Vauhtia ja hyvät säät tuonut loimi - loisto-ostos siis!

Joulukalenterissa oli meidän pienimuotoinen varustepostaus (Linkki postaukseen), josta tuli ilmi melko hyvin, että meillä ei ole hevosille kovinkaan paljoa loimia. Kummallekkin hepalle on fleeceloimet kuivattelua varten (ja niitä on varastossa muutama ylimääräinen) ja Sónatalla tämän lisäksi ihottumaloimi kesää varten. Talvisin hepat saavat ulkoilla ihan nakuina ja paistatella päivää ilman nuttuja.

"Olen paljasjalkainen islantilainen, en tarvii mitään talvinuttuja!"

"Ai mullako on muka joskus ollut kylmä? Haha, menit lankaan!"

Alkutalvi oli kuitenkin tosi märkä ja tuulinen, melkein joka päivä tuli taivaalta jotain veden ja lumen sekoitusta. Tämä inhottava jäinen sade yhdistettynä hyytävään tuuleen ei ollut oikein hevosten lempparikeli olla ulkona, vaikka kummallakin on hirmuisen paksu talvikarva. Paksusta turkista huolimatta huomasin pari kertaa hevosia sisälle ottaessa, että Sónata ihan tärisi kylmästä. Sillä on jo kuitenkin ikää (huimat 25v - ei uskoisi...), eikä talvikarva lämmittänyt enää tuossa tuulessa ja sateessa tarpeeksi. Siinä vaiheessa lähti etsintään meidän tallin ihka ensimmäinen ulkoloimi.

Tässä se nyt on, meidän mäen eka ulkoloimi ihan tamman väreissä. :D Huomatkaa muuten tamman ihana harja!

Vaihtoehtoina oli tämä lila ja vihreä, päädyin pitkän pohdinnan jälkeen tähän!

Kooltaan juurikin passeli ja muutenkin ihan kivan oloinen.

 Viimein muutama viikko sitten postista saapui paketti, joka piti sisällään Horzen ulkoloimen poneille ja heti samana päivänä testailtiin, mahtuuko kyseinen nuttu edes ponin viereen. Hyvin mahtui, eikä lähdetty pakkaamaan nuttua palautukseen. Ekasta testailusta on siis kulunut nyt ehkä kuukausi, ja loimi on saanut möllöttää hyllyssä fleece-loimien kaverina. Loimi ostettiin Sontulle nimenomaan sateita ja tuulia varten, pelkässä pakkasessahan tuo pärjää vallan mainiosti. Loimen rantautumisen jälkeen kelit ovat olleet mitä mainioimmat ulkoilla ilman tutisevia polvia ja ujeltavaa tuulta. Ihan vaan vinkkinä siis, jos haluat paremmat säät, osta ponillesi loimi!

Postauksen loppukevennyksenä täytyy kertoa meidän kuvaustuokiosta... Puettiin tammalle nuttu niskaan ja ajateltiin ekana ottaa ihan vain pihatiellä muutama kuva, jotta saataisiin blogiin esille meidän historiallinen ostos. Sonttu ei kuitenkaan malttanut seistä millään paikallaan ja kohta oltiinkin ottamassa vauhdikkaita lumilaukkakuvia Rositan vanhassa tarhassa. Polle hieman villiintyi ja laukkaili ilman mitään kehotuksia vähän vauhdikkaamminkin. Niin vauhdikkaasti, että yht'äkkiä huomattiin sen juoksevan Eemelin luo pihan poikki ja kun itse mentiin perässä, lähti kaveri tielle päin hirmuista kiitoa. Kiva hei, toivottavasti tamma ei lähde uuden loimen innoittamana mihinkään pitkälle ja toinen toive oli, että Eemeli pysyisi tarhassaan... Minä juoksin pienen viittasankarin perässä ja äitini meni jutustelemaan Eemelin kanssa. Turhaan pelkäsin, että Sonttu mihinkään kauemmas lähtisi, siellä se postilaatikkoa tuuppi turvallaan ja hörisi, että nyt sitä palkkaa postiponille!

 

"Varo vaan, täältä tullaan!

"WROOOOMM!

"Taidan mennä ohi...."

Seuraavassa hetkessä oltiinkin Empun luona, ja sitten taas mentiin!

Uusi nuttu ja uudet kujeet, mutta silti tavoilleen uskollinen postiponi