Suuri synttäri-unohdus

 "Moi, mun nimi on Sohvi, kuten ehkä tiedättekin. Mä täytin tos pari viikkoo sitten kaks vuotta, mut uskokaa tai älkää, nuo ihmiset onnellisesti unohtivat mun synttärini! Noo, asia on okei nyt, kun saan kertoa mun synttäreitä teille tänne blogiin."

"Alotetaanpas istten ihan muistelemalla menneitä... Tos alla on kuva musta, kun olin ehkä joku kaheksan tunnin ikänen pikku nassikka. Omassa karsinassa oleva koroke oli jotain käsittämättömän suurta, mutta nykyään minä pitkäjalkaisena agilityvuohena hyppään helposti moisen pöydän päälle."

 "Silloin ihan pienenä, sanotaanko vaikka viikon vanhana ja sitä ennen oli tosiaan kaikki ihan outoa ja uutta. Kaikista kivointa oli kuiteski niistä uusista jutuista noi ihmiset. Jo sinä samaisena 10.11.2012 minä kiipesin tämän blogin kirjoittajan syliin ja ette uskokkaan, kuinka lämmin ja mukava siinä olikaan nukkua! Isommaksi kun kasvoi, niin sekin mukavuus poistui pikkuhiljaa... Pitkään sain kuitenkin sylissä loikoilla, vielä kesälläkin!"

 "Tuossa ylläolevassa kuvassa olen itseasiassa aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Se on otettu kuvaajan mukaan 23.11. Jos en ihan väärin muista, niin tuossa iässä pääsin ensimmäisiä kertoja juoksentelemaan ns. suureen maailmaan, eli Eemelin karsinaan. Siellä ovat myös Tytti, Lilli ja Vilikin juoksennelleet pieninä. Voi niitä aikoja..."

 "No nyt ollaan jo 2013 kesäkuussa ja olenkin jo ihan ison näköinen, mitä nyt hiukan pikkuinen... Tuohon aikaan, oli hyvä aina pujahtaa sähkölangan välistä, jos minut meinattiin aitaukseen laittaa. Eipähän minua siellä mikään pidellyt alussa, mutta kesän myötä tuli älliä päähän ja tajusin aidan olevan huippuvaarallinen nipistävine sähköiskuineen...

"Jossain vaiheessa muistan kuinka omistajan huomion alkoi jakamaan kanssani pikkusisko Tytti, joka on melkein tasan vuoden minua nuorempi..."

 "Onhan tuo sisko ollut ihan hauskaa seuraa, mitä nyt aina silloin tällöin pientä kinastelua...pääasiassa kuitenkin ihan hauskaa on ollut. Nytkin lähdettiin sitten lumiseen maisemaan mun synttäreitä viettämään. Löydettiin ilmeisesti Lillille pystytetyt esteet joita sitten juhlahuumassa kokeiltiin."

"Jaa hop! Hyvä Tytti systeri!"

"Ylitettiin sitten yks este ihan samaan aikaankin... se oli vahinko..."

"Seuraava "vahinko hyppy" ei ihan onnistunutkaan... Tytin syy..."

"No nyt se rupesi jo valittamaan, kun sille ei annettu leipää äskeisestä hypystä... Eihän se edes hypännyt!"

"Hei Tytti! Älä nyt suutu! Kyl sä saat sen leivän, älä nyt lähe, meil on juhlat ihan kesken!"

"Huh, ei se onneks kovin pitkälle ehtiny, ennen ku kuuli sanan leipä..."

"Siinä se nyt kiukuttelee siitä yhestä leivästä... ne on nuo pikkusiskot vähän tuollaisia..."

"Täytyy olla niin kuin sitä ja sen kiukutteluja ei olisikaan, niin eiköhän se siitä rauhoitu pikkuhiljaa..."

"Hihhih, meen Tyttiä piiloon, kun se on noin keskittynyt syömään jotain, tulkoot sitten ettimään..."

"Sooohviii! Missä sää oot?"

"Voi hitsi, nyt se huomas mut... noo pitää antaa joskus pikkusiskon voittaa.."

"Sellaset piilosleikit meillä oli mun juhlissa, nyt me lähdetään jatkamaan bileitä sisälle, toivottavasti viihdyit seurassamme!"