Apassionata ja vierailevia tähtiä

Aikaisin sunnuntaiaamuna loikkasimme äitini kanssa Onnibussin kyytiin suuntanamme Helsinki. Olen melko varma, että ainakin hevosihmiset jo arvaavat mihin olimme matkalla, nimittäin Apassionataan! Olemme käyneet katsomassa tuo upean shown jo nelisen kertaa aiemminkin, mutta aina se on niin hyvä että se on ihan pakko päästä katsomaan uudestaan ja uudestaan. Show on kuitenkin joka kerta erilainen ja on se ihana katsoa ihmisiä jotka ihan oikeasti osaavat työskennellä hevosten ja ponien kanssa. Ennen Apassionataa ehdimme pistäytymään blogimaailmassakin tutuksi tulleen Hupsun ja tosi höpsön luona. Siellä meitä oli vastassa tämännäköinen kaveri:

Nuppu oli selvästi harmissaan, kun emme tuoneet sille muita tuliaisia kuin maalaisserkkujen terveiset.

Ja heti kun kaivoin puhelimen esille unista Nuppua kuvatakseni, ryntäsi sporttinen agilitytaituri paikalle poseeraamaan!

Sandralla on ainakin innokkaat kuvauskohteet! ;D

Juju antoi meille jo hiukan esimakua tulevasta hevosshowsta näyttämällä hienoja agilitytemppuja ja hyppimällä hienosti korkeiden esteiden yli. 

Kun kaffet ja mehut oli juotu ja kissat moikattu, kiiruhdimme bussiin, joka vei meidät melkein suoraan Hartwall-areenalle, jossa jo suuret ja pienet hevoset ja ponit lämmittelivät tulevaa esitystä varten. Kameraa en ruennut raahaamaan mukanani, koko esitys olisi kuitenkin mennyt niinsanotusti ohi kun koko ajan olisi pitänyt kameraa tuijottaa. Meidän hepat halusivat vetää oman versionsa showsta, joten tervetuloa Apassionataan, jonka teille nyt esittää Sónata ja Eemeli!

 Koko show starttasi upean hevosen käyskentelystä areenalla, jonka jälkeen vilkkaat welsh ponit valtasivat areenan. Yksi poneista hyppi ihan mahdottoman hienosti jopa pienen lipaston yli! Sain myös hyvän temppuidean vuohille, poni hyppi jonkinlaisten köysien yli niin että jokatoinen yli ja jokatoinen ali. Oli hienon näköistä!

Näin vauhdikas oli pikkuinen welshponikin

 Areenan valtasivat aika ajoin upeat kouluratsut jotka esittivät vähintään yhtä hienoa ravia ja laukkaa, kuin nämä turrikatkin..

Kuvankaunis barokpinto tanssahteli yhtä näyttävästi kuin Emppu 

 Pienet shetlanninponit vetivät kärrejä yhtä vilkkaasti kuin Vili ja tekivät yhtä hienoja temppuja kuin Lilli. Ihan uskomattoman hienosti kaikki pikkuponit tekivät kaiken mitä pyydettiin! Kaikkein pienin poni oli ihanan innoissaan koko ajan, ihan hirmuinen steppaaminen oli koko ajan päällä ja raukka oli niin pieni, että kun toiset ravasivat rauhassa kärrejä vetäessään niin pienin laukkasi hurjana perässä.. :)

Useat hevoset hyppivät näin hienosti pystyynkin, tosin ihan käskystä ja luvan kanssa...

 Suuret ja hurmaavat shire hevoset laukkasivat ihanan keinuvasti ympäri areenaa, eivätkä olleet moksiskaan vaika pienin shetlanninponi alitti niiden mahan...

 Shown kenties hurmaavin otus oli ehkä ihanan pörröinen aasi, joka pujotteli ratsastajansa kanssa ilman satulaa ja hurmasi kaikki ihanalla aasimaisella olemuksellaan.

 Jännitystä esitykseen oli tuotu hurjien vikeltäjien numerolla, jossa hevoset laukkasivat täyttä vauhtia ympyrällä ratsastajien roikkuessa milloin mitenkin päin satulassa. Tempuista hurjin oli kuitenkin klassikko, mahan ali meneminen. Kuvittele meneväsi täyttä vauhtia laukkaavan hevosen mahan alitse...! Hui...

Emppu voisi mennä kyllä lujaa ympyrällä, mutta mahanali meneminen onkin ihan toinen juttu

 Minun henkilökohtaiset lempinumeroni tässäkin esityksessä olivat maastakäsittely numerot. Ne ovat vain niin uskomattomia, miten yksi ihminen voi saada seitsemän suurta hevosta kulkemaan kauniissa rivissä ihan vain äänensä avulla? Tai kuinka hän saa ne seitsemän hevosta tekemään ihan mitä tahansa keksii pyytää? Tuo mies,joka Apassionatassa työskentelee maasta käsin hevosten kanssa on aivan ilmiömäinen, en ymmärä kuinka hän tekee sen. Hevoset tekevät juuri niinkuin hän haluaa. Espanjalainen käynti, pystyyn hyppääminen, paikallaan odottaminen, seuraaminen jonossa, peruuttaminen niin että toinen hevonen kävelee eteenpäin vieressä, istuminen, maahan meno-kaikki onnistuuu noilta hevosilta ja siltä mieheltä! Uskomatonta. Se on ainoa sana jolla voi kuvailla sitä hetkeä ja sitä mitä se mies niiden hevosten kanssa tekee. Wau.

Eikö tämä ole melko lähellä sitä mitä juuri äsken kuvailin..? ;)

 Apassionata tuli katsottua ihan viimeiseen minuuttiin saakka ja ei kyllä ollut tämäkään show pettymys! Tahtoo takaisin!! :) Ensi vuonna sitten uudestaan, mutta nyt täytyy ihan lähteä fiilistelemään tuo show uudestaan paikanpäältä ostetun dvdn kautta! :)

Mitä pidit postauksesta? :)