Maastoesteille mars!

Ennen leiriä, ehdittiin rakennella Vilman kanssa viiden esteen hurja maastoesterata. Suruksi voin kyllä kertoa, että pari kertaa ehdin hypätä esteet ensimmäisen kerran jälkeen, kun ne piti kerätä tukkiautojen tieltä pois... Heti kun tukkiautot poistuvat, niin täytyy siis rakentaa uusi rata, ei kai se muu auta.
Alkuun menin Sónatan kanssa esteet ihan vaan taluttamalla, jotta mikään kumman risukasa (lue: este) ei tulisi yllätyksenä hepolaiselle.Hienosti sujui jo talutusvaiheessa, ja kun oltiin päästy esteet kertaalleen läpi, niin loikkasin kyytiin...

Tässä sitä mennään, kohti ekaa estettä.

Tämä este osoittautui kaikista esteitä hirveimmäksi, sen yli ei suotunut hevonen meneään, ei ilman ratsastajaa eikä ratsastajan kanssa...

Vika este oli Sontun mielestä se paras, tarpeeksi korkeutta vain! :)

 Tuossa talutus versiossa tuli jo aika hyvin lämmiteltyä hevonen, ja se olikin ihan innoissaan jo menossa kun selklään pääsin.

Eka ja toinen este ylittyivät hyvin molemmat

 Toisen ja kolmannen esteen välissä on aikas pitkä välimatka, joten siinä välissä nostettiin laukka. Oli kuitenkin tarkoitus hiljentää laukka pois ennen estettä, kun ei olla oikein noita esteitä vielä kauheasti ylitetty laukassa. No, eihän se hevonen mitään ravia ottanut vaan kaahasi hirmuista vauhtia kahden esteen ohi sille viimeiselle ja kaikista korkeimmalle esteelle. Ennen sitä sain kuitenkin hiljennettyä raviin..

Sónata:"Eeeipäs mennäkkään..."

:'D

Ja näin hienosti meidän hienon hieno estepolle loikkasi vikan esteen yli, ihan mestarihyppääjän ainesta, eikös vaan..? <3

 Esteiden jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja laukkaa ja sitten kotia kohti. Polle toimi ihan superisti, ei mitään moitteen sanaa! :)