Talvi on taas

 Nyt se taas alkoi. Maailman tyylsin ja piiitkästyttävin ajanjakso, talvi. Talvessa ei ole mitään hyvää ei sitten niin mitään! Tai noh, heti on peruttava puheensa ja sanottava, että talvella ei ainakaan ole ötököitä, ekä Sontun tarvitse pitää loimea... Se jääkin ainoaksi hyväksi puoleksi tässä kylmässä ja märässä ja pimeässä ajassa. Lumen tulon myötä ei saa syötyä enää sitä ei niin tuoretta heinää maasta niin helpolla, eikä me olla päästy enää laitumelle laukkaamaan. Purkivat mokomat eilen aidatkin pois... Me ollaan Sónatan kanssa nyt vaan tässä pullittu ja yritetty päästä taas tähän talven menoon mukaan. Päivät ulkona on lyhentyneet puolella ja kuivia heiniä joudutaan maiskuttelemaan tuoreen sijaan.  Omistajille ollaan järjestetty äksöniä roikkumalla aidan yli ja on pari kertaa ihan vahingossa napsahtanut tuo lankakin jo poikki...

Minä voisin jo haluta takaisin laitumelle...

Minua kutsuvat söpöksi, en vaan tiedä miksi...♥

Ei meillä mitään metkuja ainakaan ole mielessä...

Hiukan tässä alkaa jo harmittamaan, kun ei oikein meinaa nuo ihmiset ehtiä ratsastamaan kummallakaan meistä. Ollaan tosiaan vaan oltu tarhassa ja joskus ne ehtii juoksuttamaan meitä, se on kivaa! Pimeys tulee ihan liian nopeasti sanon minä! Ja tietenkin silloin, kun nuo ehtisiät meitä ratsastamaan, niin silloin pitää kertyä kavion pohjiin hirveät jäämöykyt. En tykkää en tykkää en tykkää! Tänään ja eilen pääsi kyllä Sonttu pienille lenkeille, mutta ei sekään oikein kuulemma ollut kivaa, kun joka kolmannen askeleen jälkeen piti kuskin tulla alas selästä ja nakuttaa tilsat pois. Jotain ne on puhuneet jostain tilsakumeista, jotka laitettais meidän jalkoihin seuraavan kengityksen yhteydessä, ei kuulemma sitten ois haittaa tilsoistakaan!

Sónata ensimäisellä lenkillä lumien aikaan

Kaikki lumet lähti Sontun jalkoihin mukaan tieltä... En tiedä miksi tuo copyright merkki tuli tähän kuvaan noin isolla, en ole mikään tietokone hevonen...

Päästiin hiukan vierailemaan Rositan vanhassa tarhassa

 Lumen tulo vaikutti ihmisiin kummasti, se vain juoksee koko ajan kameran kanssa joka puolella kuvailemassa jotain puita ja puskia. Niistä se meinasi tulla teille nyt kertomaan, mutta me onneksi saatiin napattua tää  kone ennen kuin se kirjuri ehti. Eikös olekkin paljon kivempaa kulla meidän kuulumisia ja katsoa meidän kuvia kuin jotain puita ja puskia?

Sónata lumiparatiisissa

 Tänään saatiin ihan luvan kanssa taas juosta. Irtojuoksutukseksi kutsuvat sitä. Se oli kyllä taas kivaa, ei tarvitse ihan syyttä suotta juosta. Ollaan kuulemma sen verran energisiä ratsastuksessa näin pienen loman jälkeen jos meitä ei juoksuteta.. Noh, voin olla varma, että minulta ainakin vauhtia löytyy, kunhan pääsen taas metsäpolulle! Sitä odotellessa.....

♥

Nauttikaahan lumesta kun sitä on, mekin yritetään...! 
  T: Eemeli