Pakko kai se on hyväksyä, että nyt on syksy ja kohta on taas pimeät, lumiset ja jäätävän kylmät ajat käsillä. Hevoset ovat saaneet nauttia kesän suuresta laitumestaan mahdollisimman pitkään, mutta nyt ei niitä ole voinut enää laitumen puolella pitää koska päivällä ollaan koko ajan pakkasen puolella.
Hevosista huomaa hyvin, miten niiden on hankalaa totutella olemaan taas pienemmässä talvitarhassaan. Niitä lohduttaa kuitenkin ajatus, että niiden talvitarha ei loppujen lopuksi ole edes pikkuinen verrattuna joidenkin hevosten "postimerkkitarhoihin". Taisi olla viime viikkoa, kun hepat pystyi vielä päästämään laitumen puolelle ja kun ne sinne laski, niin ei muuten huutelemalla tulleet pois. Kun niille avasi portin, niin molemmat lähtivät hurrjaa kiitolaukkaa kauimmaiseen päähän ja kunniakierros vielä laitumen ympäri. :)
Eivätköhän heppasetkin totu taas tähän syksyyn ja talventuloon. Siellä ne tälläkin hetkellä tarhailevat ja mussuttavat kuivia heiniä, jotta eivät söisi niin paljon tarhassa olevaa jäistä heinää. Sónata ainakin nauttii, kun enää ei kyllä minkäänsorttinen ötökkäkään lennä, joten ulkoilla voi huoleti ilman loimea. Ja sen voin sanoa, että ei kyllä varmaankaan mikään örkki pääsisikään puremaan Sonttua, on sillä sen verran paksu ja tiheä talvikarva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)