Raivostuttava riiviökissa mallin hommissa

En tiedä, muistaako joku, kuinka Misulla oli kesällä korvien kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia. Kirjoittelin niistä blogiin pienen postauksenkin (klik!), mutta sen jälkeen ei ole ollut puhetta katti mokoman korvista ollenkaan. Se on käynyt tuon reissun jälkeen pariinkin otteeseen korvien putsauksessa, ja jos jonkinlaisia tippoja on tullut laitettua tuolle riiviölle ja kortisonia syötelty vähän väliä. Nyt ollaan saatu tilanne taas tasoittumaan pidemmäksi aikaa ja kissa porskuttaa tyytyväisenä menemään ja selviää hienosti vain jokatoinen päivä saatavilla tipoilla. 

Yksi erittäin suuri ongelma tästä on kuitenkin jäänyt. Nimittäin se, että Misu ei enää voi/halua olla ulkona niin paljoa ainakaan näin talvikeleillä kuin ennen. Tämä taas aiheuttaa sen, että sillä on energiaa ihan hirveästi koko ajan ja se vain haluaisi leikkiä ja tehdä temppuja kaiket päivät ja illat. Tosin se säästelee riehumisensa yleensä siihen, että minä selviän koulusta kotiin. Siihen asti se nukkuu kiltisti sohvan nurkassa ja heti kun se kuulee, että minä tulen, niin maukuen tullaan ovelle vastaan temppuja vaatimaan.

Tässä on kissa, joka nauttii kameran edessä olemisesta...

Meidän jokapäiväiseen ohjelmaan on lisätty nyt siis Misun temppuilutuokio, ja jos sitä ei jostain syystä ala kuulumaan kissan haluamaan aikaan, niin sitten alkaa tapahtua kauheita. Jos teen huoneessani esimerkiksi läksyjä, Misu tulee ja hyppää pöydälleni, ja jos en huomioi sitä mitenkään siinä vaiheessa, alkaa se kurkottelemaan kohti ylähyllyjä, jossa on paljon ja paljon posliinisia patsaita, joiden ei haluaisi tippuvan. Se tietää tasan tarkkaan, että näin se saa minut ylös sängyltäni ja pois koulukirjojen äärestä, ja heti kun nostan sen alas pöydältä, se juoksee kehräten namikaapille. Kun sen kanssa tekee vähän aikaa temppuja tai juoksee vauhdikasta agilityrataa ees taas hetken, se rauhoittuu takaisin sohvan nurkkaan nukkumaan ja kaikki saavat jatkaa taas muita juttuja ilman riiviön häirintää.

Ollaan temppuiltu niin ahkerasti, että Misun lempparinamit pääsivät loppumaan ihan kokonaan. Vaikka yritin selittää sille sitä eilen ja näytin tyhjänä ammottavaa namipurkkiakin, ei se keksinyt mitään muuta tekemistä kuin riiviöintiä pöydälläni. Istutin sen sitten kuljetusboxin päälle, spottivalo päälle, kamera uuteen kameranjalkaan kiinni ja kissan mallikansion täydennystä! Postauksen kuvat ovat siis eiliseltä, kun kissa mokoma ei rauhoittunut millään muulla konstilla - poseeraaminen sai onneksi pikkukissan simahtamaan taas hetkeksi. Saa nähdä, mitä tänään keksin sille.

"Minäkö vaativa? Häh?"