Aina silloin kun kaikki kissat ja hevoset ja vuohet ovat sisällä, niin silloin otamme yli-innokkaan
Belgian nuuskun ja viemme sen Rositan laitumelle, eli omenatarhaan juoksemaan itsensä väsyksiin.
Sasulle pitää aina olla jonkilainen heitettävä lelu mukana, muuten ei
juoksenteluista tule yhtikäs mitään. Yleensä meillä on keppi tai pallo,
mutta tällä kertaa Sasu löysi mukaansa sen rakkaan jauheliharasian. Joskus se on löytänyt jostain kaapin pohjalta vanhan jäätelörasian, mutta jauheliha rasia on silti parempi. Sitä se jaksaa kantaa vaikka maailman tappiin saakka. Silloin käy kyllä jauheliharasialle huonosti, jos koira menee yli kierroksille. Silloin se nimittäin intaantuu repimään rasian pikkuisiksi riekaleiksi...
 |
| Yleensä vauhti on niin kova, ettei mikään kamerakaan kestä perässä... |
Kepin, pallon tai jauheliha rasian heittelyn lisäksi omenatarhassa harjoitellaan Sasun kanssa "kadonneen" etsintää. Jos minä juoksen piiloon, niin äitini käskee Sasun etsiä minut. Ja sehän etsii. Ei auta, vaikka olisi omenapuun takana piilossa. Joskus onnistuu hämäämään niin, että kestää pienen tovin, ennenkuin koira saa taas hajun ja juoskee innoissaan luokse.
 |
| "Täältä tullaan jauheliha rasia!" |
 |
| "Jes, saimpas!" |
 |
| Väsynyt, mutta onnellinen <3 |
Enpä ole moista aarretta ennen nähnyt, mutta hurjaan vauhtiin se Sasun siivitti! :)
VastaaPoistaKyllähän tuo jauheliharasia herättää aina pientä hilpeyttä.... :) Sasulle se on kuitenkin tooosi tärkeä ja sen perässä voi juosta vaikka kuinka pitkälle. Ainut vaan, että tuommoinen kevyt, muovinen rasia ei oikein meinaa lentää heitettäessä kovin pitkälle...
PoistaKomea koira tuo Sasu ! Hyviä kuvia ja aika mahtava lelu Sasulla...jauheliharasia ! Onko väliä onko paisti- vai sikanautajauheliharasia ? :)
VastaaPoistaTäällä ollaan nyt ihan polleana kehuista... :) ei taida olla mitään väliä, kunhan joku kivan kevyt ja mieluiten hiukan jauhelihalta maistuva rasia........ :)
Poista