Se ois ny sitte loma!

Nyt se sitten on, KESÄLOMA! En voisi kyllä uskoa, ellen omin silmin näkisi, miten ihanan kesäistä tuolla ulkona on! Tuntuu, että tämä talvi, syksy ja kevät menivät ihan hirmuista vauhtia, jopa ihan kiitettävästi blogin puolella, postuaksia taisi tulla joka vuodenaikana ihan riittävästi...
Yksi varma kesän merkki on ihanan keltaisena heiluvat voikukka pellot. Lähes jokainen pelto, jonka ohitse olen kulkenut, on ollut viime aikoina aivan keltaisena voikukista, niin on myös omamme... Ihan jo on miulle "perinteeksi" muodostunut se tapa, että teen voikukkasista seppeleen, jonka sitten ripustan jonkun eläinparan mukaan hetkeksi, niin on käynyt viime vuonna, sitä edellisenä ja myöskin tänä ihanana kesänä. Nyt saattekin katsella, millaiset seppeleet taiteilimme Vilman kanssa...

Virallinen kukkien testaaja työssään...

Ja poseeraamista...

ooi <3

"Pöh, minulle ei mitään kukkahömpötystä laiteta!"

"Ai saan leipää, no kyllä tämä nyt menee..."

"Ette oo tosissanne...."

"Ai leipää? Missä? Ai että saadaan syödä nää kohta, juu, kelpaa!"

Tänä vuonna saatiin aikaan jopa huikeita yhteiskuvia...

Ja se perinne, om nom...

 om nom, Empullekkin kelpasi!

Tässä näyttää ihan että' Sonttu söis miun lettiä! :D

Miun erilainen seppele...

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää...

Oikein ihanan rentouttavaa kesää teille kaikille rakkaat lukijat!!

 

Kisuja, kisuja...

Tiedän yhden eläimen (okei, meillä on kolme sellaista eläintä) joka nauttii sata kertaa enemmän kesän tulosta, kuin esim. ihmiset. Se eläin on nimittäin kissa. Meillä kisuista huomaa hyvin kesän olevan jo täällä, ei niitä näe juurikaan enää sisällä ollenkaan. Ne vain seikkailevat kukka meren keskellä pellolla tai sitten ne pyytävät rottia tallista ja naapurin tontilta. Misse nauttii kesässä kaikkein eniten siitä, kuinka se voi kellahtaa ihanan lämpimään hiekkaan ihan milloin sitä itseään sattuu huvittamaan, ei muiden mielipiteitä tarvitse kuunnella! Misu taas nauttii eniten kesän paremmista saalistus mahdollisuuksista, onhan se nyt herran jestas helpompaa juosta hiirten ja rottien perässä tasasiella ruohikolla kuin mahaan saakka ulottuvassa märässä lumihangessa! Kalat ovat myö kesän tulon myötä palanneet kissojen ruokavalioon, mikä on kyllä kaikkien kolmen mielestä ihan huippua. Pipsan lempparipuuhaa kesällä on varmaankin vaeltaminen pitkin maita ja mantuja, ei sitä välttämättä näe ollenkaan päivän aikana, ja jostain metsästä se aina illalla putkahtaa ikkunalaudalle maukumaan sisälle pääsyä. Hupsuja nuo kissat, kun niin selvästi näyttävät nauttivansa ihanan lämpimistä säistä, kuten seuraavista kuvista saatte huomata:

Tuossa se Misse kökötti yhtenä iltana sisälle halutessaan, ei kuitenkaan protestoinut, kun ei heti päästetty, mikäs tuossa maisemia katsellessa. Toisin olisi talvella, silloin pitää päästä HETI sisälle, kun vain pyytää!

Jotain taiteellista taas kerran... :)

Grr...

Saalistaja stalkkaamassa: "Mitähän kummaa sää siellä sen kameran kanssa kyykit...?"

