nyt mennään!

Vuoden alku on mennyt hevosten kanssa aika hiljaisissa merkeissä. Koulupäivät ovat olleet niin pitkiä ja illat pimeitä, että ponskit ovat saaneet ihan suosiolla vain möllöttää päivät ulkona ja illalla ne ovat päässeet talliin rehukupin ääreen. Ei siis puhettakaan ratsastuksesta arkipäivinä. Lenkkeilyt ovat siis sijoittuneet pe-su välille, hyvinä viikkoina jopa maanantaina on ennätetty lenkkeilemään. Tästä voi jo tehdä päätelmiä, että hevosissa on ollut viime aikoina hieman ylimääräistä energiaa. Ne kuitenkin yleensä osaavat käyttäytyä varsin mallikkaasti ja ohjata energiansa vain eteenpäin touhottamiseen, ei juurikaan muuhun pelleilyyn. 

Kuvat ovat joulun ja uudenvuoden väliltä


Lumi pöllyää!

Vaikka ratsastuskerrat ovat olleet vähissä vuoden alussa, ovat ne kaikki olleet ihan superkivoja ja hyvin onnistuneita ratsastuksia. Vauhtia ei ole puuttunut yhdeltäkään kerralta, mutta se on ollut suurimmaksi osaksi vain hauskaa! Eemeli on väläytellyt laukkaratsun taitojaan metsätiellä, kun ollaan lähdetty laukkakierrokselle ja käännytty ympäri takaisin meno suuntaan, on heppu muutamaan kertaan ampaissut matkaan suoraan käännöksestä. Tulipa ekoilla vauhtilaukkailukerroilla koettua ensimmäistä kertaa ikinä hepun pukittelukin, onneksi on tullut ratsastettua niin paljon ilman satulaa, niin ei tuntunut missään! Kesällä aina valitin, kun Eemeli ei millään nostanut laukkaa ja sanoinkin aina, että se on varmaan unohtanut miten laukataan. Noh, eipä ole unohtanut! Näillä hurjan vauhdikkailla lumilaukoilla se on sen todistanut.

"Rakentelen tässä lumiukkoa..."

Boingg!

Ensin nättiä ravia...

...ja sitten laukkaratsu mood päälle!

Meidän 25v mummeliinkin on vaikuttanut kylmyys, lumi ja vapaapäivät vauhdin lisääntymisenä. Ihanaa, ihan kuin siinä ei muuten olisikaan jo tarpeeksi vauhtia. Senkin kanssa on viiletetty useamapana päivänä kovaa ja sitten vähän kovempaa pitkin maita ja mantuja. Ei kyllä ikä paina ei. Se on kuitenkin pysynyt vähän paremmin käsissä kuin Eemeli, mutta viime sunnuntain ratsastusreissulla unohtui kyllä jarru laukkasuoran toiseen päähän... Kun tuolla lenkillä sitten käänsin ponin vielä takaisin päin jarrujen tsekkauskierrokselle, niin samanlainen kiitolaukka lähti myös kotoa poispäin, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Siiä kohtaa kävi kyllä mielessä, että mihinköhän asti tää oikein laukkaa. Länkkäri HOU huudahduksella sain sen kuitenkin rauhoittumaan takaisin raviin ja käyntiinkin. 

Pieni ja pörheä

Wihiii!


Kunto loppui kesken ;)

Ratsasteluiden lisäksi pollet ovat päässeet juoksemaan peltokentällä ja omassa tarhassaan. Viimeisimmällä juoksutuksella Eemeli onnistui polkaisemaan takasellaan pienen nirhauman etujalan ruununrajaan, mutta siitä ei onneksi tullut mitään sen vakavampaa. Peltokentällä ei olla nyt ratsastaen pyöritty oikeastaan yhtään, kun se on mennyt kauhean epätasaiseksi ja kaikenlisäksi siellä on niin paljon lunta, että ei siellä käyntiä kovempaa oikein viitsi mennä. Nyt on piha tosin kuin luistinrata, joten kai se on mentävä sinne umpihankeen ratsastelemaan jos ei tuo jäätikkö pikkuhlijaa häivy jonnekin, tulis jo kesä. 

"Mua ei haittaa tää talvi, musta saa aina yhtä kivoja kuvia!"

"Niinpä, tulis jo se kesä niin ei tarviis kaivella näitä korsia lumen alta!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)