Esimakua isosta pellosta

Tänä kesänä meidän heinätyöt jäivät aikaisempia vuosia myöhemmälle vaihtelevien säiden kanssa arpoessa. Sen myötä myös hevosten isolle pellolle pääsy on hieman viivästynyt ja esimerkiksi viime vuonna ne pinkoivat ihan tyytyväisinä jo tähän aikaan kesästä suuren suurella laitumellaan. Tänä kesänä ne ovat murmeloineet ruohoa kitusiinsa omenapuiden katveessa ja tallin takana vähän pienemmällä laidunpläntillä. Viime viikolla rakensin perinteisen peltokentän, jossa päästäisiin taas hevosten kanssa ratsastamaan taas vähän erilaisia juttuja. Kaverit katsoivat niin innoissaan aidan toisella puolella että oli pakko päästää ne syömään kentälle ja siellähän ne ovatkin nyt viimeisen viikon syöneet.

"Kato Eemeli me päästään tänne! Tuu nyt pois sieltä omenatarhan puolelta, et sä sieltä tänne pääse!"

Sónatasta ei saanut kovin vauhdikkaita laitumelle lähtökuvia...

"Mä en ymmärrä, mistä sinne oikein pääsee?!"

Sónata hoksasi heti, miten uudelle pläntille pääsee ja se murmelsi jo tyytyväisenä ruohoa, kun Eemeli vasta hölkkäili omenatarhasta pois ihan ihmeissään mihin Sónata oikein katosi. Kentälle pääsee siis omentarhan aidan vierestä kulkevaa pientä kujaa pitkin, mutta Eemeli oli alkuun ihan hukassa ja pinkoi edes takaisin tarhan puolella. Ihan hiki sille taisi tulla kun se höösäsi ympäriinsä ihan ihmeissään ja ärtyneenä kun ei pääse samalle puolelle Sónatan kanssa. Sitten se vain yhtäkkiä kesken juoksemisen pysähtyi, huokaisi syvään, oli vähän aikaa ihan paikoillaan ja sitten lähti kohti kujaa josta pääsee kentän puolelle. Kun Emppu hoksasi, että nyt löytyi oikea portti niin voi että sitä riemua! Kamera ei ihan kaikkein kovimmissa riehumisissa pysynyt perässä, mutta muutaman ruudun sain ikuistettua Eemelin ilakoinnista. Ja kaiken tämän ajan Sónata vain söi.

"Tuu vaan tuosta portista, ei kovin vaikeeta!"

Tuumaustauko ennen seuraavaa oivallusta

"Sónata kato mä osasin!!"

"Jee jee jee jee...!"

"Niin ihanaa juosta tasaisella pellolla, kato nyt silmät kiinni!"

Tammaa ei pahemmin kiinnostanut Empun touhut.

Vähäksi aikaa malttoi Eemelikin pysähtyä maistamaan heinikkoa...

...kunnes oli taas pakko vähän juosta ihan vain juoksemisen ilosta!

Voihan sitä myös yritttää juosta ja syödä samaan aikaan...

Rauha maassa ja turpa heinikossa!

Pieni nuttuniska♥

Onnelliset laiduntajat

Tänään saatiin valmiiksi hevosten aita ison pellon ympäri, eli tänä iltana pääsevät konimukset pinkomaan taas iiiisolle pellolle, kuvia siis tiedossa lähiaikoina!