Saalistaja teroittelemassa kynsiään

Ylväs saalistaja

<3 <3

Hurrja saalistaja

Laiskuuden huippu

Nyt on kevät edennyt siihen pisteeseen, ettei hepat voi oikein enää omenatrahassa ulkoilla. Suurin syy siihen on se, että pollet "vahingossa" marssivat omppupuiden ylitse, kosk ainhottavat örvelöt pureksivat masun alta... Tuosta on sitten seurannut muutama kaatunut puu (omenapuumme eivät siis ole kovin suuri vielä!) ja katkenneita oksia... Omenatarhan sijaan hepat ovat nyt saaneet syötäväkseen pikkuisen pläntin omppumaan portin vierestä. Siinä ne ovatkin eilisen illan ja tämän aamun mussuttaneet. Tuon kun savat syötyä niin sitten niille olisi luvassa tallin takana oleva toinen pieni pläntti, tai sitten ne pääsevät tuohon rinnetarhaan, johon on nyt kasvanut ihan hirmuisesti heinää, kun kukaan ei eole sitä ollut lyhentämässä. Siinä riittää hepoille hetkeksi puuhaa. Sitten kai se on jo kesä niin pitkällä, että rakennamme taas tuonne alas hepolaisille alalaitumen ja pian ne pääsevät taas iiiisolle laitumelle, sitä minä odotan kamerani kanssa innosta puhkuen... :)
Tänään on ollut varsin lämmintää ja aurinkoista, ja se saa aina aikaan sen, että meidän urhea Eemeli kellahtaa ihan väkisinkin maahan ottamaan aurinkoa ja nauttimaan kesästä, niin kävi tänäänkin... Nyt tosin ukko valitsi köllöttelypaikan niin, että ei jää mistään (lue: syömisestä) paitsi...:

"Mitä sä siellä toljotat?"

Ukko ottaa rennosti niiden minipläntillään.

<3

Samalla kun Sónata syö, niin se myös vahtii Emppua, ettei hurjat sapelihammastiikerit hyökkää poikapoloisen kimppuun

Kärsä <3

Näin hoituu syöminen ja nukkuminen samaan aikaan!

Kannattaa kokeilla jos oikein laiskottaa!

Siinä se ukkeli niin laiduntaa polleana

hulmuharja <3

ja korvat <3

zzz...

Hiukan väsynyt heppa <3

turpa kuvat = Parasta! :)

taidetta, sanon minä! :)

"Onkos tässä muka jotain outoa, makoilen täällä keskellä kirkasta päivää...?"

toinenkin turpa <3

<3 <3

Vakavaksi meni polle, kun huomasi méttä miullahan on kamera! Sónata jostain kumman syystä pelkää kameraa tarhassa, en yhtään tiedä miksi...?

"Siinä sulle ja sun kameralles!"

<3 <3 <3

Muuten, mitäs tykkeette blogin uudesta (ja hiukan kevät/kesäisemmästä ulkoasusta?

Kepin noutoa ja tottelevaisuutta

Nyt kevään ansiosta muutkin kuin hevoset ovat päässeet nauttimaan omenatrahasta enemmän. Sasu on nyt harjoitellut kepin noutoa ompputarhassa joka ilta aina vähän aikaa, sitä kun ei voi irti pitää... Kepin heitossa on vain yksi pikkuinen miinus, silloin kun Sasu innostuu, ei se meinaa antaa keppiä ollenkaan pois... Silloin täytyy olla ovela ja ottaa sisältä esim pallo mukaan ja aina hiukan juksuttaa koiraa... Niin saa sitten doggy hiukan lisää heittoja.

Toinen on niin hieno <3

ja niin räyhä <3

ja vauhdikaskin <3

 Aina kepin heiton välissä, treenaamme Sasun kanssa hiukan tottelevaisuus juttuja. Se osaa mennä ensin ihmisen sivulle vasemmalle puolelle ja jäädä odottamaan paikalleen jos ihminen lähtee kävelemään pois päin. Ja sitten jos koiraa pyytää luokse niin sen saa maahan ennen kuin Sasu on edes luona. Näitä juttuja ollaan silloin joskus pentuna sen kanssa treenattu, ja nykyäänkin se on kyllä hirmuisen tottelevainen, ainakin silloin jos ei ole mitään häiritsevää näköpiirissä... Sasulta onnistuu myös sellainen tottelevaisuus juttu, että se komennetaan maahan ja pysymään paikallaan. Sitten olen aina lähtenyt juoksemaan ja käskenyt  koiraa pysymään siinä, ja sehän pysyy! Ihmeteltiin kyllä vähän, että miten se malttaa oikein odottaa vaikka itse juoksenkin ympäri omppumaata... Ja heti kun sille vaan huutaa että 'tule!' niin silloin on koira vieressä. Taitava koira siis.

Hurrrja vauhti veikko liitää menemään..

Sitten maltettiin hetki poseeratakkin...

 Sasu on siitä hupsu koira, että jos miulla on lenkillä kamera mukana ja yritän ottaa siitä kuvia, niin se on ihan varmasti joka kuvassa ja kuvaustilanteessa katsoo ihan jonnekkin muualle kuin kameraan, se ei siis ole linssilude, toisin kuin esim Misu...

<3 <3

"Mee pois sen kameras kanssa, sua ei kaivata täällä..."