keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Hyppää Sohvi, hyppää!

Tänään oli niin hyvä sää, että rakensimme Adan kanssa Sohville esteradan. Se ei ole hypännyt pitkään aikaan ihan tarkoituksellisesti esteitä. Yhden kerran se kylläkin hyppäsi noin 120cm aidan yli... Oli sillä itselläänkin hiukan hölmistynyt ilme, kun se huomasi olevans aidan toisella puolella...
Ratamme koostui siis neljästä todella pienestä pystyesteetä, kahdesta isommasta pystyesteestä ja yhdestä ristikosta. Sohvi ei ollut kuitenkaan unohtanut, mitä se oli kesällä tehnyt ennen hyppäämisen opettelua, eli alkulämmittelyä.

Sohvi valmiina harjoituksiin!
 Alkulämmittelyt aloitettiin tänään pukkihyppelyjuoksulla, jossa erityisesti niskan täytyy yrittää pysyä mukana! :)
Pukkihyppelyjuoksua käytännössä
 Myös tasaisen maan juoksua piti kokeilla, koska se on hyvin tärkeä taito hyppäämisessä, ainakin Sohvin mielestä.
"Mä tuun sun syliin!"

"Enpäs tuukkaan!"
 Ensimmäiset hypyt suoritettiin hihnassa, koska neitiä ei kovasti kiinnostanut esteiden yli loikkiminen...
 Lämmittelyesteinä toimivat pienet pystyesteet, joiden yli Sohvi hyppi oikein hienosti.
Ensimmäinen hyppy sujui mallikkaasti!
Sitten vaihdettiinkin hiukan suurempaan esteeseen, mutta vieläkin hypättiin hihnassa...
Jee, hyvä Sohvi!
 Sitten oli alkulämmittelyt tehty, joten laskin Sohvin irti, ja kyllähän se hyppikin esteiden yli, tosin vaihtelevalla menestyksellä...
Aloitimme pikku esteillä, joiden jälkeen hyppäsimme toiseksi isoimman pystyesteen. Isoin este oli siis korkeampi kuin vuohi itse.
"Kiertääkkö este vai ei, siinäpä vasta kysymys!"

"Taidanpa kiertää!"
 Ensimmäinen pikkuesteen ylitys ei oikein sujunut, mutta jospa seuraavat hypyt sujuisivat paremmin, eikö?
Sohvi lähestymässä seuraavaa estettä!

Ja mikä upea ylitys!

Puhdas tyylinäyte Sohvilta! :D

Ja taas hypätään... :)
Hyvin onnistuneiden hyppyjen jälkeen suuntasimme ristikon luo, tai no minä ainakin suuntasin...
 Lopulta sain kuin sainkin Sohvi hyppäämään oikein hienosti esteen yli! :)
Jee, se meni yli!
 Kun olimme hypänneet melkein kaikki esteet, oli jäljellä enää se kaikkein korkein. Sohvi katseli sitä hiukan epäluuloisena, mutta lupasi kuitenkin kokeilla, ehkä....
Ehkä hyppään, ehkä en...
 Sohvi halusi vielä hypätä pikkuesteen ennen korkeaa estettä. Pikkuesteellä se yritti otttaa hyvän lähestymisen, mutta hyppäsi kuitenkin liian reunasta. Voi siun kanssas Sohvi!
 Pikkuesteen jälkeen Sohvi otti kurssin kohti isoa estettä. Se alkoi näkyä entistä suurempana ja suurempana Sohvin silmissä, kun sen jalat veivät sitä koko ajan lähemmäs estettä. Katsoimme jä'nnittyneinä Adan kanssa, että hyppäisikö Sohvi vai ei...
"Se on menoo nyt!"

