sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Retki jäiselle järvelle

Tänne yuli talvi, jee! Lunta tulee niin että aamulla ei varmaan päästä mihinkään... Kaiken lisäksi lumi on niin ihanaa pakkaslunta, ettei se edes jäädy tilsoiksi hevosille! Enivei, tuossa muutama päivä sitten käytiin kaverini kanssa vuohia ulkoiluttamassa. Nyt lähti mukaan hiukan erilainen kokoonpano, vain Vili ja Tytti. Lilli olisi muuten lähtenyt, mutta kaveri jäi äiskänsä kanssa talliin viettämään kiimapäivää...

Heti pihassa oli pakko avata kamera...

Mums mums
 Tuolloin ei lunta ollut kuin ihan himpun verran. Lähdettiin vuohien kanssa pellon poikki menemään kohti metsää ja järveä. Kuljettiinkin sellaista polkua niiden kanssa, mitä ne eivät ole juuri koskaan menneet, ja samalla tsekattiin polku hevosella kuljettavaksi jotta päästiin rämpimään Sónatan kanssa samaa polkua pitkin hiukan myöhemmin. Vuohista oli vähän jännää olla uudessa maastossa, mutta innokkaasti ne hyppelivät mukana.

Tyhvi pellolla

"Mitää??"

Hurrjat taistelijat


Mestäpolulla ollaan
 Polulla on kolme ojaa, joita hiukan mietin että mitenkähän käy, varsinkin kun ojat olivat jäässä, muten yhtään tiennyt kuinka kovassa jäässä. Helposti ainakin vuohet kantoi jää (ojien yli pääsi myös ilman jäälle astumista, mutta vuohet halusivat aina seikkailla jään poikki...), Vili hiukan aina luisteli... Sontun kanssa kun mentiin sama lenkki, epäilin miten polle uskaltaa tulla ojien yli, mutta ei ollut mitään onkelmia. "Meillä on issikka alla, tää menee mistä vaan!" noin aina kaverini sanoi, kun minä aloin epäilemään reittivalintaamme...

maastoesteitäkin matkalle sattui


En tiedä miksi kuvista tuli kaikista hiukan tärähtäneitä, kaipa me ollaan niin tärähtänyttä porukkaa, ettei meistä muita kuvia saakkaan! ;)

Vili taiteili ittensä kiven päälle

Metsästä löytyi hienoja jäätyneitä mustikan varpuja

Jotka Vili popsi...
 Kun pääsimme järven rantaan, otimme vuohet kiinni jotta ne eivät rynnistäisi jäälle. En tiedä yhtään, kuinka paksua tuo Saimaan jää on, mutta emme ottaneet mitään riskiä noiden kanssa. Mielummin katsoo kuin katuu... Tytistä oli hurjan jänskää kun vesi ei ollutkaan samanlaista märkää ainetta, mitä se yleensä noissa suurissa juomakupeissa on.. Tytti kävi pienellä maakaistaleella tutkimassa jäätä, mutta sen pidemmälle en päästänyt.

On se kummallinen


Vili tutustui laiturin saloihin
 Kaikki vuokramökkiemme rannat koluttua lähdimme talsimaan kotiin, mutta ei nytkään vuohille tuttuja teitä pitkin. Kiersimme ihan isoa autotietä pitkin ja oli tarkoitus tulla ihan sitä tietä pitkin kotiin saakka, mutta sitten tuli iso traktori vastaan ja oli pakko pompata peltomme puolelle... Sitten peltoa pitkin juostiin kotia. Onneksi mentin pellolle eikä menty tietä pitkin, koska naapurillamme olikin koira pihalla irti, niin olisi voinut tulla tukala tilanne jos se olisi tullut vastaan... Mukava lenkki taisi olla vuohienkin mielestä ja saatiinpahan mekin vaihdettua kuulumiset puolentoista tunnin lenkillä!

Muistakaahan käydä vastaamassa blogin kyselyyn, johon pääset painamalla tästä!


P.S. Iso kiitos kaikille jo kyselyyn vastanneille!!

2 kommenttia:

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)