Vauhtikaviokkaiden kuulumisia

Vauhtia on taas ollut hevosilla. Juoksutellen ollaan aina vähän vähennetty virtoja noista ikuisista duracell-polleista. Silti vauhtia riittää jokaiselle ratsastuskerralle, mutta ei onneksi ihan liikaa, vielä toimii jarrut ja kyydissä pysytään. :) Kuvat on parin viikon takaiselta irtojuoksutuskerralta.

Näin hienosti Eemeli nykyään ravailee myös ratsastajan kanssa kentällä!

Eemelin kanssa ollaan muuten edistytty ihan hirmuisesti kenttäillessä! Nyt ollaan joka kenttäkerralla ravailtu hienoja ympyröitä ja herra on jopa pysynyt hienosti käsissä. Hirmuiset kehut aina satelee Eemelin korviin, kun tulee hieno ravi ja varsinkin, jos se loppuukin hienosti. Laukattu ei olla vielä kentällä, kuhan nyt ekana saadaan varmuutta (varsinkin miulle kuskille) tuossa ravissa ja muutenkin isomman hepan ohjaamisessa kentällä. Eilen korkattiin laukkakausi ja laukattiin hienot pätkät metässä, ei olla kovin montaa kertaa talven aikana nimittäin laukattu. Ihan silloin alkutalvesta kyllä laukkailtiin metässä menemään, sitten tuli mahdottoman liukkaat tiet ja vähäksi aikaa kummallakin karvakorvalla oli pidempikin tauko ratsasteluista. Kun niistä liukkaista päästiin, opeteltiin taas ratsastelu "uudestaan" jokseenkin vauhdikkailla hevosilla ja Eemelille varsinkin vähän vieraammissa maisemissa tutun ja turvalisen Saanalenkin ollessa vieläkin ihan umpijäässä. Eilen sitten käytiin ekaa kertaa Saanalenkillä sitten joulukuun! Eemeli oli ihan hirmuisen innoissaan ja hörisi vaan mennessän tyytyväisenä. Ravi oli ihan hirmuisen vauhdikas ja sai aika paljon pidättää, jotta ei menty ihan tuhatta ja sataa. Eka laukkapätkä kun otettiin, ennakoi hevonen melkoisesti ja siirtyi askellajista toiseen ihan oman harkinnan mukaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Toisella kerralla sitten mentiin just niinkun minä sanoin ja laukka nousi samalla hetkellä kun antoi laukkapohkeen, on se mainio.♥

Hurjimus :)

Onneksi nämä jutut on Eemeli säästellyt näihin irtojuoksutussessioihin...

Olis pitänyt muokkailla tähän este ja katsoa, huomaako kukaan ettei se oikeasti hyppää minkään muun kuin mielikuvitusesteen yli.. ;D

Pikku tamman kanssa ollaan touhuiltu suht normaalisti, mettään mennään aina kun siltä tuntuu. Sónatakin pääsi eilen ekaa kertaa pitkästä aikaa Saanalenkille ja oli se pienikin niin innoissaan tutuista maisemista! Sónatalla oli eilen taas kummallinen seikkailufiilis, se olisi halunnut mennä ihan koko ajan vaan puskia pitkin eikä ollenkaan tietä pitkin... Ihan vaan tamman mieliksi sitten kiepattiin vähän pidempi lenkki, jotta toinen pääsi metsään käppäilemään, sitten oltiin ihan tyytyväisiä menemään kotiin. :)

Tämä taas harmittaa, kun ei ole ihan ehtinyt kamera tarkentaa, ois muuten ihana kuva!

Ai niin ja kyllä huomaa kevään tulevan, kun nämä meidän aina niin kiltit ja kultaiset hevoset alkaa karkailemaan! Viime viikonlopun aikana ne onnistuivat kaksi kertaa karkaamaan, toisella kerralla kylläkin vain Eemeli mutta silti... Ekalla kerralla Eemeli oli tullut heppojen katoksen luota aidan ali (siinä kohtaa on ihan vähän matkaa vain yksi lanka, ei muuten ole enää!) ja katkaissut samalla vanhan muovituolpan kahtia, mikä mahdollisti pakoreitin myös sille vähän nössömmälle karkurille, joka pelkää aitalankaa kuollakseen. Sonttu oli sitten esitellyt estehevosen taitojaan ja hyppinyt hienosti yli... Oli ihan kiva kun veli soittaa miulle kun olin vuohien kanssa järven rannassa ja kertoo että hevoset karkas... Ai niin ja lisäjännitystä antoi vielä se, että ihan meidän lähellä ajettiin Vaakuna-rallia ja olin justiinsa aamulla ajatellut että toivottavasti hepat ei tänään karkaa ja saa jostain päähänsä lähteä kauemmas kirittämään ralliautoja. Onneksi nuo oli tajunneet meidän postilaatikon kohdilla kääntyä takasin tallia kohti ja juosseet niiden toiseen tarhaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi. :)

♥♥