Julkkiksia meidän tallissa

Eilen oli vuohilla taas keikkailupäivä. Tällä kertaa suunnattiin Mikkelin torille rapsuteltaviksi ja temppuja samalla esittelemään. Vuohet selvästi tiesivät aamulla, kun otin ne karsinasta pois ja harjailin enimmät takut ja heinänkorret pois, että jonnekkin ollaan taas menossa! Kun talutin ne ulos ja ne näkivät niiden hienon kulkupelin, jonne niiden koppia juuri nostettiin ne vain kohauttivat olkiaan ja suuntasivat vielä maistelemaan vähän kotikulman heinänkorsia. Autoon ne hyppäsivät kuin meidän Sasu konsanaan, innoissaan menossa! Oletin, että niitä jännittäisi melkoisesti tori tunnelma, ne ovat olleet nyt aika kauan taas vaan kotona ja torilla nyt on aina paljon ihmisiä ja autoja kulkee ohi jne. Heti, kun auton ovet aukenivat ja ne hyppäsivät pois kopistaan, ne vain katselivat rauhallisina ympärilleen niinkuin olisivat aina olleet torilla. Hienosti meni koko keikka, vuohet saivat paljon ihastelua osakseen ja rapsuttelua tietty. Temppujakin esiteltiin vähän väliä, mutta loppu aikana olivat molemmat niin väsyneitä, että vaan seisoskeltiin ihmisten ihasteltavina. On ne vaan mainioita kavereita tässä hommassa!

Tänään sitten jännittyneinä lälhdettiin hakemaan postia, oli nimittäin pieni aavistus, että siellä saattaisi olla vaikka tuttuja... No, tuttuja ei kovin kaukaa tarvinnut etsiä, kun heti lehden etukannessa komeili jokseenkin tutun näköinen otus...

"Mitä mitä, onko siellä joku tuttu muka?"

"No etkö nyt näe, meidän vuohikamuthan ne siinä komeilee!"

"Eikä! Mun veli on päässyt kanteen!!! Mäkin näyn vähän onneksi tuolla taustalla, ollaan julkkiksia!"

"Mitäs täällä oikein mekkaloidaan, ei saanut ruokarauhaakaan moiselta huudolta ja määkimiseltä..."

"Ai on joku tuttu täällä... Odotas kun katson... Jännä, ihan kuin peiliin kattelisi...

"Heetkonen heetkonen... Tuossahan on meitsi!"

"Kyllä kyllä se olen minä, kansikuva vuohi Vili. Nimmaripyyntöjä otan vastaan!"