keskiviikko 30. elokuuta 2017

Missä me oikein viipotetaan?

Kamalaa katsoa kalenteriin ja huomata, että nyt mennään jo syyskuun puolella. Syksy on siis virallisesti alkanut, kääks. Mihin se kesä oikein katosi, vastahan se alkoi, ei se voi nyt jo loppua. Postauksia tuli ihan ennätysvähän koko kesän aikana, tavoitteena oli kirjoitella paljonpaljon enemmän kuin mitä tuli kirjoitettua. Muutenkin kesän aikana jäi paljon juttuja tekemättä, mitä oli suunnitelmissa tehdä. Ehkä se kesä meni vähän kesää odotellessa, oli niin kauhean kylmää ja sateista koko ajan, aina välillä vähän aurinkoa ja sitten taas vettä taivaan täydeltä. Nyt olisi siis tiivis pakkaus meidän kuulumisia, jospa tämä postausrytmi alkaisi taas palautua pikku hiljaa...

Ihanaakin ihanammat sumuiset aamut<3

Syksy ollaan aloiteltu uuteen rytmiin totutellen. Aloitin itse koulun kaupungissa ja päivät ovat pidentyneet aika reilusti, kun matkakin tuplaantui... Hepat ja muutkin eläimet ovat siis saaneet aika paljon lomailla, mutta ollaan me joskus ehditty koulupäivän jälkeenkin vielä lenkille. Luultavasti se tulee muuttumaan, kun tulee pimeämmät illat, joten täytyy nauttia tästä nyt kun vielä näkee ihan yhdeksään asti.

Sónatan kanssa on itseasiassa vähän uusia juttuja, mistä yritän saada aikaiseksi tehdä oman postauksensa. Meitä instagramissa seurailevat jo tietävätkin, että tammalla on uusi kuolain, mutta mitä siitä onkaan seurannut ja mitä tamma on tykännyt siitä? Siitä yritän kirjoitella piakkoin, kunhan saan vähän kuvia uuden päähärpäkkeen kanssa.


Eemeli on lenkkeillyt säännöllisen epäsäännöllisesti yksin ja yhdessä. Jonkun verran ollaan tepasteltu kahden kaviokkaan voimin metsiköissä, ja se on aina niin kivaa! Superhieno kenttäilytuokiokin suoritettiin tänään ja Eemeli oli niin hieno, vaikka aika paljon möngersikin! Oikomista ehkäiseviä ratsastustehtäviä otetaan siis vastaan mielellään...

Vuohet ovat viettäneet totaalilomaa. Niiden kanssa ei ole tullut touhuiltua mitään erikoisempia tai ylimääräisiä juttuja. Joka päivä aina kuskataan ne pienen kävelymatkan päähän laitumelle, ja sitten joko talutellaan ne takaisin talliin, tai sitten juostaan niiden perässä, kun ne pinkovat pitkin pihoja... Pitäisi vähän aloitella treenejä jo ensi kesän juttuja varten, mutta ehkä tässä talven aikana ehtii. Joku aika takaperin kokeilin vuohien kanssa vähän muunneltuja versioita lännenratsastustehtävistä, ja oli muuten hauskaa! Niitä vähän vielä jalostetaan ja ensi kesälle sitten jotain ohjelmaa kenties niihin liittyvää, kuka tietää...



Kukkelikuiden kanssa on muuten tullut aloitettua agilitytreenit! Siitä muuten pitäisikin nappailla kuvia seuraavan kerran. Kanaset ovat oikeita aitajuoksijoita, kun sille päälle sattuvat ja Helmi harjoittelee kovasti jo käden päällä kököttämistä tallin ja ulkohäkin välillä.



Misu jakselee korviensa kanssa hyvin. Nyt on jo jäänyt kaikki suun kautta menevä lääke pois ja nyt vaan laitellaan tippoja pari kertaa viikossa, jee! Vähän aina tasapaino heittää, mutta toivottavasti nyt ei tule enää mitään takapakkeja. Muutkin kissat jakselevat ihan samalla tavalla, kuin aina ennenkin, päivä metsästellään ja päivä nukutaan. Siinäpä niiden rytmi. :)


Tallin kanihäkki tyhjeni kokonaan koulun alun aikoihin, kun Lottakin siirtyi vihreämmille apilaniityille pomppimaan yli kymmenen vuoden ikäisenä. Oli vähän outoa, kun aina on tottunut, että siellä häkissä on joku, mutta nyt ei olekkaan. Itseasiassa, siihen asiaan on tulossa muutos mistä lisää myöhemmin....

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin?

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla teistä, vaikka Lotta-uutinen surullinen olikin. Osanotto! Jään innostuneena odottamaan kotkotuspostauksia! <3 Hauskoja syyspäiviä! Tuntuu, että syksy alkoi tänä vuonna jotenkin tosi aikaisin. :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy piakkoin napata kamera mukaan kana-aitaukseen treenejä seuraamaan... :) Syksy kyllä tosiaan tuli jotenkin ihan hirmu nopeasti tänä vuonna, joulua odotellessa... ;D

      Poista

Jätäthän edes lyhyen kommentin? Se on minulle valtava kiitos jokaisen postauksen kirjoittamisesta! :)