"Hahhaa! Enpäs hypännytkään! Huijasin teitä :D :D"
 Eihän se kili mokoma sitten ison esteen yli loikannut, ohi vain juoksi. Yritin vielä maanitella sitä suorituksen jälkeen hyppäämään, mutta ei niin ei. :)
Hyppäisit nyt, jooko?
 Sellaiset olivat Sohvin ensimmäiset agilityharjoitukset tälle kesälle, ja hyvinhän se hyppäsi pitkän tauon jälkeenkin, eikös! Nyt voi Sohvi mennä hyvillä mielin päiväunille ja iltakauroja odottamaan. :)
"Kiitos, hyvä yleisöni. Lähdenpäs tästä syömään ja nukkumaan..."

<3

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Vilin kärrikokeilu

Tänään saimme kaverini Adan kanssa väsättyä Vilille uudet kärryt. Runkona toimi lasten taaperokärry ja aisoina suksisauvat. Kun laitoimme valjastetun pukkipojan kärryn eteen, ei se välittänyt siitä mitään, eli ie paljoa menoa haitannut! Olimme melkein koko ajan tallissa sisällä (ulkona satoi lunta!?), joten ei ole kuin yksi kuva, ja sekin on puhelimella otettu, joten en takaa sen laatua... No, kuva se on kuitenkin, joten tässä kuva Vilin ensimmäisestä kärriajosta:
Kuten sanoin, kuva ei ole kovin selkeä... :)
Huomenna ajelemme sitten lisää, jospa saatais lisää kuvia!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vilin uusi ammatti

Äitini on joskus kertonut, kuinka hän oli pienenä opettanut omaa pukkiaan vetämään pulkkaa talvella, ei tosin kovin hyvällä menestyksellä, koska silloisella pukilla oli suurret sarvet... Minä tietty otin neuvosta vaarin, ja aloin suunnitella Vilin tulevaisuutta pulkanvetäjänä. Pulkanvetäjällä tai vaikka kärrynkin vetäjällä kuuluu olla tietty kunnon valjaat. Aloin miettimään, mistä saisin hyvät valjaat Vilille, ja kun kysyin äidiltäni, hän ehdotti hevosten päitsiä. Niinpä aloin etsimään Rositan varsapäitsiä kaapin uumenista, ja sieltähän ne sitten löytyivät. Ja kuinkas sattuikaan, ne ovat juuri sopivat Vilille! Ehkäpä hiukan liian suuret vielä, mutta kyllä se siitä.

Kun puin "valjaat" Vilille ensimmäistä kertaa, ei pieni pukkipoikamme reagoinut mitenkään erikoisesti. Se vain söi ja vähän mietti, että mikä oikein painaa joka paikasta. Puin ensimmäistä kertaa valjaat siis lauantaina. Tänään lähdettiin Vilin kanssa opettelemaan taas valjaitten kanssa ulkoilua ja samalla haimme pupuille hiukan tuoreita voikukan lehtiä. Siinäpä oiva tehtävä tulevalle pulkanvedon mestarille!
Onko suloisempaa nähty, Vili ja varsapäitset? <3

Poitsullekkin maistui voikukat...

Toinen on vaan niin söpö! :3
 En oikein tiedä, olivatko valjaat sitten kuitenkin liian suuret, vai mihin Vili heinäpeltoon rynnätessään kompastui, mutta kun katsoin hetken muualle, niin tyyppi oli ihan mukkelismakkelis nurinpäin maassa! Voi olla, että kompastui omaan nokkeluuteensa, tai sitten pitkä heinä vain sekoitti pienen vuohen askellusta liikaa... Ota noista nyt selvää... :D
Mihin Vili katosi?

Tämähän sujuu kuin tanssi!

"Ai minäkö muka kompastuin? Hah, tuskin. Nää valjaat on oikeestaan ihan kivat..."
Tästä on siis hyvä jatkaa harjoituksia, odotuksissa olisi siis, että jouluna toisi ihkaoikea joulupukki nimeltä Vili, lahjat pulkassaan ovelle saakka. Saa nähdä kuinka tämä alkaa sujua... :)