Länkkäriä kuvilla höystettynä

Nyt on teille sitten vähän enemmän kuvamateriaalia länkkäritunnilta! Viime lauantaina Vilms nimittäin lähti katsomaan western tyylin menoa ja hänellä oli sitten kamera mukana. Sain ratsukseni ihanan pienen ja pörröisen Fifila issikan, jolla olen ratsastanut viimeeksi ehkä pari kolme vuotta sitten. Lauantain tunnilla meillä oli aiheena reining, ja laukattiin ekaa kertaa länkkärimeiningillä.

 Alku tunnista ihan vaan käveltiin ja vaihdeltiin suuntaa rollbackilla (eli kouluratsastuksen takaosakäännöksellä), Fifila toimi hyvin ja oltiin samaa mieltä aina kulkusuunnasta ja vauhdista ja suunnanmuutoksetkin sujui. Sitten alettiin ravaamaan. Tai siis ennen raviin siirtymistä opettaja neuvoi reiningin laukkakuviot ja sitten olis pitänyt mennä sitä ravissa. No se ei sitten enää onnistunutkaan, vaan Fifila päätti että ei muuten ravata ja jumitteli muutaman askeleen jälkeen aina ympyröiden keskelle... Jos en ihan väärin muista kuulleeni niin Fifilalla on vähän sellaista jumimisen taitoa kavioissaan, tai sitten se oli vaan se meikäläisen istunta taas jarruna. Kun sain raipan ja pollen liikkeelle, alettiinkin jo valmistautua laukkaosioon.

"Nii miten näitä ohjia oikein pidetäänkään? Miks nää on näin pitkät?!"

Tässä käymme keskustelua, mennäänkö vaiko ei, poni päätti ei.

Laukka on reiningissä the askellaji. Se on muistaakseni se ainoa askellaji, mitä reining kisoissa mennään ja siinä on kaksi vaihdetta, joko kovaa tai hiljaa. Ekana meille neuvottiin kuinka ne pollet edes saa laukkaamaan ja se tapahtui niin, että ulkopohkeella vaan läpyteltiin ja sitten pitäisi laukan nousta. Helppoa siis, ei muuta kun läpyttelemään. Tässä jo mietinkin viikolla ratsastellessani omilla hepoilla että jos nyt pitäisi aloittaa ratsastusharrastus alusta ja opetella kaikki uudestaan niin aloittaisin varmaan länkkärillä. :) Vaikka se on haastavaa, on siinä myös joitain juttuja jotka on paljon yksinkertaisempia kuin enkkutyylissä, esimerkkinä juurikin tämä laukannosto ja laukanvaihto. Laukanvaihto tosiaan sitten tapahtui ihan vain vaihtamalla läpyttävää pohjetta.

Järkyttynyt ratsastaja meidän rataosuudella, niin mikä laukka!?

Kun oli selvillä, miten laukka nousee, ope keksi meille radan, joka meidän piti suorittaa yksi kerrallaan. Ensin tehtiin oikealle iso ympyrä (eli kovaa laukkaa), sitten vaihdettiin laukka keskellä ja tehtiin iso ympyrä vasemmalle, pieni ympyrä vasemmalle (eli hitaampaa laukkaa), kohti pitkää sivua (vasempaan kierrokseen) ja rollback sivun lopulla, josta samantien laukkaa uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle ja sinne sitten meidän vähän iisimpi sliding stop eli rauhallisempi pysähdys laukasta ja peruutus. Alkuun mietin että miten tuon radan voi muistaa, mutta onneksi en ollut ihan ekana tekemässä niin sain katsottua muiden ratoja ekana.

Ehdittiin tekemään tätä kolme kertaa ja eka kerta oli kaikkein huonoin meillä. Fifila ei laukannut oikeastaan ollenkaan, vain kipitti ravia menemään. Toisella kerralla oli jo selvästi hevosella mielessä mitä tapahtuu ja se laukkasi vähän enemmän (ei nyt mitenkään paljon vieläkään) kuin ekalla kerralla. Kolmannella kerralla laukattiin jo selkeästi enemmän ja jos oltaisiin menty vielä neljäs kerta, olisi Fiffe varmaan laukannut koko jutun läpi. Kehitystä siis tapahtui ratojen välissä. :) Fifila pysähtyi ihan superhyvin ja rollbackit sujui hirmu hyvin samoin kun peruutukset, ihan onnistuneesti siis meni vaikkei niin hirmuisesti laukattukkaan kuin toiset. Oli siis tosi kiva tunti ja jotenkin se loppui ihan liian nopeasti. On tää lännentyyli jotenkin tosi kivaa vaihtelua ollut, olis tosi kiva saada jatkettua tätä jossain määrin!

Kröhm... ei mulla satula ole vinossa ei... :DD Nää länkkäri satulat menee aikas helposti vinoon, niitä saa polkea vähän väliä suoraan...