Ihana syksy

Taas on tämä bloggaja (en ehkä ole ainoa...?) innoissan kameran kanssa sohimassa sinne tänne ja vähän tuonnekkin. Syksy on taas täällä ihan tosissaan ja syksyn mukana  tulee ihanan värikkäät metsät. Kamera on ulkoillut viime päivinä taas aikas paljon, mutta hiukan alkaa tympimään kun esim samasta puusta on ainakin kymmenen samanlaista kuvaa kansioissa eri vuosilta.. Tuskin maltan odottaa lehtien putoamista, jotta pääsee taas kuvailmaan kisuja ja muitakin eläimiä oikein kunnon lehtimeressä! 

Kuten edellisestä postauksesta saatoitte havaita, ovat heposet edelleen päivät laitumella, tosin pikkuhiljaa aletaan taas totuttelemaan pienemmässä aitauksessa oleskelua. Toisina päivinä ne juoksevat ihan hirmuista kiitolaukkaa portille iltapäivästä kun huutaa niitä sisälle, mutta toisinaan (useimmiten) ne joutuu hakemaan ihan peränurkasta ja taluttamaan talvitarhaan. Talviarhassa ne yleensä vielä tekevät sen verran kiusaa että ne tulevat ensin portille ja ovat niin menossa sisälle, mutta kun on ottamassa riimunnarua ja menemässä ottamaan pollea kiinni, niin sitten lähtee sellainen kiitoravi tallin taakse katokseen... Muutaman kerran siis aina juoksuttavat minua ympäri tallia, noh ihan hyvä vaan niin pysyy liikkeellä. ;)

Murmelit :)

 Tänään tein sen, mitä olen miettinyt piitkään ja hartaasti, vaikkei siinä juuri kauheati miettimistä edes ollut. Lähdimme Sónatan kanssa köpöttelemään metsään ja älysin ottaa kameran kaulaani roikkumaan. Sai siis korvakuia hiukan laadukkaampina kuin puhelimella otettuna. Tosin, laatu hiukan kärsi aina kun polle hiukakin heilahti, mutta ei se haittaa. Tarkoituksena oli bongata ruskanvärejä, mutta niinhän siinä taas kävi, että ei se kamera niitä nii hienoina toista  kuin livenä.

Tämä on lempparikuvani tältä maastoreissulta!

Noh, kuusimetsässä ei kauheasti se ruska yleensä näy... :)

Uudella lenkkipolulla on niiiin nättiä, muttei sitä ihan saa kameraan tallennettua...

 Tänään tehtiin Sónatan kanssa siis ihan käyntiköpöttelylenkki, nautittiin vaan ihanan lämpimästä syys ilmasta ja katseltiin maisemia. Tammuska toimi oikein mallikelpoisesti, kuten aina. ;)

Kotiin tultiin peltolaikkua pitkin ja lisävauhtia antoi tallista huuteleva Eemeli, jonka huudahtelut kuuluivat hyvin tässä vaiheessa reissua...

 Mietin tässä muuten sellaista, että kun tämän blogin kommentointi on aika hiljaista nykyään niin motivoisiko teitä lukijoita kommentoida, jos eniten kuukauden aikana kommentoinut bloggaja saa hiukan mainostilaa blogilleen tuohon sivupalkkiin kuukauden ajaksi...? Eli tästä lähtien joka kuun alussa (alkaen heti tulevasta viikonlopusta) blogin sivupalkkiin pääsee eniten kuukauden aikana kommentoineen käyttäjän blogi! Pakko kyllä heti myöntää tässä, että minäkin olen ollut todella laiska kommentoimaan yhtään mitään mihinkään...

Sónata tykkää syksystä, vaikka joutuukin sivelemään tummelia ötökänpuremiin.... 

Ai niin, ensi viikolla luultavasti on kunnon syksykuvaukset jos ja kun nuo puun lehdet humpsahtavat maahan...