Huhtikuun

Kuukaudet menevät ihan hurjaa vauhtia, ja kohta saankin jo kirjoitella tällaista toukokuusta! Olen tosiaan saanut kirjoitettua jokaisesta kuukaudesta pienet koontipostaukset, ja jos et ole vielä lukenut kaikkia, ei muutakuin lukemaan! Tammikuun, Helmikuun ja Maaliskuun postaukset, ollos hyvä!

Hauskin kuvaustuokio

Huhtikuuhun kuvaustuokioita ei ihan hirmuista määrää mahtunut, mutta laatu korvaa määrän tässä tapauksessa. Hauskimmaksi kuvailusessioksi valikoitui ihan tavalliset heppojen tarhamöllötyskuvaukset, kun halusin vain saada uutta keväistä materiaalia hepoista. Hepat taaplasi innoissaan mun ja kameran perässä koko ajan ja oli haastavaa päästä niistä tarpeeksi kauas pitkän putken kanssa. Naurulta ei tosiaan näissä kuvauksissa säästytty, kun Sónata päätti näyttää vuoristoponin taitojaan. Hevosilla on tarhassaan suuri kivi, jolle kapusin napsimaan kuvia. Vähän aikaa siellä kuvattuani ja hevosten pällistellessä kiven juurella, Sonttu vain yhtäkkiä pomppasi etujaloillaan kiven päälle! Harmittaa, kun en saanut kuvaa ponin suorituksesta, se nimittäin näytti niin hassulle, kun toinen seisoo etujaloillaan hirveän korkealla kivellä ja takajalat maassa. :D

Eemeli tyytyi vain katselemaan kiven juurelta...

Hyväntuulisin heppajuttu

Ehdottomasti meidän pyörilykokeilut sontun kanssa! Huhtikuun aikana poistuttiin myös meidän pihatieltä ihan metsään asti pyörän kanssa ja ponin toimi niin hienosti! Ihan kuin tamma olisi aina hölkännyt pyörän vieressä. Pyöräilyjutut ovat jatkuneet myös nyt toukokuun puolella, eivätkä aina vain vihreämmiksi muuttuvat tienvarret ole juurikaan häirinneet meidän lenkkeilyä.

Hassuin kuva

Huomiotaherättänein postaus ja IG kuva

Huhtikuun aikana ehdin kirjoittamaan vain kolme postausta, joista eniten lukukertoja keräsi maaliskuun koonti. Alla huhtikuun huomiotaherättänein instagramkuva, jossa Sonttu esittelee rodeoponin taitojaan...

Rauhallinen kevät

Irtokarva pöllyää ja aurinko lämmittää ihanasti. Siitä tietää, että kevät on saapunut. Harmi vaan, että siihen kevääseen kuuluu myös liejuiset tarhat (jotka on meillä jo kuivuneet onneksi!) sekä petolliset routamontut metsäteillä. Meni pitkään, että ei uskallettu lähteä hevosten kanssa vauhdikkaammille maastoille, kun kaikki meidän reitit olivat tosi märkiä ja routaisia. Nyt ovat roudat saaneet onneksi kyytiä lämpöasteiden ja vesisateiden seurauksena ja pikkuhiljaa uskaltaa mennä jo vähän lujempaakin. Hokitkin napattiin eilen pois, eli nekään eivät enää hidasta menoa!

Meidän kevät on ollut hirmu rauhallinen heppailujen suhteen, ja hevosten liikunnat ovat tosiaan teiden takia olleet aika köpöttelyvoittoisia viime aikoina. Me ollaan käyty ahkerasti kyllä talutellen kevättä ihastelemassa kummankin kaviokkaan kanssa ja rauhallisia käyntilenkkejä on tullut tehtyä selästäkin käsin. Tuskin maltan odottaa, että uskaltaa taas lähteä laukkaamaan sulalla hiekkatielläm virkeällä hevosella. Se ääni, mikä kuuluu hiekkatiehen osuvasta kaviosta, on ihan 100varma lähestyvän kesän merkki!

Kun ei olla uskallettu lähteä metsäteille, on pitänyt kehitellä kaikkea kivaa pihatiellä hevosten kanssa. Tykkään kovasti pyöräillä, ja miksei samalla yhdistäisi hevosten liikuntaa, kun ajelee ympäri pihaa ja teitä? Sontun kanssa kokeiltiin pari viikkoa sitten ekaa kertaa vähän vauhdikkaammin pyörän kanssa kulkemista ja sehän sujui niin hyvin kuin voi lähestulkoon pomminvarman islantilaisen kanssa sujua! Sonttu ravaili ihan tyytyväisenä pyörän rinnalla eikä ollut moksiskaan. Eilen testattiin pyöräily tamman kanssa metsässäkin ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä! Muutama ruohotupsulle ajautuminen kävi, mutta mitä pienistä... Voi olla, että kesemmällä ne houkuttelevat ruohotupsut tienvarressa muodostuvat suuremmaksikin ongelmaksi pyöräreissuilla...

Onnistuupa se pyöräily muuten vuohienkin kanssa! Niiden kanssa saa olla kyllä jarrujalka aika herkällä, kun ne tuppaavat pomppimaan aika holtittomasti tielle ja pois. Meidän pyöräilyfiiliksiä voi käydä kurkkaamassa instagramissa @tallintarinoita. Blogin sivupalkissa (näkyy vain tietokoneversiossa!) pyörii myös kuvat meidän instasta!

Näiden kuvien ottamisen jälkeen maisema on muuttunut hitaasti mutta varmasti vihreämmäksi päivä päivältä. Tänään olikin taas se aika vuodesta, kun hevoset pääsivtä ekaa kertaa omenatarhaan maistelemaan vihreää ja muistelemaan, miten se laidunnus oikein sujuikaan. Hyvin sujui; niin hyvin, ettei Eemeliä meinannut saada enää kiinni ja takaisin tarhaan!

10 vuotta ja 5 päivää

"Moikka kaikki, se on Misu kun tänään kirjoittelee! Täällä on tapahtunut ihan kauheita juttuja viime aikoina, varsinkin yks juttu on ollut ihan maatajärisyttävän kamala."

"En tuu varmaankaan koskaan pääsemään yli tästä kauheudesta ja vääryydestä, mikä mua on kohdannut. Nuo kaksijalkaiset väittää, että se oli vain inhimillinen unohdus, tuskinpa vaan..."

"Kuinka voisi vastuullinen kissanomistaja nimittäin unohtaa oman kissansa synttärit, kysynpähän vaan?"

"Täytin viime viikon torstaina pyöreät 10 vuotta, ja mitä teki omistaja? Ei yhtään mitään juhlallisuuksiin viittaavaa!"

"Odotin tosi isoja juhlia, kun vielä pyöreitä täytin, mutta ei, sain vain muutaman namin illan tempputuokiossa ja siinä se."

"Itseasiassa, nyt kun tarkemmin muistelen, kyllähän mulle laulettiin. Laulu tuli meidän toisella kotimaisella kielellä omistajan kavereiden toimesta, kiitokset siitä!"

"Kun ei kuulunut juhlia eikä sen isompia vierasjoukkoja, lähdin jokailtaiselle saalistuskierrokselle. Näin mä kökötin muutaman hiirenkolon juurella tuntikaupalla, mut ei löytynyt yhtään siimahäntää. Ei siis mennyt ihan putkeen tuo synttäripäivä itsessään.. "

"Näin 10 vuotta ja 5 päivää vanhana kissana toivotan teille lukijoille mun synttäriposeerauksen kautta mukavaa Vappua hieman myöhässä sitäkin juhlien!"