tiistai 9. kesäkuuta 2015

Myöhässä tulevia ratsastuskuvia ja ratsastusjaaritteluita

Nämä kuvat ovat olleet tuolla tietokoneen kansiossa: "ei vielä blogissa" jo turhan kauan. Tästä ratsastuskesta on nimittäin jo useampi viikko... En vain ole ehtinyt kirjoittaa, enkä ole muistanutkaan näiden kuvien olemassa oloa... Eniwei, käytiin tuossa jokin aikaa sitten Vilman kanssa tiellä päin ratsastamassa, nyt ihan jo kaukana lenkillä. Kuten kuvista huomaatte, ei puissa ole juuri ollenkaan lehtiä,eikä muutekaan ole kovin vihreää. Itseasiassa juuri tuon takia uskaltauduttiinkin tiellepäin, ihan isomman tien risteykseen saakka. Nimittäin puissa kun on lehdet, niin se peittää tientenkin näkyvyyttä tosi paljon. Meidän tie on ihan mahdottoman mutkainen ja mäkinen, joten on ihan lievästi sanottuna vaarallista lähteä tielle, kun puiden lehdet peittävät jokaisen mutkan näkyvyyden. Lisäksi meilläpäin on tosi paljon mökkiläisiä, jotka eivät tiedä välttämätt, että meillä on hevosia. Mökkiläiset sitten ajelevat ties kuinka lujaa pikkutiellä periaatteella: "ei tälläisella pikkutiellä ketään vastaan tule kuitenkaan...". Muistaakseni vuosi sitten  syksyllä meille meinasi käydä melkoisen huonosti, kun oltiin äitin ja Eemelin kanssa yhdessä lenkillä. Auto tuli vastaan mutkassa eikä hiljentänyt sitten yhtään! Eemeli kääntyi vasta auton jälkeen poikittain tielle, mutta oli ihan hilkulla, ettei Sónata osunut autoon... Sen jälkeen ei ihan hirveästi olla tielle päin menty, paitsi silloin kun näkyvyys on hyvä.
Tässä tuli se paha auto silloin vastaan...

Nyt ei kuitenkaan tullut ketää vastaan, joten uskaltauduttiin ravailemaan!
Kuten sanpttu, tie on ihan täynnä mutkaa ja mäkeä, siksi ravipätkät jäävät melko lyhyiksi aina. Mäkiäkään kun ei oiekin uskalla juosta ylös, kun mäkiinkin on yhdistetty mutkia... Meidän lenkille mahtui tällä kertaa kolmisen ravipätkää ja yksi hiukan katkonainen laukkapätkä. Sen verran suoraakin siis löytyy tieltä, että uskalsin laukan ottaa...
Reipas polle <3


Tässä kuvassa näyttää, että edessä olisi vain pitkä, tasaisen laskeva alamäki, mutta tosiasiassa siinä tiataa olla yhteensä kolme mäkeä... Kolmas kaartaa tosi jyrkästi vasemmalle, joten sitä ei näy. Niin se kuva vaan juksuttaa... :)
 Me ollaan muuten Sónatan kanssa muuten taas edistytty huimasti! Yhdellä lenkillä metsässä ollessamme, tiukensin ohjat laukkavaihteelle ja annoin laukkapohkeet, mutta neiti ei suostunutkaan laukkaamaan vaan menikin tölttiä! Sen jälkeen ollaan tölttäilty jonkin verran, tosin aina ensin täytyy otta muutama laukka-askel(Sónatan mielestä..) mutta sitten töltätään, ja hienosti töltätäänkin! Luultavasti nyt on tulossa siitäkin materiaalia lähiaikoina, koska kuvaaja olis tulossa huomenna...
Viimonen mäki...

Tien varressa pääsee menemään järven rantaa pitkin

wow, taiteellista
 Muistaakseni Sónata oli tuolla lenkillä niin vauhdikas takaisin tullessa, että miun oli pakko otta se kiinni, kun Vilma meni sillä. Ei tamma meinannut käsissä pysyä, ja yksi säpsähdys mahtui silti reissuun... Lenkistä selvittiin kuitenkin kunnialla, vain kolme autoa tuli vastaan ja kaikki osasivat ohittaa meidät hienosti. Kaiken kaikkiaan meillä taisi mennä kokonainen tunti eestakaisin lenkissä, ja polle olikin ihan hiestä märkä kaikkien niiden alamäkien (jotka olivat takaisin tullessa tietty ylämäkiäää) ja touhotuksien jälkeen...
Väsynyt, hikinen ja toivottavasti onnellinen polle lenkin jälkeen
 Sónatan lenkin jälkeen otettiin Emppuli lenkilleen. Eemelin lenkin alussa olikin hiukan mutkia matkassa... Sohvi, Tytti, Lumikki ja Elvis olivat tarhassaan kun oltiin lähdössä. Vuohet eivät kuitenkaan tykänneet ajatuksesta, että ne jäisivät yksikseen pihalle tarhailemaan, joten Sohvi ja Tytti päättivät loikata pois tarhastaan... Siinä sitten pyydystettiin vuohet kiinni ja vasta sitten päästiin matkaamaan.
Lettijengi :D
 Empun kanssa otettiin se perinteinen suolenkki kohteeksi. Siellä riittää Eemelille ihan riittävästi ihmeteltävää, eikä tämän herran kanssa olisi kyllä mitään asiaa autojen sekaan, se todettiin ihan vähän aikaa sitten.

Kotiin päin jo marssitaan

Pahin onkelma Empun kanssa, pään nyhtäminen alas...
 Eemelin kanssa on ollut nyt hiukan hiljaisempaa ratsastuksen kannalta, mutta se on johtunut täysin hirveästä tuulesta... Jospa se kunnon kesä ilman kovia ja kylmiä tuulenpuuskia sieltä tulisi...

Postauksesta tuli nyt tälläinen jättipitkä, mutta toivottavasti jaksoitte lukea, ja toivottavasti jaksatte lukea tulevatkin postaukset, niissä luultavasti paljon hepppoja ja lisää ratsastuselostuksia! :)

Mitäs muuten tykkäätte blogin ulkoasusta?

2 kommenttia:

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)