sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Osaamaton kuski osaavan lännenissikan kyydissä

Muutaman viikon tauon jälkeen eilen oli taas aika suunnistaa kohti lännentuntia. Syystä ja toisesta viime kerrasta olikin jo tosiaan se muutama viikko. Tuntilistaa kun luin, oli pakko lukea se muutamaan kertaan, mulle oli ratsuksi laitettu hevonen nimeltään Bliki. Blikillä en ollut koskaan aikaisemmin mennyt, koska se on hyvin herkkä ja reipas, eikä kovin usein tunneilla ole vaan toimii tallin omistajan ratsuna ja maastojen vetohevosena. Hiukan siis alkoi hirvittämään, toista kertaa ikinä olin menossa lännenratsastustunnille ja sain niin hurjan herkän hepan.

 Heti alkukäynneillä ajattelin, ettei tunnista tule yhtään mitään ja päädyn varmaan lopulta maneesin hiekan sekaan kun polle ei sitten millään kulkenut asiallisesti. Sitten opettaja fiksasi istunnan kuntoon, joka oli jostain syystä ihan vinksallaan ja antoi ohjeeksi ottaa joka sivulla jonkun kiintopisteen mitä tuijottaa koko sivun ajan niin Bliki kulkisi paremmin. No se auttoi ja kun katsoin tiukasti yhtä kulmaa, meni hevonen ihan just eikä melkein kulmaan. Kun alkukäyntejä oltiin vähän aikaa kävelty ja mulla alkoi ola edes vähän hajua, kuinka ratsu toimi, alettiin tekemään viime tunnilta tuttuja HOU-pysähdyksiä. Bliki oli hauska tapaus näissä pysähdyksissä, se tiesi ihan tasan tarkkaan, mitä kentän keskellä olevat puomit tarkoitti ja yritti vähän väliä oikaista niiden väliin. Sitten kun mentiin ihan luvan kanssa ja pysähdyttiin ja peruuteltiin seisoi vilkasliikkeinen issikka kuin tatti paikallaan pää alhaalla tyytyväisenä. Näitä tehtiin jonkun aikaa ja sama ravissa. Ravi olikin sitten vähän mielenkiintoisempaa tällä kertaa. Ensin Bliki ravasi, sitten ei taas yhtään ja sitten taas mentiin. Luultavasti meikäläisen istunta oli se, mikä kertoi hyvin istunta-herkälle hepalle että ei ravata, vaikka tarkoitus oli. Kyllä me sitten vähän saatiin aikaan raviakin ja sitten olikin seuraavan asian opetushetki.

Tällä kertaa en ennättänyt ottaa Blikistä kuvaa, joten tämä eilisen maastoilun fiilistelykuva saa kuvittaa tätä postausta. Käytiin pitkästä aikaa kahdestaan metsässä ihan vaan käppäilemässä. :)

 Tällä tunnilla alettiin jo vähän hakemaan hevosille oikeaa lännenratsun muotoa, eli päätä alemmas. Nyt täytyy tänne kerrata, jotta muistan ensi viikollakin, eli jaloilla piti 'halata' hevosta ja nostaa kädet hetkeksi ylemmäs ja heti kun hevonen vähänkin laksi päätä, kädet piti tiputtaa alas samantien. Tämän yhtälön kun muisti ja muisti tehdä kaiken oikeinpäin, laski hepan pää huomattavasti. Bliki kulki ajoittain tosi hyvin pää suht alhaalla ja kun sitten kokeiltiin ravissa samaa, onnistui siinäkin pään laskeminen ihan hyvin, tosin tässäkin vaiheessa heppa kyseenalaisti ravaamisen ja ei varmaan vaan ymmärtänyt, mitä yritin sille sanoa. Ei ollut ihan yhteinen kieli vielä kohdillaan meillä. :)

Seuraava uusi asia oli tällä tunnilla rollback, eli kouluratsastustermein takaosakäännös, sanoisinko että vähän vauhdikkaampi sellainen vain. Rollback tehdään niin, että ratsastetaan hevosella laukassa uran sisäpuolella ja pitkällä sivulla pysäytetään HOUlla ja käännetään koko hevonen (sisäohja kaulaa vasten ja sisäpohkeella painaen, ulkopohje ja -ohja vaan olivat hiljaa. Samalla katse käännettiin käännöksen suuntaan eli ulospäin. Muistinkohan kaiken oikein... :D) ympäri toiseen suuntaan ja laukka jatkuu samantien. Me ei vielä tehty laukassa tätä, vaan harjoiteltiin käynnissä ja ravissa mutta kuulemma ensi viikolla otetaan sitten jo laukassakin, kääks. :) Alkuun meinasi ulkopohje alkaa säätämään ja kaulaohja unohtua, mutta kun ne sai toimimaan, kääntyi Bliki niin hienosti ja jatkoi toiseen suuntaan. Ekalla kerralla kun oli tarkoitus tulla tätä ravissa, ja aloin siirtämään Blikiä raviin, se arvasi mitä tehdään ja lähtikin pienellä laukkapyrähdyksellä eteenpäin. Ope sanoikin, että ne saattaa arvata mitä tehdään ja lähtee käännöksen jälkeen laukassa...

Näissä käännöksissä tuli kivoja onnistumisen fiiliksiä kun tunsi kuinka se heppa vihdoin sai jotain selvää epäselvästä sössötyksestäni ja teki sen mitä pitikin. Blikihän on kuulemma tehnyt eniten länkkärijuttuja tuolla ja siitä huomasi että se ihan oikeasti osasi, minä en vaan osannut. Lopputunnista ei sitten enää muuta oikein tehtykkään, ravattiin vielä lopuksi ja Bliki ravasi hienosti kenttää ympäri ja sain nauttia sen mukavan tasaisesta ravista. Ensi viikolla taas, ja taidan kyllä ehkä lähettää ratsastuksenopelle toivetta, että voisin ottaa Blikin uudestaankin, se oli nimittäin tosi kiva vaikka alkuun olinkin ihan hukassa, sen kanssa sai miettiä miten siellä istuu! Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tänne saakka, tuli taas vähän asiaa... :)

4 kommenttia:

  1. Jaksoin lukea! :-D Kiinnostavaa tuo länkkäröinti, vaikka varmaan tosi vaikeaa. Mutta tuollaisella tosi herkällä ja taitavalla hepalla oppii kyllä parhaiten - kunhan ei tosiaan masennu liikaa siitä, että jokainen oma moka tulee näkyväksi. :o) Mäkin menin viime issikkareissulla tosi taitavalla askellajikilpahepalla, ja olipa työn ja tuskan takana saada se tölttäämään, kun istua könötin väärin. Mutta sitten oli lopuksi palkitsevaa, kun tajusi, miten itseään piti korjailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu! Haasteita riittää, mutta se on kyllä tosi kivaa! :)

      Poista
  2. Sun tarinasi on mielenkiintoinen ��,hyvä että et antanut periksi �� Hauskaa jatoa ��

    VastaaPoista

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)