Uusia tuulia lännestä

Heppahommani sai ihan uuden mausteen eilen, kun suuntasin pitkästä aikaa vanhalle tutulle Niemenpellon tallille. Vuosi siitä on melkein vierähtänyt kun viimeeksi ollaan Niemenpellossa käyty. Nyt ei kuitenkaan ollut kyseessä ihan tavallinen koulu- tai estetunti vaan tallille mentiin ihan aloittelijana. Päätin nimittäin valloittaa uuden alueen ratsastuksessa ja ilmottauduin lännenratsastuskurssille! Olen jo pitkään haaveillut että pääsisin opettelemaan lännen tyylin ratsastaa ja nyt se vihdoin on toteutunut.

Tallille suunnattiin jännittyneissä tunnelmissa, hevoset ja paikka kyllä on ihan tuttuja, mutta uudet jutut jännittää aina, eikö? Kaikkein eniten tietty aina jännittää, kuka heppa on ratsuna. Tuntilistassa luki miun nimen kohdalla Riemu, eli saisin ekan tunnin ratsukseni oikein mukavan läsipäisen piensuokin, jolla olen mennyt monet kerrat joskus aikaisemmin. Riemu on tosiaan miulle ihan suht tuttu tapaus, tiedän sen olevan sellainen mukava reipas ja kiltti pikku suokki, ja niinhän se tälläkin kertaa oli.

Eka länkkärikerta oli tarkoitus olla 1,5h jotta päästäisiin hyvin lajiin tutuksi mutta hyvin vierähti ensimmäinen tunti ihan vaan varusteisiin tutustuessa. Satuloinnissa oli niin monta muistettavaa osaa ja ohjatkin oli ihan oma lukunsa, joten niitäkin piti vähän tutkia ennen hevosen selkään nousua. Kun vihdoin oli kaikilla omat ratsut valmiina ja suunnattiin maneesiin, oli jäljellä virallisesti enää se puoli tuntia. Päätettiin sitten pitää samantien 2 tunnin sessio, kun vauhtiin päästiin! Maneesissa vielä kuunneltiin opettajalta neuvot missä on länkkäritunneilla kaasu ja jarru ja miten hepat kääntyy. Kun vihdoin kierrettiin maneesia ympäri niin ekan kierroksen aikana reipas ratsuni säikähti yhdessä kulmassa ulkona kävellyttä ihmistä ja vetäisi kunnon laukkalähdön maneesin halki. Hyvin kyllä pysy kyydissä, ilman satulaa kun on mennyt niin paljon niin tasapaino on jokseenkin kehittynyt ja se satula kyllä tuntui siltä, ettei sieltä ihan helposti alas tulla. Kun pelottava kulma oli tsekattu ja todettu turvalliseksi, jatkettiin tuntia hiukan jännittyneissä tunnelmissa hevosen osalta. Koko tunnin se oli siellä päädyssä jännittynyt ja kulki korvat niskaa pitkin kuunnellen. Ihan lopussa kuitenkin Riemu uskaltautui käppäilemään ihan nurkkaan asti eikä pelottanut yhtään!

Pikainen kuvaräpsy ennen tuntia :)

Tunnilla ei tehty mitään erityisen kummallisia juttuja vielä, kun jokaisella oli vähän hakemista homman kanssa. Ohjat olivat ainakin mulle suurin haaste! Meidän piti aina kääntää kentän keskellä olevin puomien väliin ja pysäyttää heppa huudahtamalla HOU! ja sen jälkeen peruutus ja pieni tauko. Tuo HOU! meinaa kuulemma lännenratsulle aina pientä lepotaukoa, ja se oli kyllä jännä huomata, miten ne ihan oikeasti pysähtyi aina sen kuultuaan. Ravattiinkin me ihan vähän lopputunnista, se sujui ihan hyvin. Innolla odotan seuraavaa tuntia, joka on parin viikon päästä! Länkkäri ei tosiaan ole mitään kovin helppoa, ja se eroaa ihan hirmuisesti perus enkku tyylistä. Opettaja lupasi aina kertoilla miulle vinkkejä, miten voisin opettaa meidän karvakorville vähän lännen tyyliä, veikkaisin nimittäin että meidän hepat tykkäis!

Käykääs muuten kaikki osallistumassa Instagramissa pieneen kuvakisaan, lisää käyttäjälläni @tallintarinoita!