Eläimiä postauksen täydeltä

Jos luit ensimmäisen reissupostauksen, tiedätkin jo missä kävimme. Edellisessä postauksessa lupailinkin, että tässä postauksessa olisi eläimiä edellisenkin edestä ja niin onkin, tosin osa niistä ei enää ollut kovin eläväisiä... Vierailimme nimittäin Göteborgin luonnontieteellisessä museossa, joka oli täynnä mielnkiintoisia eläimiä ja lintuja, sekä valaita, huih!

Oven yläpuolella oli mahtava valaspatsas

 Olen kerran aiemmin vieraillut luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Se oli pieni paikka tähän verrattuna! Kerroksia ei tosin ollut kuin kaksi, mutta eläimiä oli senkin edestä. Lintujakin oli ihan mahdottoman paljon, ihmettelen vain, että miten ne on jaksettu laittaa niin hienosti esille ja ne olivat jopa hirmu elävän näköisiä (kaikki museossa olleet elikot olivat siis täytettyjä)!

Jos lasi ei olisi heijastanut kaiken takaisin, niin tämä voisi olla uusi vuoden luontokuva 2015...?

Karhut olivat minun  mieleeni!

Tästä kaverista tuli mieleen kotona kehräävä Misu, vähintään yhtä tuima katse!

Omituinen otus...

Tämä taas voisi olla Misse, sillä on selvästikkin samanlainen saalistajan valppaus, kuin meidän hiirimestarilla!

Tämän nallekarhun olisin voinut ottaa kotiini samantien! Niin lempeä katse sillä oli! ♥

Vilin esikuvakin löytyi museon käytäviltä, tälläinen se vetää Vilin pomon, joulupukin , rekeä jouluisin!

Huui... en haluaisi törmätä tälläiseen metsässä hevosen kanssa....

Koko hallin kuningas, herra norsu, ihan kunnioitettavan kokoinen sanon minä!

Löysin myös Lillin, Sohvin ja Tytin kaltaisia sarvipäitä

Tämä kaveri oli myöskin ihan supersöpö!

Näistä puhumattakaan...

 Kun olimme saanee museon kierrettyä ja pieni serkkuni halusi jo päiväunille, lähdimme talsimaan ihanan syksyisiä teitä pitkin paikalliseen eläintarhaan. Välimatkat olivat eläintarhassa minusta paljon pidemmät kuin yleensä, eikä eläinvalikoima ainakaan näin loppusysksystä ollut hirmuisen suuri. Kova arvailu oli päällä, kun vastaan tuli puinen aita, ja hyvin hyvin kallioinen tarha, mikä kumman eläin tässä asuu?

Penkkejä oli kylvetty ympäri aluetta, niitä saattoi olla keskellä metsää tai mäen huipulla, mikäs siinä, sai ainakin levätä aina kun halusi...

Mikä otus pysyy tuon aidan takana...? hmmm... ihan kuin tääällä tuoksuisi...

...hevonen! Tuossa tarhassa asusti viisi pörröistä Gotlannin russia!

Kun kuulin näiden kaverien toimivan kesäisin talutusratsuina, aloin jo harkitsemaan kesätöihin lähtöä tuohon puistoon!

Puistossa uiskenteli myös pari joutsenta

Ja löytyihän sieltä lampaita ja kanojakin!

 Jos minulta nyt kysytään näin jälkeenpäin, mikä oli parasta, sanon ehdottomasti eläintarhassa olleen vuohen olleen matkan yksi parhaimmista jutuista! Ja mielipiteeni voitte ymmärtää kun näette tämän söpöläisen:

Katsokaa nyt miten ihana se on! ♥♥ Olisin voinut otaa sen samantien mukaan ja kuvittelin jo kuinka opettaisin sillekkin temppuja!

 Tämä vuohikaveri lisäsi intoa päästä kesälläkin katsomaan näitä elikoita, jos nyt ei kuitenkaan töihin ihan vielä... Ehkä sitten joskus, kun Ruotsin kielen taitoni on hiukan kehittyneempää...

Aivan liian söpö vuohi, ei oi muuta sanoa. Ja jos totta puhutaan, niin näin seuraavana yönä unta, jossa tämä kaveri asui meidän tallissamme...

 Jos museossa ollut hirvi hirvitti, niin suuni loksahti auki, kun näin miten iso elukka hirvi ihan oikeasti on, luonnossa siis. Onneksi kuitenkin turvallisesti rauta-aidan takaa...

Siellä se olla möllötti, niin rauhallinen ja leppoisa otus....

 Pitkän aikaa kierreltyämme alkoi kuulua iloista veden loisketta ja jonkin sorttista epämääräsitä ääntelyä, jota en nyt oikein osaa luokitella, miltä se oikeasti kuulosti. Noh, se äänen aiheuttajana oli tällaiset kaverit:

on nen hassuja

 Veden loiskinnasta pääästyämme jatkoimme tetä eteenpäin, ja pian vastaan tuli toinen vesiallas, alkuun näytti kuin se olisi ollut ihan tyhjä, mutta kun oikein valppana oli, niin näki aina tummien möhkäleiden vilahtavan ohitse ja palaavan taas uudestaan. Allas oli täynnä suloisia ja sympaattisen näköisiä hylkeitä! Niiden touhuja katselimme jonkin aikaa ja sitten lähdimmekin jo pikkuhiljaa talsimaan kohti keskustaa.

Pieni pettymys, kun nämä eivät pelailletkaan iloisesti rantapallolla...

 Keskustaan kävellessämme ehdin ulkoilutaa kameraani pari kertaa, ja tälläiset kaupunkiotokset sain napattua jo uhkaavan tyhjällä akulla...

 Viimeisen lompäivämme aamuna ehdime vielä pistäytymään ihan majapaikkamme lähellä olevalla kana-kani-lammas tilalla. Se ei ole iso paikka, muutamat hasunkuriset kanat siellä taapertavat ja iloisesti viipottavat kanit sekä pari lammasta. Paikka on kaupungin laitamilla, ja se on tarkoitettu lapsille, jotta he voivat käyäd vanhempiensa kanssa rapsuttelemassa elukoita. Minä olin tietty ensimmäisenä kameran kanssa heilumassa, taas...

Miedän Pirkko-Liisa on hiukan erinäköinen kuin nämä hassut pallerot

 Itselleni oli hiukan yllätys, kun menin kaniaitaukseen, että suloinen pieni valkoinen kani loikki iloisena vastaan ja antoi paijata itseään niin paljon kuin vain halusi. On ne meidän kanit vaan aika arkoja, ainakin näiden jälkeen.

Koko jengi koossa

Yksi söpöimmistä kaneista, mitä olen ikinä nähnyt ♥

Mutta tästä tuli mun suosikkini

Tämä luppakorva muistuttaa kovasti meidän Peppiä

 Kun puput oli saatu rapsuteltua ja olimme todenneet, että lampaat olivat menneet kauhean kauas, oli aika lähteä pakkaamaan ja syömään, ja pian istuimmekin jo lentokoneessa matkalla kohti kotia. Oli hirmu kiva reissu, toivottavasti pääsen pian uudestaan!

Hihhii... loppuun vielä muutama lentsikkakuva...

Tältä näytti taivas melkein koko lennon ajan... Paksu pilvi alapuolella, ihan näytti lumelta! :)